Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Pentti byrokratialoukussa

Julkaistu 15.6.2011

Suomalainen työvoimapoliittinen etuusjärjestelmä on monimutkainen ja sokkeloinen viidakko, sen tunnustavat sekä päättäjät että etuuksien käyttäjät. Työkykyisten työttömien on usein vaikea työllistyä, jos vastassa on lukuisia lomakkeita ja tarjolla vain tuettua työtä.

Yhtenä ongelmana on, että lyhytaikaisen työn vastaanottaminen ei kannata, kun palkkatulot vähentävät tarveharkintaisia tukia. Työn päättymisen jälkeen etuuden saajan tulee selvitellä tulojaan ja odottaa uusia sosiaalietuuksien päätöksiä. Tätä tilannetta Heikki Hiilamo on kuvannut osuvasti ”byrokratialoukun” käsitteellä, muun muassa tuoreessa kirjassaan Uusi Hyvinvointivaltio.

Byrokratialoukkua voisi kuvata kertomalla tarinan ”Pentistä” – pitkäaikaistyöttömästä, joka viiden vuoden työttömyysputken jälkeen haluaisi aloittaa työt. Työvoiman palvelukeskuksessa luvataan, että Pentin työllistymistä voidaan tukea maksamalla työnantajalle yhdistelmätukea. Työmaita kiertelemällä Pentti löytää itse tukityöpaikan rakennusalalta.

Toiveikkaana Pentti kertoo uutiset työvoimaneuvojalle. Työvoimaneuvojan monologista Pentti ymmärtää, että hänen pitää pyytää työnantajaltaan yrityksen verotustodistus ja kaupparekisteriote. Paperien saaminen kestää muutamia päiviä ja niiden toimittaminen takaisin työvoimaneuvojalle tuntuu työläältä. Matkan varrella Pentin työinto on jo koetuksella. Hän saa kuitenkin ensimmäisen paperisodan kunnialla suoritettua ja päätös yhdistelmätuen myöntämisestä kolahtaa postiluukusta parin viikon kuluttua työhaastattelusta.

Asumistuen takaisinperintä lannistaa

Työpaikka tarkoittaa, että Pentti saa ensimmäistä kertaa vuosiin palkkakuitin Kelan ja sosiaalitoimen päätösten sijaan. Vaikka työaika on säädösten mukaan vain 85 % normaalista työajasta, tuntuu palkkaraha ruhtinaalliselta. Se on myös sopivasti alle 1 704 euroa kuukaudessa eli Pentin tulot eivät vaikuta hänen avopuolisonsa työmarkkinatuen määrään. Yksi pieni edistys byrokratialoukkujen purkamisessa tapahtuikin viime vuonna, jolloin puolison tulojen vaikutus työmarkkinatukeen lieveni.

Pentti nauttii työstään ja iloitsee, että hänen ei tarvitse täyttää ”työtön, työtön” -kaavakkeita eikä toimittaa tiliotteita ja vuokrakuitteja sosiaalitoimiston etuuskäsittelijöille. Vasta toisen kuukauden alussa työkaveri kysäisee Pentiltä sattumalta, onko hän tarkistuttanut asumistuen määrän. Eipä tietenkään! Ilman työvoimaneuvojan ohjeita Pentti oli vallan unohtanut ilmoittaa Kelaan muuttuneet tulot eli asumistukea on maksettu liikaa. Koska Pentti tarvitsee apua lomakkeiden täyttämisessä, hän lähtee kesken päivän Kelan toimistoon. Kelan palveluneuvojan opastuksella hän täyttää asumistukihakemukseen tietoja ”välitarkistuksen aiheuttavasta muutoksesta”. Palveluneuvoja varoittaa, että päätöksen tekemisessä saattaa kestää parikin kuukautta. Tämä tarkoittaa tietysti, että Pentiltä tullaan tulevaisuudessa perimään takaisin kolmen kuukauden asumistuet.

Asumistuen ja työllistymisen yhteensovittaminen on erityisesti alue, jossa Mika Vuorelan ansiokkaasti kuvaama ”institutionaalinen lannistaminen” on päässyt kukoistamaan. Lannistamisen kulttuurin ydin on Vuorelan mukaan siinä, että etuudensaajilla on muita kansalaisia heikommat ehdot työllistymiselle. Välttääkseen takaisinperintää ja maksujen viivästymistä asumistukea saavan henkilön ei kannata ottaa vastaan lyhytaikaista, keikkaluonteista työtä. Myös vuoden pituisen työsuhteen jäljet voivat olla lannistavia.

Tarjolla pitkäaikaista paperityötä

Kun Pentin 12 kk:n yhdistelmätukioikeus on loppumaisillaan, ei työnantaja uusi hänen työsopimustaan. Koska seuraavan kuukauden toimeentulosta ei ole tietoa, Pentti marssii ensimmäisenä työttömyyspäivänä työvoimatoimistoon. Työvoimaneuvoja tekee maksulausunnon Kelaan, josta tulee päätös viikon kuluttua. Viimeinen palkka riittää hädin tuskin seuraavalle kuukaudelle, koska Pentti päättää ostaa viimein uudet talvikengät ja käytetyn polkupyörän.

Ensimmäinen työmarkkinatuki on maksussa puolentoista kuukauden kuluttua. Sosiaalitoimistossa pyydetään selvitystä viimeisen kuukauden palkkatuloista, joiden oletetaan riittävän myös seuraavalle kuukaudelle. Kelalle pitää maksaa takaisin liikaa maksettua asumistukea 40 euroa kuukaudessa. Yhdistelmätukeen Pentillä ei ole enää oikeutta eikä kokemus byrokratialoukusta houkuta tekemään epävarmoja keikkahommia vuokratyöfirman kautta. Kokoaikaiseen työsuhteeseen ei kannusta ajatus siitä, että puolison työmarkkinatuki alenisi. Niin Pentin arki palaa taas vuoden jälkeen tutulle radalleen: kerran kuukaudessa täytetty kaavake Kelaan ja kahden kuukauden välein hakemus sosiaalitoimistoon.

Rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden oloissa kaikkia työttömiä ei saada töihin kannustamalla. Ennestään alhaisten perusturvaetuuksien tason alentaminen ei myöskään ole kannustavaa, päinvastoin se voi lannistaa. Hiilamon mukaan työhön voitaisiin kannustaa purkamalla byrokratialoukkuja ja investoimalla sosiaalisiin mahdollisuuksiin, kuten kuntien tarjoamiin työpaikkoihin. Vuorela esitti artikkelissaan Lannistamisesta kannustamiseen (2008), että työllistyvillä henkilöillä olisi mahdollisuus saada määräaikaisesti sekä tulonsiirtoja (kuten asumistukea) että ansiotuloja enemmän kuin nykyiset tulorajat sallivat. Ehkä Penttikin uskaltaisi silloin kokeilla siipiään keikkailevana rakennusmiehenä.

Tuuli Hirvilammi
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Lisälukemista:

  • Hiilamo, Heikki (2011) Uusi Hyvinvointivaltio. Helsinki: Into kustannus
  • Vuorela, Mika (2008) Lannistamisesta kannustamiseen. Työtä haluaville mahdollisuuksia työllistymiseen. Teoksessa Hirvilammi, Tuuli & Laatu, Markku (toim.) Toinen Vääryyskirja – Lähikuvia sosiaalisista epäkohdista. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 41-54.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin