Kansa kannattaa perustuloa 1/3: Perustulolla suuri kannatus

Kolmiosaisessa blogisarjassa tarkastellaan perustuloa ja sen kannatusta. Tämä on kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Toinen osa julkaistiin 1.10.2015 ja kolmas osa 5.10.2015.

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu perustulosta vilkkaasti. Osasyynä keskusteluun on ollut hallitusohjelmaan kirjattu maininta perustulokokeilusta.

Perustulolla tarkoitetaan lukuisia erilaisia tapoja järjestää sosiaaliturva, kuitenkin siten, että kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Se on universaali ja yksilökohtainen etuus, jonka saamiseen ei sisälly esimerkiksi tarveharkintaa tai velvoitteita. [1]

Kansainvälisessä keskustelussa perustulosta on puhuttu vuosisatoja. Suomessa keskustelun avaajana voidaan pitää kirjailija Samuli Parosta, joka kirjoitti vuonna 1972 romaanissaan ”Laiva” riippumattomuusrahasta, jonka sai ”olemalla ihminen” [2]. Suomalainen perustulokeskustelu on ollut aaltomaista: välillä se on ollut vahvasti esillä, välillä taas syrjemmässä. Keskustelun innokkuuteen ovat vaikuttaneet niin poliittiset voimasuhteet kuin kansantaloudelliset ja syyperusteisen sosiaaliturvan legitimiteettiin liittyvät tekijät. 2000-luvulla perustulokeskustelussa on taas esitetty useita varteenotettavia avauksia. Viimeisin niistä lienee ajatushautomo Tänkin tekemä negatiivisen tuloveron selvitys Sitralle ja Telalle.

Kansalaismielipide perustulosta

Perustulolla on mallista riippuen lukuisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia, jotka koskettavat eri ihmisiä ja instituutioita eri tavoin. Perustulo vaikuttaa työn teettämiseen ja vastaanottamiseen eli kannustavuuteen, yksilöiden ja kotitalouksien työmarkkinakäyttäytymiseen, työllisyyteen ja työsuhteiden laatuun, toimeentulon tasoon ja muiden sosiaaliturvaetuuksien käyttöön. Siksi ei ole yhdentekevää, miten kansalaiset suhtautuvat ajatukseen perustulosta.

Vuonna 2002 Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitos ja Åbo Akademin taloustieteen laitos tekivät kyselytutkimuksen negatiivisen tuloveron ja perustulon kannatuksesta Suomessa. Puhdas tai täysi perustulomalli tarkoittaa sitä, että kaikki saavat yhtä suuren perustarpeet täyttävän tulonsiirron riippumatta taloudellisesta tilanteesta. Perustulo voidaan toteuttaa myös osittaisena, jolloin sen ohella maksetaan myös muita sosiaaliturvaetuuksia, jotka voivat olla ansio- tai tarvesidonnaisia. Eräs vaihtoehto perustuloksi on myös niin sanottu negatiivisen tuloveron malli, jossa verojärjestelmän kautta tapahtuvin tulonsiirroin taataan tulottomille ja pienituloisille tietty rahatulo.

Vuoden 2002 kysely toistettiin Kelan tutkimusosastolla syksyllä 2015. Esitämme tässä tulokset, jotka koskevat negatiivista tuloveroa ja perustuloa. Koko kyselyn tulokset julkaistaan myöhemmässä tutkimuksessamme. Uuden kyselyaineiston kokosi Taloustutkimus Oy. Haastattelut tehtiin syyskuun ensimmäisellä, toisella ja kolmannella viikolla 2015. Virhemarginaali on ±2,5 prosenttiyksikköä. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat Suomen 15 vuotta täyttäneet asukkaat Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 1 006 henkilöä.

Kannatus on vakaata

Seuraavassa taulukossa on esitetty negatiivisen tuloveron ja perustulon (”erittäin hyvä ajatus” + ”melko hyvä ajatus”, %) kannatus vuoden 2002 ja 2015 mielipidekyselyissä.

Taulukko. Negatiivisen tuloveron ja perustulon kannatus vuosina 2002 ja 2015 (%) ja perustulon suurus.

Vuoden 2002 kyselyssä negatiivisella tuloverolla oli jonkin verran suurempi kannatus kuin perustulolla (76 % vs. 63 %). Syksyn 2015 kyselyssä kummankin perustulomallin kannatus on samaa, varsin korkeaa luokkaa. Seitsemän suomalaista kymmenestä pitää negatiivista tuloveroa melko tai erittäin hyvänä ajatuksena. Saman verran kannatusta saa myös perustulo. Jos vastausjakaumista poistetaan ne, jotka eivät ole osanneet muodostaa mielipidettään, negatiivisen tuloveron malli osoittautuu jonkin verran suositummaksi (78 % vs. 72 %).

Vuonna 2002 perustulon keskimääräiseksi suuruudeksi määrittyi 3 700 markkaa, mikä on euroiksi muutettuna 622 euroa. Elinkustannusindeksillä nykyrahaksi muutettuna tuo rahamäärä olisi 763 euroa. Vuoden 2015 kyselyssä perustulon sopivana määränä pidettiin 1 000 euroa. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että suurin osa suomalaisista kannattaa jonkinlaista perustulomallia. Lisäksi mielipiteet ovat suhteellisen vakaita: suuria muutoksia kannatusperustassa ei ole vuosien 2002 ja 2015 välillä tapahtunut.

Ilpo Airio
erikoistutkija

Olli Kangas
tutkimusjohtaja, Kela

Karoliina Koskenvuo
erikoistutkija

Markku Laatu
erikoistutkija

S-postit: etunimi.sukunimi@kela.fi

Alaviitteet:

[1] Ks. tarkemmin Widerquist K., Noguera J. A., Vanderborght Y., De Wispelaere J. Introduction: The Idea of an Unconditional Income for Everyone. In: Widerquist K., Noguera J. A., Vanderborght Y., De Wispelaere J. Basic Income. An Anthology of Contemporary Research. Chichester: Wiley Blackwell 2013.

[2] Samantapainen ajatus löytyy laajemmassa merkityksessä myös YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen 22 artiklasta. Sen mukaan ”jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus (…) nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia”.