Nuoret Kelan toimeentulotukiluukulla

Created with Sketch. 5.6.2017
Created with Sketch.
Korpela Tuija
Created with Sketch.
Paavonen Anna-Marie
Created with Sketch.
Ylikännö Minna

Jaa artikkeli Nuoret Kelan toimeentulotukiluukulla sosiaalisessa mediassa

Viranomaisten tulee tiivistää yhteistyötään, jotta nuoret saavat tarvitsemansa avun.

 

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo nosti muutama viikko sitten keskusteluun kotona vanhempansa luona asuvat nuoret aikuiset toimeentulotuen saajat. Hän kysyi, onko oikein, että nämä nuoret voivat hakea perustoimeentulotukea Kelasta, vaikka vanhemmat olisivat hyvinkin varakkaita.

Yli 18-vuotias muodostaa toimeentulotukijärjestelmän näkökulmasta oman kotitaloutensa, vaikka asuisikin yhdessä vanhempansa kanssa. Hänen tulonsa ja varallisuutensa otetaan huomioon perustoimeentulotukipäätöstä tehtäessä samoin kuin muillakin hakijoilla.

Vanhempansa luona asuvan perustoimeentulotuen saajan perusosa on pienempi (356,16 €) eli 73 prosenttia yksin asuvan henkilön perusosan määrästä. Rahamäärän ajatellaan kattavan nuoren elämisestä koituvat menot ottaen huomioon sen, että asumiskuluja ei ole ja useiden hyödykkeiden osalta yhteistalous tuottaa skaalaetuja.

Suomessa lainsäädäntö lähtee siitä, että vanhemmilla ei ole elatusvelvollisuutta 18 vuotta täyttäneeseen aikuiseen lapseen nähden. Todellisuudessa vanhemmat antavat kyllä taloudellisesta apua lapsilleen, jos heillä on siihen varaa (Niemelä 2005, 418). Toimeentulotukea saavien nuorten kohdalla tilanne on kuitenkin usein se, että heidän vanhempansa saavat itsekin toimeentulotukea, eikä heillä siten voi olettaa olevan varaa lapsensa elättämiseen (Sutela ym. 2016, 45).

 

Keitä ovat perustoimeentulotukea saavat nuoret?

Huhtikuussa 2017 Kelasta maksettiin perustoimeentulotukea hieman yli 40 000:lle alle 25-vuotiaalle täysi-ikäiselle hakijalle. Tämä on noin 9 prosenttia saman ikäisestä väestöstä.

Valtaosa nuorista toimeentulotuen saajista asuu joko yksin (60 %) tai yhdessä puolison tai muun aikuisen henkilön kanssa (21 %). Yksinhuoltajia on nuorista perustoimeentulotuen saajista 6 prosenttia. Vain 13 prosenttia alle 25-vuotiaista perustoimeentulotuen saajista asuu kotona vanhempiensa kanssa. Koko väestöön suhteutettuna kyse on vain yhdestä prosentista nuoria.

Kotona vanhempiensa luona asuvista perustoimeentulotukea saavista nuorista yli puolet eli 64 prosenttia on 18-20-vuotiaita. 24-vuotiaista perustoimeentulotuen saajista enää kuusi prosenttia asuu vanhempiensa luona.

 

Kuvio 1. Huhtikuussa 2017 vanhempansa luona asuneet nuoret perustoimeentulotuen saajat

 

Toimeentulotuen tulisi tukea itsenäistä selviytymistä

Nuoruus on elämänvaihe, jossa siirrytään lapsuudesta aikuisuuteen ja etsitään omaa paikkaa yhteiskunnassa. Siihen liittyvät usein tietyt vakiintuneet siirtymät: muutto pois lapsuudenkodista, kokoaikainen työ, muutto yhteen puolison kanssa ja lapsen syntymä. Suomalaisilla nuorilla näistä etenkin muutto pois lapsuudenkodista merkitsee itsenäistymistä ja kasvamista aikuiseksi (ks. Isoniemi 2017).

Suomessa itsenäinen asuminen ja muutto pois kotoa on mahdollistettu erilaisten asumisen tukimuotojen avulla. Vuokrakuluihin on mahdollista hakea Kelasta asumistukea, ja opiskelijoille on tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Asumisen taloudellinen tukeminen mahdollistaa muuton esimerkiksi opintojen vuoksi kauaskin lapsuusajan kotipaikkakunnalta.

“Tarvetta voi olla myös muunlaiselle
kuin taloudelliselle avulle.”

Asumista tuetaan taloudellisesti myös toimeentulotukijärjestelmän kautta. Toisaalta toimeentulotuella on yleisempiä tavoitteita nuoren itsenäistymisen näkökulmasta. Toimeentulotukilaissa todetaan (1§), että tuen tulisi edistää tuen saajien itsenäistä selviytymistä. Vaikka taloudellinen itsenäisyys ja muutto pois lapsuudenkodista ovat oleellisia nuoren aikuisuuteen siirtymisessä, tarvetta voi olla myös muunlaiselle avulle.

