Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Perustulomallien jäljillä

Julkaistu 11.1.2016

Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit (Kela, 2016)

Perustulo on Suomessa noussut päivänpoliittiseen keskusteluun Juha Sipilän hallituksen sitouduttua perustulokokeiluun. Perustulokeskustelulla on kuitenkin maassamme pitkä ja monivaiheinen historia. Myös useita konkreettisia aloitteita ja malleja perustulon toteuttamiseksi on julkaistu aina 1980-luvulta lähtien.

Juuri julkaistussa Kelan työpaperissa kartoitetaan suomalaisen perustulokeskustelun historiaa ja esitettyjä malleja perustulon tai sitä jossain määrin muistuttavien sosiaaliturvan uudistusten toteuttamiseksi. Työpaperi toimii perustulokokeilun selvitystyön taustamateriaalina.

Pitkä historia

Työpaperi lähtee liikkeelle kansalaispalkka- ja perustulokeskustelun historian esittelystä. Kansalaispalkka on suomalaisessa keskustelussa esiintynyt usein perustulo-termin rinnalla. Ymmärrys kansalaispalkan tai perustulon luonteesta ja niihin liitetyistä tavoitteista on vaihdellut eri aikoina. 1980-luvulla kansalaispalkalla pyrittiin vastaamaan teollisen työn vähenemisen aiheuttamaan työttömyyteen ja tarjoamaan mielekkään osallisuuden mahdollisuuksia työmarkkinoiden ulkopuolella. 1990-luvun laman jälkimainingeissa ryhdyttiin keskustelemaan perustulosta, joka nähtiin keinona lisätä työmarkkinoiden joustoja sekä tukea epäsäännöllistä ja matalapalkkaista työtä. 2000- ja 2010-luvuilla perustulosta on keskusteltu ennen kaikkea keinona parantaa työnteon kannusteita ja tarjota parempaa toimeentuloturvaa epäsäännöllisissä silpputöissä tai yrittäjämuotoisesti työskenteleville.

Malleja perustulon toteuttamiseksi ovat esittäneet niin poliittiset kuin akateemisetkin toimijat. Mallit vaihtelevat sen mukaan, mikä on esitetyn etuuden taso, kenelle se kuuluisi, mikä olisi sen suhde muuhun sosiaaliturvaan, miten uudistus rahoitettaisiin ja mitkä ovat sen keskeisimmät tavoitteet. Varsinaisten perustulomallien lisäksi on esitetty myös muita sosiaaliturvan uudistamisen malleja, jotka ovat jossain määrin perustulon kaltaisia. Perustulolla ja muilla sitä vastaavilla uudistuksilla on pyritty muun muassa selkiyttämään tukijärjestelmää, keventämään hallintoa, poistamaan työn ja etuuksien yhteensovitteluun liittyviä loukkuja sekä ehkäisemään sosiaaliturvan väliinputoamisia.

Suurin osa Suomessa julkaistuista malleista on osittaisen perustulon malleja, joissa esitetty perustulo olisi sen verran alhainen, että sitä täydentämään tarvittaisiin vielä muita harkinnanvaraisia etuuksia. Yleensä perustulon rinnalla tarvittaisiin ainakin asumisen tukia. Perustulon rahoittamiseen on olemassa useita erilaisia vaihtoehtoja. Yleisenä lähtökohtana malleissa on kuitenkin tuloverotuksen uudistaminen siten, että keski- ja suurituloisilta peritään perustulon tuoma tulonlisäys takaisin verotuksessa. Tuloverotusta voidaan täydentää muilla välittömillä ja välillisillä veroilla tai finanssipolitiikan keinoilla. Rahoituksen painopisteen siirtäminen pois tuloverotuksesta mahdollistaisi epäkannustaviksi koettujen korkeiden marginaaliveroasteiden alentamisen perustulomalleissa.

Uudet mallit

Tuoreimpia perustulomalleja ovat vihreiden (2007/2014) ja vasemmistoliiton (2011) mallit. Vihreiden mallissa kaikille Suomen asumisperustaisen sosiaaliturvan piirissä oleville työikäisille maksettava 560 euron perustulo rahoitettaisiin verottamalla alle 50 000 euron vuosittaisia ansiotuloja 41 prosentilla ja tämän ylittäviä vuosituloja 49 prosentilla. Pääomatulojen osalta veroasteet olisivat 33 % alle 40 000 euron ja 35 % tämän ylittäville vuosituloille. Perustulon rahoitusta täydennettäisiin kiinteistöveron korotuksella ja ympäristölle haitallisten verotukien leikkauksella. Malli sisältää myös työnteon kannusteita parantavan perusvähennyksen pieniin ansiotuloihin.

Vasemmistoliiton mallissa taas perustuloa maksettaisiin kaikille työikäisille 620 euroa kuukaudessa. Tämän päälle olisi mahdollista saada sosiaaliturvaan oikeuttavan syyn perusteella harkinnanvarainen 130 euron lisä. Perustulo rahoitettaisiin verottamalla sekä ansio- että pääomatuloja progressiivisesti asteikolla 30-57 %. Molemmissa malleissa perustuloa täydentävinä etuuksina säilyisivät asumistuki, toimeentulotuen perusosan ylittävät osat sekä ansiosidonnaiset etuudet. Mikrosimulaatioanalyysit ovat osoittaneet, että molemmissa malleissa perustulolla olisi jonkin verran köyhyyttä alentavia ja tuloeroja kaventavia vaikutuksia. Vasemmistoliiton mallissa vaikutukset köyhyyteen ja tuloeroihin olisivat voimakkaampia johtuen perustulon ja sitä täydentävän turvan korkeammasta tasosta sekä progressiivisesta verotuksesta. Toisaalta on myös osoitettu, että kyseisissä perustulomalleissa kaikki tavoitellut vaikutukset erityisesti työnteon kannusteiden paranemisen osalta eivät välttämättä toteutuisi johtuen eri tukimuotojen yhteisvaikutuksesta.

Viime vuosina on julkaistu myös muutama perustuloa jossain määrin muistuttava sosiaaliturvan uudistusta tavoitteleva malli. Ajatuspaja Liberan perustilimalli (2014) rakentuu ajatukselle lainaperustaisesta sosiaaliturvasta. Mallissa jokainen saa tililleen 20 000 euron laskennallisen alkupääoman ja kartuttaa sitä maksamalla tuloveroistaan 10 % tilille. Tililtä saa nostaa rajattomasti niin kauan kuin peruspääoma on tallella ja 400 euroa kuukaudessa jos saldo alittaa peruspääoman. Tili voi mennä rajattomasti miinukselle ja mahdolliset miinussaldot annetaan anteeksi henkilön täytettyä 65 vuotta. Harkinnanvaraisia sosiaaliturvaetuudeksia voidaan säilyttää perustilin lisänä. Liberan mukaan mallin parametrejä säätämällä siitä voi tehdä joko oikeistolaisemman tai vasemmistolaisemman.

Myös kristillisdemokraattien syksyllä 2015 tekemään ehdotukseen ”kannustavasta perusturvasta” sisältyy kaikille avattava kansalaistili, jolle maksetaan sekä palkat että sosiaaliturva. Malli muistuttaa perustuloa siinä, että se yhdistäisi kaikki sosiaaliturvan etuudet yhdeksi tueksi, joka kuitenkin (toisin kuin perustulo) olisi harkinnanvarainen. Verotus ja maksetut etuudet sovitettaisiin reaaliaikaisesti henkilön tulotasoon siten, että työnteon kannusteet säilyvät joka tilanteessa.

Demarinuorten (2015) ”yleisturva” taas koostuu kolmesta tasosta, jossa alhaisimpana on negatiivisen tuloveron tavoin toimiva tarveharkintainen, mutta automaattisesti maksettava takuutulo, sen päällä syyperustaisesti maksettava yleistulo ja korkeimpana aktiivisuudesta palkitseva aktiivitulo. Myös demarinuorten mallissa ideana on ansiotulojen, sosiaaliturvan ja verotuksen reaaliaikainen yhteensovittelu siten, että työnteko lisää aina käteenjääviä tuloja.

Loukkujen purku on haastavaa

Perustulomalleista tehty selvitys osoittaa, että mallit vaativat vielä kehittelyä jos niillä halutaan purkaa työllistymisen esteenä olevia loukkuja. Koska etuusjärjestelmä on monimutkainen ja perustulon päälle jäisi vielä muita sosiaaliturvan osia toivotut kannustinvaikutukset eivät aina toteutuisikaan. Ratkaisuna olisi erityisesti asumistuen ja työtulojen yhteensovittelun muuttaminen (tai asumistuen sisällyttäminen perustulomalliin) sekä perustulon riittävän korkea taso, joka ehkäisisi säännöllistä toimeentulotuen tarvetta. Myös työttömyysetuuksiin sisältyvät lapsikorotukset olisi huomioitava perustulomalleissa. Yksi vaihtoehto perustulon toteuttamiseen voisi olla negatiivisen tuloveron malli, jossa tukea maksetaan vain tietyn tulorajan alle jääville siten, että tulonsiirron määrä pienenee liukuvasti henkilön tulojen noustessa. Suunniteltu kansallinen tulorekisteri, jossa kaikkia henkilön tuloja voidaan seurata reaaliaikaisesti antaisi tähän mahdollisuudet. Negatiivisen tuloveron mallissa olisi mahdollista ottaa varsinaista perustulomallia paremmin huomioon esimerkiksi asumiskustannusten vaihtelu ja perhetilanteesta johtuvat erilaiset tuentarpeet.

Kiinnostavimpia perustulon vaikutuksia olisivat luonnollisesti niin sanotut dynaamiset, eli ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset. Hallituksen suunnittelema kokeilu tulee jossain määrin vastaamaan tähän tiedontarpeeseen. Todennäköisesti monet perustulon psykologisista, sosiaalisista ja rakenteellisista vaikutuksista eivät kuitenkaan tule näkyviin vielä parin vuoden kokeilun aikana. Myös kokeiltava malli, kuten myös yleisempi taloustilanne luonnollisesti vaikuttavat kokeilun tuloksiin. Kokeilu on joka tapauksessa tärkeä askel pohjan rakentamisessa nykyistä toimivammalle perusturvalle.

Johanna Perkiö
YTM, tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto
Sähköposti: johanna.perkio(at)uta.fi

Lähde: Perkiö, Johanna. Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit. Kelan työpapereita 85/2016.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin