Lääkekaton alenemisesta hyötyvät etenkin ikääntyneet ja pitkäaikaissairaat

Created with Sketch. 20.3.2019
Created with Sketch.
Aaltonen Katri
Created with Sketch.
Heino Pekka
Created with Sketch.
Martikainen Jaana
Created with Sketch.
Soppi Aarni

Jaa

Lääkekatto aleni kuluvan vuoden alussa. Mikrosimuloinnin perusteella siitä hyötyy yli neljännesmiljoona henkilöä.  Lääkekorvausten kustannuksia alentaminen lisää 11 miljoonaa euroa.

 

Lääkekattoa alennettiin vuoden 2019 alusta noin 33 eurolla 605 eurosta 572 euroon (L 1319/2018).

Lääkekatto tarkoittaa Kelan korvaamien lääkeostojen omavastuiden kalenterivuosittaista ylärajaa. Kun lääkekatto on ylittynyt, Kela maksaa lääkkeistä lisäkorvausta ja potilas maksaa lääkeostosta ainoastaan kiinteän omavastuun 2,50 euroa.

 

Lääkekaton ylittäneiden määrä on kasvanut

Vuonna 2018 Kela maksoi lisäkorvauksia noin 254 000 henkilölle.

Vuodesta 2012 lisäkorvausta saaneiden määrä on kasvanut 12 000−33 000 henkilöllä vuosittain. Lisäkorvauksia maksetaan erityisesti ikääntyneille: koko väestössä lisäkorvausta saaneiden osuus oli 4,6 % ja yli 55-vuotiaassa väestössä 10,4 %. Naisista lisäkorvauksia maksettiin 4,8 %:lle ja miehistä 4,4 %:lle.

Katon ylittäneiden määrä on kasvanut paitsi lääkekaton alentamisen myös korvausjärjestelmän muutoksien vuoksi. Esimerkiksi vuonna 2017, kun diabeteslääkkeiden korvaustasoa alennettiin, kasvoi lisäkorvauksia saaneiden määrä edellisvuodesta 14 %. Tätä edeltävänä ja seuraavana vuonna kasvu oli noin 6 %.

Katon ylittäneiden määrää ovat lisänneet myös lääkevalikoimassa ja lääkkeiden määräämiskäytännössä tapahtuneet muutokset, kuten uusien, aiempaa kalliimpien lääkkeiden käyttöönotto.

Lääkekaton taso on sairausvakuutuslaissa (L 1224/2004) sidottu kansaneläkeindeksiin. Viime vuosina lääkekatto on pysynyt ennallaan tai alentunut hieman johtuen kansaneläkeindeksin leikkauksesta vuonna 2017 ja sen jälkeisistä indeksijäädytyksistä.

 

Vuoden 2019 alennus lisää sairausvakuutusmenoja noin 11 miljoonalla eurolla

Hallituksen esityksen ennakkoarviot muutoksen vaikutuksesta perustuvat Kelassa tehtyihin laskelmiin (HE 206/2018). Niiden perusteella lääkekaton alentaminen 572 euroon vuonna 2019 lisää sairausvakuutuksen menoja 11 miljoonalla eurolla.

Arviossa on otettu huomioon sekä suorat vaikutukset että käyttäytymisvaikutukset. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka aiheutuvat siitä, että lisäkorvauksia maksetaan aiempaa useammalle. Käyttäytymisvaikutuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka johtuvat lääkekaton ylittymisen jälkeisestä ostokäyttäytymisen muutoksesta. Käytännössä potilas voi esimerkiksi ostaa aiempaa useampia lääkkeitä tai suurempia kertamääriä.

Suoria vaikutuksia voidaan karkeasti arvioida suoraan tilastoista, mutta tarkempiin  arvioihin tarvitaan mikrosimulointia. Käyttäytymisvaikutuksia voidaan arvioida tarkastelemalla lääkkeiden kysynnän hintajoustoa.

