Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Perustulokokeilu brändää Suomea maailmalla

Julkaistu 19.5.2016

Uuden äitiyspakkauksen julkaisu on jokavuotinen mediaspektaakkeli, joka kääntää kansainvälisen huomion Suomen sosiaaliturvajärjestelmään. Äitiyspakkaus vaikuttaisi kuitenkin saaneen varteenotettavan kilpailijan perustulokokeilusta.

Viime syksystä alkaen olemme antaneet viikoittain haastatteluja ulkomaalaisille medioille, osallistuneet lukuisiin tapahtumiin useissa eri maissa sekä käyneet tieteellistä keskustelua kansainvälisten tutkijaverkostojen sisällä. Yhteydenottoja on tullut muun muassa Ruotsista, Norjasta, Virosta, Puolasta, Saksasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta, Sveitsistä, Belgiasta, Valko-Venäjältä, Meksikosta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Taiwanista, Japanista ja Australiasta.

”Perustulokokeilu on tuonut Suomelle enemmän myönteistä huomiota

On selvää, että perustulokokeilu on tuonut Suomelle enemmän myönteistä huomiota kuin mikään yksittäinen maabrändikampanja olisi onnistunut tuottamaan.

Kansainvälinen tutkimusviestintä aiheesta, joka mahdollistaa myyvien otsikoiden kirjoittamisen ja voi olla tutkimusasetelmaltaan vaikea hahmottaa, on luonnollisestikin haastavaa. Ulkomaalaisten toimittajien kanssa toimiessa keskeisin haaste onkin ollut saada perille viesti siitä, että tekeillä on tutkimus, ei perustulon toimeenpano.

Muutamista virheellisistä tulkinnoista huolimatta perustulokokeilu on nähty poikkeuksetta ennakkoluulottomana ja kunnianhimoisena tapana etsiä vastauksia nyky-yhteiskunnan asettamiin haasteisiin. Vaikka Suomessakin on kansainvälisten trendien mukaisesti lisätty voimakkaasti sosiaaliturvan vastikkeellisuutta viimeisen parin vuosikymmenen aikana, monet ovat pitäneet luontevana, että perustulokokeilua suunnitellaan juuri maassa, joka on perinteisesti nojautunut sosiaalipolitiikassaan universalismin periaatteeseen.

Suomen perustulokokeilu on suomalainen kokeilu

Suomen hallituksen tavoitteena on saada perustulokokeilulla tietoa erityisesti kannustinloukkujen purkamisen vaikutuksesta työvoiman tarjontaan ja sitä kautta työllisyyteen. Kansainvälisiin tapahtumiin osallistuessa käy nopeasti selväksi se tosiasia, kuinka voimakkaasti perustulon poliittinen kehystäminen vaikuttaa niihin toiveisiin, joita perustuloon kohdistuu. Toiveet yleensä myös määrittelevät, millaisesta perustulosta puhutaan.

Olin toukokuun alussa puhumassa Zürichissä järjestetyssä Future of Work -kongressissa, jossa käsiteltiin nimensä mukaisesti tulevaisuuden työtä, mutta myös sen kytköksiä perustuloon. Kongressi oli ajoitettu toukokuulle, koska Sveitsissä järjestetään kansalaisaloitteen pohjalta 5. kesäkuuta kansanäänestys 2500 frangin (kirjoittamishetkellä n. 2254 €) perustulon käyttöönottamisesta. Harvat uskovat kyllä-puolen voittavan, mutta hiljattain julkaistun kyselyn perusteella 40 % olisi kuitenkin valmiita äänestämään perustulon puolesta. Kannatus on lähes kaksinkertaistunut vuoden alussa tehdystä edellisestä kyselystä.

Sveitsissä perustulo nähdään usein vastauksena mahdolliseen ihmistyön kysynnän vähenemiseen tulevaisuudessa. Sveitsin lisäksi myös etenkin Yhdysvalloissa teknologiamurros ja sen mahdolliset vaikutukset työmarkkinoilla kehystävät perustulokeskustelua. Teknologiamurroskeskustelu on itse asiassa ollut keskeisin syy sille, miksi perustulokeskustelu on elpynyt uudelleen Uudella mantereella. Osittain tästä syystä useimmat kongressin puhujat olivatkin kotoisin Yhdysvalloista.

