Rokotteiden Kela-korvauksella tasa-arvoa lisäämään?

Created with Sketch. 25.1.2010
Created with Sketch.
Annikka Kalliokoski

Jaa

Rokotteilta puuttuva Kela-korvaus, oikeammin sairausvakuutuskorvaus (SV-korvaus), on herättänyt keskustelua viime vuoden aikana. Eduskunta on käsitellyt asiaa koskevaa lakialoitetta ja soppaa ovat kansanedustajien lisäksi hämmentäneet ainakin lääketeollisuuden ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edustajat. Lääkäreiden on kerrottu kannattavan rokotteiden SV-korvattavuutta tai ainakin asian selvittämistä.

Kuva: Kelan kuva-arkisto

Suomessa kansallisen rokotusohjelman rokotteet ovat maksuttomia rokotettavalle. Rokotusohjelmassa saadaan suoja kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, poliota, Haemophilus influenzae tyyppi b–bakteeria (mm. aivokalvontulehduksen aiheuttaja), tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa ja kausi-influenssaa vastaan. Lisäksi on tiettyihin erityisryhmiin rajattuja rokotteita (esim. pneumokokkirokote, jolla estetään mm. keuhkokuumetta ja vakavia yleisinfektioita). Uusimpana ohjelmaan on otettu viime vuoden syyskuussa pienten lasten ripulitautia ehkäisevä rotavirusrokote. Pneumokokki- ja vesirokkorokotteita THL on suosittanut jo vuonna 2008 rokotusohjelmaan otettavaksi – turhaan.

SV-korvauksen saamista rokotteille perustellaan sillä, että näin paikattaisiin rokotusohjelman puutteita ja lisättäisiin kansalaisten tasa-arvoisuutta. Toimenpiteellä voi olla kuitenkin aivan päinvastaiset seuraukset.

Osa rokotusohjelmaan kuulumattomista rokotteista on kohdistettu sellaisia taudinaiheuttajia vastaan, joita ei esiinny Suomessa kuin tuotuna. Vakavan, matkalta saadun tartuntataudin hoito voi tulla kalliimmaksi kuin rokottaminen. Eksoottisiin maihin työn puolesta matkustavilla on kuitenkin mahdollisuus rokotuttaa itsensä työterveyshuollossa. Lomamatkalle lähtevien matkabudjetista rokotekustannukset ovat häviävän pieni osa. Pienituloisimmille haaveeksi jäävät sekä matkailijan rokotukset että itse matkat.

Vesirokkorokotteen oton kansalliseen rokotusohjelmaan on arvioitu maksavan 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Jo yhden alle 12-vuotiaiden ikäluokan (n. 60 000 lasta) rokottaminen nykyisin kaupan olevalla valmisteella (2 rokotuskertaa) maksaisi yhteensä 8,3 miljoonaa euroa vähittäishinnalla laskettuna. Yleisessä rokotusohjelmassa olevista rokotteesta maksetaan paljon vähemmän, koska ne hankitaan tarjouskilpailun perusteella.

Kallein nykyisen kansallisen rokotusohjelman ulkopuolisista rokotesarjoista on HPV-rokote, jolla ehkäistään tiettyjä, lisääntyneeseen kohdunkaulan syövän riskiin liittyviä visvasyylätyyppejä. Jos esimerkiksi koko 12-vuotiaiden ikäluokka (n. 30 000 tyttöä) rokotettaisiin, nykyisellä SV-peruskorvauksella yhteiskunta maksaisi 5,3 miljoona euroa ja rokotettavien vanhemmat 7,4 miljoonaa euroa, kun rokotesarjan hinnaksi oletetaan nykyisten kahden markkinoilla olevan valmisteen keskimääräinen vähittäishinta. Kuinkahan suuri merkitys on vaikkapa pienituloisen yksinhuoltajan rokotuspäätökseen sillä, että rokottaminen maksaisi 245 euroa 425 euron sijaan?

Kaikki suomalaiset eivät tietenkään ole niin valistuneita, että tulisivat harkinneeksi lisärokotuksia, vaikka ne olisivat SV-korvattavia. Luultavimmin tällaisen päätöksen tekevät hyvin koulutetut, hyvätuloiset kansalaiset. Nykyisen kansallisen rokotusohjelman päivittäminen uusilla rokotteilla voisi kokonaisuudessaan tulla yhteiskunnalle halvemmaksi mm. kilpailutuksen vuoksi kuin rahoituksen kanavointi SV-korvausten kautta vain osalle väestöä. Rokotusohjelman kautta saavutettaisiin myös riittävä rokotuskattavuus ehkäisemään ko. tartuntatautien leviämistä. Täydentävien, SV-korvattavien rokotteiden tarpeellisuutta voitaisiin pohtia sitten, kun kansallinen rokotusohjelma on saatu ajan tasalle. Nähdäkseni näin toimimalla päästäisiin oikeudenmukaisimpaan lopputulokseen.

Annikka Kalliokoski
Tutkijalääkäri
etunimi.sukunimi@kela.fi