Uusimmassa Kelan Sosiaalivakuutus-lehdessä (2/2010) kysytään viideltä Kelan valtuutetulta, mikä on heidän mielestään paras keino lisätä terveyden tasa-arvoa Suomessa? Valtuutettujen vastaukset ovat alla. Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi kirjoitusta.
Arja Karhuvaara (kok)
Arja Karhuvaara
Ongelmien ennaltaehkäisy ja oikea-aikaisen perusterveydenhuollon vahvistaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Ihmiset olisi myös saatava kantamaan vastuu ja ymmärtämään seuraukset valinnoistaan ja tavastaan elää.
Lisäksi julkinen terveydenhuolto ja sen toiminta-asenne tulisi muuttaa asiakasta arvostavaksi ja asiakkaan tarpeista lähteväksi.
*
Anneli Kiljunen
Anneli Kiljunen (sd)
Paras keino on vahvistaa julkista terveydenhuoltojärjestelmää, johon sisältyvät myös neuvolat, kouluterveyden- ja oppilashuolto sekä erilaiset terapiat.
*
.
Kirsi Ojansuu
Kirsi Ojansuu (vihr)
Tärkeintä on saada perusterveydenhuolto kuntoon. Hyvin toimivat neuvolat, kouluterveydenhuolto ja terveyskeskukset ovat kaiken A ja O. Ne ovat ”matalan kynnyksen paikkoja”, joissa tehdään ennalta-ehkäisevää perustyötä terveyserojen kasvun ehkäisemiseksi.
*
Kari Rajamäki
Kari Rajamäki (sd)
Työllisyyttä ja sosiaalista perusturvallisuutta sekä asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatonta perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Erikoissairaanhoidossa tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja parempaa hoidon porrastusta.
*
Unto Valpas
Unto Valpas (vas)
Terveyspalveluja pitää saada koko maassa kohtuuhintaisina. Valtiovallan on otettava vastuu yhdessä kuntien kanssa siitä, että palvelut, myös ennaltaehkäisevä työ, turvataan kaikille tasa-arvoisesti.
Neljä iskua vyön alle
Yksi: Terveys ei ole vain sairauden puuttumista. Tämän periaatteen Kela tuntee mutta ei kuitenkan sitä käytä. Terveyden ymmärryksen ja terveyserojen hävittämisen jäljille pääsee, jos haluaa, hyväksymällä terveyden sisään eikä vain ulkokohtaiseen vertailuun ihmisten ja väestöryhmien väliset suhteet, ilman kateutta tietenkin.
Kaksi: John Rawlsin ”oikeudenmukaisuus” on sen enempää kyselemättä hyväksytty meikäläistä hyvinvointipolitiikkaa johtavaksi ajatukseksi. Erot hyväksytään nyt, jos niistä voi hyvällä mielikuviteuksella ajatella joskus olevan etua myös huono-osaisille. Kuten Martha Nussbaum osoittaa (Frotiers of Justice, 2006), Rawls ei pysty käsittelemään vammaisuuden ongelmaa, koska näitä ihmisiä ei oteta mukaan alkuasetelman laadintaan.
Kolme: Kukaan ei enää kehtaa puhua tasa-arvosta (equality) vaan jonkinlaisesta ansiomukaisesta kohtuullisuudesta (equity), jolle oppisanalle ei ole edes suomenkielistä ilmaisua. Sosioekonomisten vaikutuserojen poistolta on tukittu väylät. Jäljelle on jäänyt vaatimus, että kaikki olisivat yhtä hyviä kuin meistä parhaat.
Neljä: Kela voisi julkaista kolmannen vääryyskirjan Jacques Rancièren äskettäin suomeksi ilmestyneen kirjan (Erimielisyys. Politiikka ja filosofia, 2010, alkup. 1995) pohjalta. Politiikka määrittelee tehtävänsä niin, että kansa häviää näkymättömiin.Jäljelle jää olemattomien ihmisten mitättömiä ongelmia.
Päättäjille esitetty kysymys koski terveyden tasa-arvon lisäämisen mahdollisuutta. Heidän vastauksissaan kiinnitti huomiotani se, että kaikki yhdistivät ”terveyden” terveydenhuoltojärjestelmään ja sen palveluihin. Koska työskentelen terveydenhuollon uumenissa, erikoissairaanhoidon putkistossa, olen hyvin samaa mieltä siitä, että juuri perusterveydenhuoltoa tulisi vahvistaa. Mutta miten, se onkin jo laajempi kysymys ja silloin on hahmotettava myös, mistä kaikesta nimenomaan perusterveydenhuollon tulee nykyisen lainsäädännön mukaan vastata. Mutta päättäjiltä kysyttiin terveyden tasa-arvon lisäämisen mahdollisuuksista. Nämä mahdollisuudet liittyvät mielestäni köyhyyden poistamiseen, melun ja muun saasteen vähentämiseen ja sitä kautta ihmisten mahdollisuuksiin elää elämäänsä niin, että he osaavat, jaksavat ja ehtivät oppia ja kehittyä. Että he voivat elää omaa mielekästä elämää ja tuntea olonsa turvalliseksi.
no huh mitä vastauksia ja kysymyskin on vähän epämääräinen.
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Mielestäni raati toi tärkeitä ja olennaisia asioita esille.
Eräs terveyteen vaikuttava asia on tupakointi ja sen lopettaminen. Viimeaikoina etenkin sähkötupakka on auttanut monia pääsemään eroon tupakoinnista. Miten sähkötupakkaan mielestänne pitäisi suhtautua lain näkökulmasta? Kieltää vai sallia?
Terveisin,
Mika