Kuva: Jonas Rohloff / NEOPOLIS Network

Kansainvälisten toimijoiden kanssa keskusteltaessa ihmetellään toisinaan, miksi teknologiamurroskeskustelu ei ole vaikuttanut voimakkaammin perustulon kehystämiseen maassa, joka tukeutuu innovaatiovetoiseen kasvumalliin. Perustulokokeilun yhteydessä ainoastaan elinkeinoministeri Olli Rehn on tuonut julkisesti esille, että perustulo olisi vastaus mahdolliseen tuotantorakenteen laajamittaiseen muutokseen ja digitalisaatioon. Rehn kommentoi Saksan yleisradion haastattelussa seuraavasti:

”Uskon, että digitalisaation ja automaation aikakaudella, jolloin tuloerot voivat heijastaa eroja työvoiman tuottavuudessa, meidän täytyy olla myös sosiaalisissa kysymyksissä luovia ja innovatiivisia.” (käännös oma)

Suomen kokeilussa lähtökohtana on toive työvoiman tarjonnan lisääntymisestä, mutta teknologiamurroksen viitekehyksessä perustulo nähdään mahdollisuutena sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin ja myös vähentää työvoiman tarjontaa. Automaatiokehityksen viitekehyksessä palkkatyön ja digitaalisten innovaatioiden synnyttämän vaurauden tasaisempi jakaminen sekä rahatalouden ulkopuolella tapahtuva tuotanto ovat teemoja, jotka kytkeytyvät usein perustulokeskusteluun.

Yksi tämän hetken merkittävimpiä teknologiamurroksen tutkijoita, Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) ekonomisti Erik Brynjolfsson kertoi keynote-puheenvuoronsa päätteeksi, että äänestäisi Sveitsin kansanäänestyksessä kyllä, vaikka hän kokikin, että se ei olisi hänen ensisijainen politiikkatoimenpidesuosituksensa tällä hetkellä.

Hyvin todennäköisesti teknologiamurroskeskustelu tulee voimistumaan myös Suomessa tulevien vuosien aikana, joten sen suurempia johtopäätöksiä Suomen jälkeenjääneisyydestä ei ehkä kannattane vielä vetää. Ehkä yllättävämpänä voinee kuitenkin pitää sitä, että ollessani Meksikon senaatin vieraana huhtikuussa automaatioteema nostettiin esille myös heidän seminaarissaan.

Toisaalta Meksikossa perustulo kietoutui teknologiamurrosta enemmän eriarvoisuusteeman ympärille, ja yksi seminaarin järjestäjistä, sosiaalidemokraattisen Partido de la Revolución Democrática (PRD)puolueen senaattori Luis Sánchez Jimenéz viittasikin pitämissään puheenvuoroissaan kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin julkaisuun, jonka mukaan maailman rikkain prosentti omistaa tällä hetkellä enemmän kuin kaikki muut maailman ihmiset yhteensä.

Meksikossa perustulo nähtiin siis ennen muuta keinona jakaa vaurautta oikeudenmukaisemmin.

Onko perustulokokeilu hyvä vientituote?

Perustulon moninaiset ja toisinaan keskenään ristiriitaisetkin poliittis-filosofiset perustelut eivät tietenkään ole uusi asia perustuloon perehtyneelle tutkijalle. Kansainväliset kokemukset alleviivaavat kuitenkin sitä tosiasiaa, että tietyssä maassa, tiettyjen poliittisten tavoitteiden vallitessa kehitetty perustulomalli ei ole automaattisesti vietävissä toiseen maahan.

Perustulon luonne palautuukin aina viime kädessä niihin poliittisiin tavoitteisiin, joita sillä halutaan edistää. Perustulosta puhuminen yleisellä tasolla ei ole tarkoituksenmukaista, kuten Jurgen de Wispelaerekin on tuonut väitöskirjassaan esille.

Poliittiset linjaukset vaikuttavat luonnollisesti myös Suomen perustulokokeiluun. Politiikka määrittelee omalta osaltaan, millaista mallia on mahdollista tutkia ja millaisista asioista halutaan tietoa. Tästä huolimatta perustulokokeilu ja kokeilukulttuuri ovat asioita, joista muissa maissa voidaan oppia.

Tieteellisesti uskottavan sosiaalipoliittisen kokeilukulttuurin edistäminen ei ole ongelmatonta, sillä varsinaisen koeasetelman suunnittelun lisäksi kokeilujen toimeenpanoa ohjaavat monet lainsäädännölliset rajoitteet ja poliittis-institutionaaliset rakenteet. Haasteista huolimatta Suomella on mahdollisuus olla suunnannäyttäjä uudenlaiselle poliittiselle kulttuurille, joka tukeutuu aiempaa enemmän tutkittuun tietoon.

Perustulokokeilu ei olekaan tärkeä pelkästään suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän kehittämisen kannalta, vaan myös siksi, että se voi luoda pohjaa avoimemman, innovatiivisemman ja tarkoituksenmukaisemman politiikan harjoittamiselle globaalisti.

Ville-Veikko Pulkka
tutkija
Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin