Köyhän aika menee arjesta selviytymiseen

Created with Sketch. 30.3.2010
Created with Sketch.
Ylikännö Minna

Jaa artikkeli Köyhän aika menee arjesta selviytymiseen sosiaalisessa mediassa

Kukaan ei voi käydä aikaa lahjomaan, lauloi Kirka aikoinaan. Laulun sanat osuvat oikeaan siinä, että aikaa ei voi ostaa. Sitä on kaikille aina yhtä paljon riippumatta siitä, onko kukkarossa matti vai tuhatlappunen. Yhteistä tuntuu olevan myös se, että monilla meistä on koko ajan kiire jonnekin. Kenellä olisi tänä päivänä aikaa jäädä Kirkan tavoin asemalle hengailemaan ja lauleskelemaan, että junille on kiire, mulla ei. Paitsi, jos junaa ei tule.

Kuva: Kelan kuva-arkisto

Käytössämme olevaa aikaa voidaan mitata monin eri tavoin, mutta helpointa sen seuraaminen on kellosta. Muistan, kun sain kouluun mennessäni ensimmäisen rannekelloni. On vaikea uskoa, että päivät ovat yhtä pitkiä kuin silloin, sillä ne tuntuvat tätä nykyä paljon lyhyemmiltä. Mutta minä kuulunkin niihin, jotka elävät elämän ruuhkavuosia pienen lapsen ja ”remontoijan unelman” kanssa. Kirkan tavoin voisin lauleskella, että ”kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien”. Minulla ei tosin ole päivässä kovin montaa hetkeä, jolloin ehtisin harrastaa laulamista, saati mitään muutakaan.

Pienten lasten perheissä aika on kortilla. Äidit tekevät töitä siinä missä isätkin, ja yhteistä vapaa-aikaa on vähän. Samaan aikaan rakennetaan uraa, perhettä ja omakotitaloa. Saa olla aikamoinen fakiiri, että onnistuu ujuttamaan tuon kaiken 24 tuntiin. Toisaalta on niitä, joilla aikaa on yllin kyllin. Voisi kuvitella, että koska esimerkiksi eläkeläisillä ja työttömillä aikaa ei kulu työn tekemiseen ja työmatkoihin, he kylpevät ajan yltäkylläisyydessä kuin Roope Ankka rahakasoissaan konsanaan.

Näin ei tietenkään ole. Sekä eläkkeelle että työttömäksi jäämisessä on kaksi yhteistä piirrettä. Vaikka vapaa-ajan määrä kasvaa, mielekästä tekemistä ei välttämättä löydy. Toinen yhteinen piirre on tulojen pieneneminen. Kun aikaa olisikin käyttää mieluisiin asioihin, ei siihen välttämättä ole varaa. Jos työmarkkinatuen varassa elävällä työttömällä on käytössään pakollisten asuin- ja ruokamenojen jälkeen noin viisi euroa päivässä (jos sitäkään), ei siinä paljon matkustella tai ostella uusia harrastusvälineitä.

Kovin yllättävää ei olekaan se, että raha määrittää ajankäyttöämme jopa enemmän kuin se, kuinka paljon vapaa-aikaa meillä on käytössä. Vuonna 2006 tehdyssä European Social Survey -kyselyssä kysyttiin, koemmeko, että meillä ei ole aikaa tehdä sellaisia asioita, joista nauttisimme. Työssäkäyvillä ja kotiäideillä/-isillä melko luonnollisestikin tällaista aikaa tuntuu olevan vähemmän kuin esimerkiksi eläkeläisillä, opiskelijoilla ja työttömillä. Työmarkkina-asemaa suurempi merkitys kysymyksen kannalta on kuitenkin sillä, miten hyvin ihminen kokee pärjäävänsä taloudellisesti. Jos elämä on pelkkää kitkuttamista, oli sitten työssäkäyvä, työtön, eläkeläinen tai kotiäiti/-isä, aikaa tuntuu olevan jostain syystä vähemmän niille asioille, joista nauttii.

Tässä tapauksessa ei tarvitse olla fakiiri, että tajuaa, miksi näin on. Vaikka Kirka laulaa, että aikaa ei pysty lahjomaan, sen ostaminen tuntuu olevan osa nykymenoa. Puheaikaa voi ostaa, samoin nettiaikaa. Voi ostaa palveluja, esimerkiksi siivousta, jolloin aikaa jää enemmän omille harrastuksille. Koiranulkoiluttamisen voi ulkoistaa ja ruokaostokset tilata kotiin. Ilman rahaa et osta aikaa, etkä paljon muutakaan. Tamppaat itse mattosi, peset ikkunasi, teet ruokasi ja ulkoilutat koirasi. Aikasi menee tarjousten perässä juoksemiseen ja arjesta selviytymiseen.

European Social Surveyn tulosten mukaan meillä on enemmän aikaa tehdä asioita, joista nautimme, kun kukkarossa on muutakin kuin se kuuluisa matti. Yhteiskunnan tasolla se tarkoittaa sitä, että tuloerojen kasvaessa kasvavat erot myös ajankäytössä. Kun parempituloiset ostavat itselleen vapaa-aikaa niiltä, joilla ei ole varaa nauttia siitä, emme ole kaukana luokkayhteiskunnasta. Siis siitä yhteiskunnasta, jossa raha (ja vain raha) tekee onnelliseksi.

Minna Ylikännö
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaa sosiaalipolitiikan ja ajankäytön kytköksistä.