Rokotteilta puuttuva Kela-korvaus, oikeammin sairausvakuutuskorvaus (SV-korvaus), on herättänyt keskustelua viime vuoden aikana. Eduskunta on käsitellyt asiaa koskevaa lakialoitetta ja soppaa ovat kansanedustajien lisäksi hämmentäneet ainakin lääketeollisuuden ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edustajat. Lääkäreiden on kerrottu kannattavan rokotteiden SV-korvattavuutta tai ainakin asian selvittämistä.
Suomessa kansallisen rokotusohjelman rokotteet ovat maksuttomia rokotettavalle. Rokotusohjelmassa saadaan suoja kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, poliota, Haemophilus influenzae tyyppi b–bakteeria (mm. aivokalvontulehduksen aiheuttaja), tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa ja kausi-influenssaa vastaan. Lisäksi on tiettyihin erityisryhmiin rajattuja rokotteita (esim. pneumokokkirokote, jolla estetään mm. keuhkokuumetta ja vakavia yleisinfektioita). Uusimpana ohjelmaan on otettu viime vuoden syyskuussa pienten lasten ripulitautia ehkäisevä rotavirusrokote. Pneumokokki- ja vesirokkorokotteita THL on suosittanut jo vuonna 2008 rokotusohjelmaan otettavaksi – turhaan.
SV-korvauksen saamista rokotteille perustellaan sillä, että näin paikattaisiin rokotusohjelman puutteita ja lisättäisiin kansalaisten tasa-arvoisuutta. Toimenpiteellä voi olla kuitenkin aivan päinvastaiset seuraukset.
Osa rokotusohjelmaan kuulumattomista rokotteista on kohdistettu sellaisia taudinaiheuttajia vastaan, joita ei esiinny Suomessa kuin tuotuna. Vakavan, matkalta saadun tartuntataudin hoito voi tulla kalliimmaksi kuin rokottaminen. Eksoottisiin maihin työn puolesta matkustavilla on kuitenkin mahdollisuus rokotuttaa itsensä työterveyshuollossa. Lomamatkalle lähtevien matkabudjetista rokotekustannukset ovat häviävän pieni osa. Pienituloisimmille haaveeksi jäävät sekä matkailijan rokotukset että itse matkat.
Vesirokkorokotteen oton kansalliseen rokotusohjelmaan on arvioitu maksavan 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jo yhden alle 12-vuotiaiden ikäluokan (n. 60 000 lasta) rokottaminen nykyisin kaupan olevalla valmisteella (2 rokotuskertaa) maksaisi yhteensä 8,3 miljoonaa euroa vähittäishinnalla laskettuna. Yleisessä rokotusohjelmassa olevista rokotteesta maksetaan paljon vähemmän, koska ne hankitaan tarjouskilpailun perusteella.
Kallein nykyisen kansallisen rokotusohjelman ulkopuolisista rokotesarjoista on HPV-rokote, jolla ehkäistään tiettyjä, lisääntyneeseen kohdunkaulan syövän riskiin liittyviä visvasyylätyyppejä. Jos esimerkiksi koko 12-vuotiaiden ikäluokka (n. 30 000 tyttöä) rokotettaisiin, nykyisellä SV-peruskorvauksella yhteiskunta maksaisi 5,3 miljoona euroa ja rokotettavien vanhemmat 7,4 miljoonaa euroa, kun rokotesarjan hinnaksi oletetaan nykyisten kahden markkinoilla olevan valmisteen keskimääräinen vähittäishinta. Kuinkahan suuri merkitys on vaikkapa pienituloisen yksinhuoltajan rokotuspäätökseen sillä, että rokottaminen maksaisi 245 euroa 425 euron sijaan?
Kaikki suomalaiset eivät tietenkään ole niin valistuneita, että tulisivat harkinneeksi lisärokotuksia, vaikka ne olisivat SV-korvattavia. Luultavimmin tällaisen päätöksen tekevät hyvin koulutetut, hyvätuloiset kansalaiset. Nykyisen kansallisen rokotusohjelman päivittäminen uusilla rokotteilla voisi kokonaisuudessaan tulla yhteiskunnalle halvemmaksi mm. kilpailutuksen vuoksi kuin rahoituksen kanavointi SV-korvausten kautta vain osalle väestöä. Rokotusohjelman kautta saavutettaisiin myös riittävä rokotuskattavuus ehkäisemään ko. tartuntatautien leviämistä. Täydentävien, SV-korvattavien rokotteiden tarpeellisuutta voitaisiin pohtia sitten, kun kansallinen rokotusohjelma on saatu ajan tasalle. Nähdäkseni näin toimimalla päästäisiin oikeudenmukaisimpaan lopputulokseen.
Annikka Kalliokoski
Tutkijalääkäri
etunimi.sukunimi@kela.fi
Selkeä ja hyvin perusteltu kannanotto.
Tämän kirjoituksen myötä minulle(kin) syntyi kanta asiaan.
