Sotien jälkeen Suomeen alkoi syntyä paljon lapsia. Eduskunta päätti yksimielisesti, että lapsiperheet tarvitsevat tukea. Vuodesta 1948 lähtien kaikki lapsiperheet ovat saaneet lapsilisää.
1940–1950-lukujen taitteessa Suomi yritti toipua toisesta maailmansodasta. Maata jälleenrakennettiin, ja teollistuminen eteni nopeasti. Perheisiin syntyi paljon uusia lapsia, ja moni muutti maalta kaupunkeihin. Yleiset elinolot olivat edelleen vaatimattomat: esimerkiksi juuri lapsen saaminen saattoi ajaa perheen köyhyyteen, ja lapsikuolleisuus oli yleistä.
Sotakorvaukset ja uusien asuntojen rakentaminen veivät rahaa, eikä varoja juuri riittänyt sosiaaliturvan kehittämiseen. Silti uudistusaskeliakin otettiin. Koska syntyvyys kasvoi sotien jälkeen nopeasti, perhepoliittisia uudistuksia tarvittiin kipeästi.
Kaikki lapsiperheet saavat lapsilisää
Mittavin uudistus oli lapsilisä. Sitä ennen lapsiperheitä oli tuettu vain verovähennyksillä ja suurperheille maksetulla perhelisällä. Vuoden 1947 yleisessä palkkaratkaisussa osa lapsiperheiden huoltajista sai palkankorotuksen niin sanottuna perhepalkkana, mutta suuri osa jäi korotusten ulkopuolelle. Epäonnistunut tilapäisratkaisu edesauttoi kuitenkin seuraavaa vaihetta.
1948 säädettiin lapsilisälaki. Lapsilisää saivat kaikki lapsiperheet tuloista tai varallisuudesta riippumatta. Juuri siksi se on niin merkittävä uudistus: se oli Suomen ensimmäinen kaikille tiettyyn ryhmään kuuluville maksettava tuki eli niin sanottu universaali tuki. Nykyään etuuksien universaalisuus on tärkeä pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaate, joka erottaa sen tarveharkintaan painottuvista järjestelmistä.
“1949 lapsilisämenot olivat
noin 40 % kaikista Suomen
sosiaalimenoista.”
Uudistus oli suuri myös rahassa mitattuna: vuonna 1949 lapsilisämenot olivat noin 40 % kaikista Suomen sosiaalimenoista.
Lapsilisän määrä oli 7 200 markkaa vuodessa, ja se maksettiin vuosittain neljässä erässä. Ensimmäisenä vuonna lapsilisää saavia lapsia oli 1 167 300.
Eduskunnan päätös lapsilisästä oli yksimielinen, eikä siitä tarvinnut äänestää.
Lapsilisä tasaa kustannuksia ja lievittää köyhyyttä
Lapsilisällä haluttiin tasata lapsista aiheutuneita kustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Lapsilisä on siis eräänlainen kulukorvaus – lapsen elättäminen kun vaatii rahaa.
Lapsilisän tarkoituksena ei niinkään ole tasata tuloja rikkaiden ja köyhien välillä. Se on kuitenkin myös auttanut lievittämään lapsiperheiden köyhyyttä ja samalla taannut erilaisista perhetaustoista tuleville lapsille tasa-arvoisemmat lähtökohdat.
“Lapsilisän toivottiin myös
lisäävän syntyvyyttä.”
Lisäksi lapsilisän toivottiin lisäävän syntyvyyttä. Lastenhankintaa haluttiin tukea, koska ajateltiin, että tulevat sukupolvet turvaavat kansakunnan tulevaisuuden esimerkiksi maksamalla edeltävän sukupolven eläkkeet.
Lapsilisän vaikutuksesta syntyvyyteen ei kuitenkaan ole tutkimustietoa.
Suuri ja suosittu tuki
Nykyään lapsilisän määrä kasvaa lapsiluvun mukaan. Vuonna 2017 lapsilisää saa ensimmäisestä lapsesta 94,88 euroa kuukaudessa, seuraavista vähän enemmän. Yksinhuoltaja saa jokaisesta lapsesta lisäksi 48,55 euroa kuussa. Lapsilisästä ei mene veroa.
Kelan hoidettavaksi lapsilisä tuli vuonna 1993. Yhteensä Kela maksoi lapsilisiä viime vuonna 1,4 miljardia euroa. Se on suurin lapsiperheille maksettava tuki.
Lapsilisää sai vuoden 2016 joulukuussa 551 974 perhettä. Näissä perheissä oli lapsia yhteensä 1 009 115.
Euroopan maissa on yleisesti ottaen kehittyneet lapsilisäjärjestelmät. Muihin maihin verrattuna lapsilisän taso on Suomessa hyvä suhteutettuna palkkoihin, mutta ostovoimalla mitattuna taso ei ole kovin korkea.
Lapsilisä on meillä suosittu etuus: kansalaisten kannatus sille on pysynyt vahvana. Suomalaiset siis kokevat lapsiperheiden tukemisen tärkeäksi.
100-vuotiaan Suomen ja 80-vuotiaan Kelan kunniaksi Kelan tutkijat äänestivät maamme historian 10 merkittävintä sosiaaliturvauudistusta. Tässä sarjassa pohdimme, miten ne ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan.
Olisi jo aikakin uudistaa esim.niin, että ensimmäisestä lapsesta saatavaa lisää huomattavasti nostettaisiin ja se alenisi siitä seuraaville, koska ensimmäisestähän kulut ovat suurimmat ja silloin tehdään monet kalliit hankinnat. Samaan uudistukseen myös lapsilisän maksaminen täysi-ikäiseksi saakka. Tämä voitaisiin toteuttaa samalla summalla, mutta palvelisi paremmin nykyisiä varsin pieniä perheitä, rohkaisisi ensimmäisen lapsen hankintaan ja poistaisi joidenkin ryhmien etuuksilla kikkailua.
Olen samaa mieltä.
On myös tärkeää huomioida että koska 17v opiskelujen alussa. Usein myös asuu kotona… Hän on lapsilisän ulkopuolella. Ja esim yksinhuoltaja ei olekaan yksinhuoltaja tälle 17vuotiaalle,eli hänestä ei yksinhuoltaja saa kuin mahdollisesti elatustuen, joka mahdollisesti on myös Kelan maksama. Eli tämän lapsen/vanhimman lapsen oikeudet eivät samat. Menot ovat kuitenkin jo opintojen alussa lisänä. Vaate ym kuluista puhumattakaan.
Suurituloisille tätä etuutta ei pitäisi missään nimessä maksaa. Suurituloiset ystävämme ihmettelivät suut ammollaan, miksi tuhlaamme lapsen lapsilisiä, kun ilmoitimme ostavamme vaatetta lapselle seuraavasta lapsilisästä!!! He keräävät lapselle kaikki lapsilisät, jotta saavat antaa ne hänelle 18-vuotiaana! Kyllä tuli paha mieli, kun itsellä ei ole varaa laittaa lapselle kuuluvaa rahaa korkeakorkoiselle tilille. Tämäkö on sitten lapsilisän perimmäinen tarkoitus?!
Samaa mieltä Iltan kanssa. Olen jo vuosia protestoinut, sitä että lapsilisä maksetaan kaikille, siis rikkaille ja varakkaille, jotka ohjaavat lisät säästötileille, minne niitä ei todellakaan ole tarkoitettu. Tällä tavalla vain eriarvoistetaan perheitä, eli päinvastoin kun alkuperäinen tarkoitus on, perheen jokapäiväisen elannon hankintaan. Ehdottomasti etuus pitää poistaa, tietyn tulorajan ylittäviltä perheiltä. En myöskään voi ymmärtää, että lapsilisä maksetaan ulkomaille, monethan lähtevät juuri alempien elinkustannusten perässä, miksi meidän verorahoillamme pitää “ruokkia” elintasopakolaisia. Entä sitten, onko edelleen niin, jos esim. virolainen on Suomessa työssä, niin hänen perheelleen Viroon maksetaan lapsilisä? Jos suomalainen on töissä esim. Virossa, Ruotsissa, Norjassa, maksaako ko. valtio hänen perheelleen lapsilisät Suomeen?
Ennen oli verotuksessa lapsivähennys ja lapsilisät. Sitten poistettiin verovähennys lapsista ja nostettiin lapsilisiä. Parin vuoden päästä pienennettiin lapsilisät takaisin entisiin summiin. Ja sen jälkeen on vielä lisää leikattu lapslisiä. Suomi on erikoinen maa, että lapsistakin pitää maksaa veroa.Kaikki mitä lapsi kuluttaa ja syö on verotettavaa, ruoka 14% ja muu 24%. Lapsilisä ei millään riitä kattamaan tätä verotusta edes. Olisko aika palata lapsivähennykseen verotuksessa, jos lapsia lisää Suomeen halutaan. . Niin ja tämä tietenkin koskee vain työssäkäyviä ja suomalaisia. Ja toisekseen maailma on käynyt senverran vaaralliseksi, ettei kannata tehdä lapsia, jotka joutuvat pelkäämään. Ennen oli toista.Ps. en tarkoita sentään niin vanhoja aikoja kuin sota-aika..
Haloo, “Suomi on erikoinen maa, lapsistakin pitää maksaa veroa”?
Millähän tavalla tuohon tulokseen olet tullut?
Anniina hyvä, Eikkuhan nimenomaan perusteli tuon verotusasian kommentissaan. Kannattaa lukea vaikka toiseen kertaan jos asia ei heti itselle avaudu.
Minusta on hyvä, että lapsilisää maksetaan varallisuudesta ja tuloista riippumatta. Tällä hetkellähän “paremmin tienaavat” maksavat veroina jo suuren osan sosiaalimenoista tulonsiirtoina. On reilua, että myös he saavat edes tässä kohtaa jotain itsekin. Aika monesta etuudesta/yhteiskunnan tuesta enemmän työtätekevät/ansaitsevat ovat jo ulkopuolella.
On monia tukia ja etuja, joista voisi leikata, mutta jos Suomeen halutaan lapsia miksi leikata lapsilisistä. Nämä yleiset tuet, jotka kuuluvat kaikille lapsilisät ja opintotuet ovat just hyviä. Jos niitä lleikataan nostetaan samaan aikaan toimeentulotukia, joka ei kannusta työhön eikä opiskeluun saatikka yrittämiseen, koska toimeentulotukeahan ei yrittäjille makseta tai ainakin rangaistaan yrittämisestä.
Kiitos kommenteistanne! Aina silloin tällöin tosiaan kyseenalaistetaan, onko lapsilisien universaalisuus (eli se, että niitä saavat kaikki tuloista riippumatta) järkevää. Siksi niiden kohdentaminen vain pienituloisille, verottaminen tai korvaaminen verotuksen lapsivähennyksillä, ovat olleet esillä aikaisemminkin.
Jos lapsilisät nähdään ensisijaisesti lapsista aiheutuvien kustannusten tasaamisen välineenä lapsettomien ja lapsiperheiden välillä, universaali malli on selkein ja sisältää vähiten byrokratiaa. Muut mallit voisivat tuoda toteutuessaan yllättäviäkin tuloksia. Esimerkiksi lapsilisien verottaminen ei välttämättä tasaisikaan tuloeroja, vaan päinvastoin voisi jopa kasvattaa niitä.
Olemme käsitelleet asiaa aikaisemmin kahdessa blogikirjoituksessa:
Lapsilisät leikkuriin? http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1758
Kannattaako lapsilisiä verottaa? http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3968
Ystävällisesti, Kelan tutkimus