Muutto pois lapsuudenkodista ei taloudellisesta tuesta huolimatta ole välttämättä ole helppoa, jos nuorella ei ole opiskelupaikkaa, tietoa työn saannista tai muutoin elämässä on vastoinkäymisiä. Toisaalta omilleen muuttaminen ei välttämättä ole järkevää, jos nuori jää yksin ongelmiensa kanssa.

Molemmissa tapauksissa avun saaminen voi olla vaikeaa, jos nuoret eivät tiedä, mistä apua tulisi hakea tai heillä ei ole valmiuksia hakea apua itsenäisesti.

 

Viranomaisilla on velvollisuus puuttua ongelmiin

Kelan tulee etuusohjeensa mukaisesti ilmoittaa hakijan asuinkuntaan, jos alle 25-vuotiaan asiakkaan pääasiallinen toimeentulo on viimeisen neljän kuukauden aikana ollut toimeentulotuki. Ilmoitus pitää tehdä myös, jos tarve sosiaalityölle on muutoin ilmeinen.

Nuoret ovat siten myös toimeentulotukijärjestelmässä erityisen huomion kohteena, ja heidän kohdallaan toimeentulotuen saannin pitkittyminen pyritään estämään puuttumalla nopeammin tukiriippuvuuden syihin.

“Osalle nuorista neljä kuukautta
voi olla kohtuuttoman pitkä aika.”

Kun Kelasta tehdään asuinkuntaan ilmoitus sosiaalityön tarpeesta, Kela ei saa tietoa siitä, miten kunnissa näihin ilmoituksiin reagoidaan ja pääsevätkö nuoret tapaamaan sosiaalityöntekijää saadakseen apua ongelmiinsa. Toisaalta kunnissa ollaan todennäköisesti ja syystä huolissaan siitä, miten asiakkaiden ongelmien ja sosiaalityön tunnistaminen Kelassa toimii. Osalle nuorista neljänkin kuukauden toimeentulotuen saanti yhdessä mahdollisten sosiaalisten ongelmien kanssa voi olla kohtuuttoman pitkä aika.

 

Yhteistyössä on voimaa

Nuorten kohdalla viranomaisyhteistyön kehittäminen ehkäisisi sekä taloudellisia että sosiaalisia ongelmia. Näemmekin, että Kelan tulisi nykyistä rohkeammin lähteä mukaan Ohjaamoiden kaltaisiin yhteistyön muotoihin.

Ohjaamo on matalan kynnyksen palvelumuoto, joka tuo yhteen eri toimijoita julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta, jotta nuori saisi tarvitsemansa avun yhdeltä luukulta. Ohjaamoiden palvelut on tarkoitettu kaikille alle 30-vuotiaille nuorille, mutta niiden erityisenä tavoitteena on tukea juuri siirtymävaiheissa olevia nuoria.

“Kelan tulisi nykyistä rohkeammin
lähteä mukaan Ohjaamoiden kaltaisiin
yhteistyön muotoihin.”

Keväällä 2016 toteutetun Kelan ja Ohjaamoiden yhteistyötä koskevan selvityksen mukaan (Paavonen & Salminen 2016) Kelan roolin ennakoitiin Ohjaamoiden asiakasohjauksessa kasvavan, kun perustoimeentulotuki siirtyy Kelan maksettavaksi. Tästä johtuen Ohjaamoista toivottiin tiiviimpää yhteistyötä Kelan kanssa.

Selvää lienee se, että mitä enemmän viranomaiset yhteistyössä tukevat nuoria, sitä vähemmän heitä on työttömyysturvan ja toimeentulotuen saajina Kelassa.

 

 

Minna Ylikännö
johtava tutkija,Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Tuija Korpela
tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Anna-Marie Paavonen
tutkimusassistentti, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Blogikirjoitus perustuu Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan Tackling Inequalities in Time of Austerity – Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA) -tutkimushankkeeseen. Hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Tukholman yliopisto, Diakonia-ammattikorkeakoulu, THL ja Kela.

 

Lue lisää:

Isoniemi H. European Country Clusters of Transition to Adulthood. Annales Universitatis Turkuensis B 431. Turku: Turun yliopisto, 2017.

Niemelä M. Sukulaisten ja ystävien taloudellinen apu – tärkeä osa huono-osaisten toimeentuloa. Yhteiskuntapolitiikka 2005; 70 (4): 417-420.

Paavonen A-M & Salminen A-L. Kelan ja Ohjaamoiden yhteistyö. Selvitys Kelan roolista nuorten matalan kynnyksen palveluissa. Helsinki: Kela, Työpapereita 103, 2016.

Sutela E, Törmäkangas L, Toikka E, Haapakorva P, Hautakoski A, Hakovirta M, Rasinkangas J, Gissler M & Ristikari T. Nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen riskitekijät Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsinki: THL, 2016.