Ensinäkin pieni korjaus. Pienten lasten pneumokokkirokote tulee rokotusohjelmaan syksyllä. Vesirokko- ja HPV-rokotteiden osalta päätöksentekoprosessi on kesken. Tähän mennessä kaikki ne rokotteet, joita asiantuntijatyöryhmät ovat suositelleet ja joiden käsittely on päättynyt, ovat päätyneet rokotusohjelmaan.
Päätös SV-korvauksiin tähtäävän lakialoitteen valiokuntakäsittelystä saatiin 13.10.2009. Valiokunta päätti, ettei ryhdy enempiin toimenpiteisiin ja asia todettiin valiokunnassa loppuun käsitellyksi. Ts sanoen tämä lakialoite ei tästä enää etene. Itse asia on kuitenkin edelleen ajankohtainen, koska SV-korvausten puolustajat eivät ole tässä asiassa luovuttaneet. Esimerkiksi Sanofi Pasteur MSD Oy:n radiomainoskampanja on huomattu.
Totta, että rokotusohjelmassa olevat rokotteet hankitaan suoraan valmistajilta tarjouskilpailun perusteella, jonka takia rokotteen hinta rokotusohjelmassa on alempi kuin vähittäismyyntihinta. SV-korvattuna rokotteiden hinta olisi halvempi kuin nykyinen vähittäismyyntihinta mutta kalliimpi kuin rokotusohjelman tarjouskilpailuhinta. Lisäksi rokottaminen olisi kalliimpaa kuin rokotusohjelmassa jo siksi, että rokotteiden hankkimiseen tarvitaan resepti. Rokottamisen kustannukset (rokote, reseptin hankkiminen ja rokotteen antaminen) olisivat siis SV-korvausjärjestelmässä selvästi kalliimmat kuin rokotusohjelmassa. Lisäksi laumasuojaan tarvittavaa korkeaa rokotuskattavuutta tuskin SV-korvauksilla saavutettaisiin. Tämän takia rokottaminen on rokotusohjelmassa aina kustannusvaikuttavampaa kuin mitä se olisi SV-korvattuna. Jos rokote ei pääse rokotusohjelmaan kustannusvaikuttavuuden takia, SV-korvaus ei taatusti tee siitä kustannusvaikuttavaa. Yhteiskunnan tukemien rokotusten pitää olla kustannusvaikuttavia siitä riippumatta, mistä järjestelmästä niitä tuetaan.
SV-korvattuna rokottaminen kohdistuisi maksukyvyn mukaan. Tehokkaan ennaltaehkäisyn pitäisi kohdentua tautiriskin perusteella eikä maksukyvyn mukaan. Tästä erinomainen esimerkki on HPV-rokote, josta allekirjoittaneen ja kumppaneiden kirjoitus Tessossa (8/2009):
http://dialogi.stakes.fi/FI/tesson+arkisto/tesso8/sivu/38.htm
Kaikki ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät automaattisesti ole kannattavia. (Ks. esim Cairns J. The costs of prevention. BMJ 1995;311:1520 (9 December). Editorials.)
http://www.bmj.com/cgi/content/full/311/7019/1520
Sairauksien hoidon ja ennaltaehkäisyn ero on kohdentumisessa. SV-korvauksien tarkoitus on siis korvata jo sairastuneiden sairastumisesta aiheutuvia kustannuksia. Kohderyhmä on jo tiedossa. Ennaltaehkäisyn on tehokasta vain, jos se on oikein kohdennettua. Vähäriskisiä rokottamalla myymme kyllä rokotteita, mutta emme estä tautia.
Mietitäänpä esimerkkiä interventiosta, jolla pyrittäisiin estämään tupakoinnin aloittamista. Mitäs sanoisitte, jos ehdottaisin tupakoinnin valistuskampanjaa, joka kohdennettaisiin keski-ikäisiin tupakoimattomiin naisiin? Arvaatteko montako tupakoinnin aloittamista estäisimme tällä kampanjalla? Jos halutaan ehkäistä tupakoinnin aloittamista, ennaltaehkäisevät toimenpiteet kohdistetaan nuoriin. Jos tauteja halutaan ehkäistä rokotteilla, yhteiskunnan kannattaa tukea niiden rokottamista, joilla on tarpeeksi suuri tautiriski. Rokottamisen hyödyt eivät automaattisesti lisäänny samassa suhteessa kuin rokotteita myydään. Kansalaisten paras mahdollinen rokotussuoja saavutetaan tehokkaimmin ja oikeudenmukaisimmin rokotusohjelman kautta. Rokotusohjelma voi olla yleinen, jolloin kaikki rokotetaan tai se voi olla kohdennettu, jolloin se on rajattu tautiriskin mukaan.
Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että lasten rokotusohjelma Suomessa on maailman oikeudenmukaisin ennaltaehkäisyjärjestelmä?
Heini Salo
tutkija
THL, Rokotusohjelmayksikkö
Kyllähän se tänään vähän yllätyksenä tuli, kun lapselle oli määrätty vesirokkorokote ja apteekissa selvisi, että yhteishinnaksi tulee 154e. Yksi rokote maksaa siis 77e ja suojan saaminen vaatii kaksi rokotetta niin kuin jutussa mainitaan.