 

Korkeampi korvaus lisää lääkkeiden kulutusta

Tarkastelimme lääkkeiden kysynnän hintajoustoa vuosien 2015−2017 lääkekorvaustietojen perusteella (Soppi ym. 2019). Tarkastelussa havaitsimme, että lääkkeiden viikkokustannukset kasvoivat katon ylittämisen jälkeen noin 23 % kattoa edeltävään trendiin nähden.

Kysynnän hintajoustoksi saatiin lääkekaton kohdalla -0.33. Se tarkoittaa, että 10 %:n omavastuun lasku lisää lääkkeiden kulutusta 3 %. Tulos vastaa kansainvälisesti aiemmin raportoituja joustoarvioita (-0,2−-0,7), joiden perusteella lääkkeiden kysyntää pidetään kohtalaisen joustamattomana. Kysyntä muuttuu siis selvästi vähemmän kuin hinta.

Euromääräisesti käyttäytymismuutosten vaikutukset ovat kuitenkin merkittäviä. Arviomme mukaan ne muodostavat noin 40 % kustannuksista, joita lääkekaton alentamisesta aiheutuu sairausvakuutukselle. Ennakkoarvion perusteella menot kasvavat yhteensä 11 miljoonaa euroa ja käyttäytymisvaikutusten osuus on siitä noin 4 miljoonaa euroa. Suoran vaikutuksen osuus on noin 7 miljoonaa euroa.

Vastaavasti arvioituna lääkekaton alentaminen 500 euroon olisi lisännyt korvausmenoja 43 miljoonalla eurolla, mistä käyttäytymisvaikutusten osuus olisi ollut 17 miljoonaa euroa.

 

Lääkekaton alentamisesta hyötyy yli neljännesmiljoona henkilöä

Lääkekaton alentamisen kohdentumisvaikutuksia tarkastelimme vuoden 2017 lääkekorvaustietojen perusteella tehdyn mikrosimuloinnin avulla.

Poimimme korvatut lääkeostot sisältävästä reseptitiedostosta simulointia varten 10 %:n otoksen henkilöistä, jotka ostivat korvattavia lääkkeitä vuonna 2017 (380 500 henkilöä). Lisäksi poimimme tiedot näiden henkilöiden kaikista korvattavista lääkeostoista. Vaikutusarviot ekstrapoloitiin eli laajennettiin edustamaan koko väestöä.

Simuloinnin perusteella lääkekaton alentamisen seurauksena katon ylittää noin 27 000 henkilöä enemmän kuin tilanteessa, jossa lääkekattoa ei alennettaisi. Näiden henkilöiden lisäksi omavastuu alenee myös henkilöillä, jotka olisivat ylittäneet aiemman tasoisen lääkekaton.

Simuloinnin perusteella muutoksesta hyötyy kaikkiaan 7 % kaikista korvattavia lääkkeitä käyttäneistä eli noin 254 000henkilöä. Puolella heistä omavastuu alenee noin 30 euroa vuodessa ja muilla tätä vähemmän.

 

Omavastuu alenee etenkin ikääntyneillä, pienempituloisilla ja pitkäaikaissairailla

Koska lääkkeitä käyttävät erityisesti ikääntyneet, 61 % lääkekaton alentamisesta hyötyvistä on 65 vuotta täyttäneitä. Muutoksesta hyötyvät painottuvat pienempituloisiin, koska eläkeikäisten tulotaso on keskimäärin alempi kuin työikäisten tulotaso.

Lääkekaton alentamisesta hyötyvistä henkilöstä 86 %:lla on jokin vaikea ja pitkäaikainen sairaus tai kallis lääkehoito, jonka vuoksi he saavat lääkkeistään erityiskorvauksia tai rajoitettuja korvauksia.

Korvausoikeuksien perusteella muutoksesta hyötyvistä 33 %:lla on diabetes, 31 %:lla verenpainetauti, 21 %:lla astmaattinen sairaus, 16 %:lla sydämen rytmihäiriö, 15 %:lla sepelvaltimotauti ja 11 %:lla reumaattinen sairaus.

 

Onko lääkekaton taso kohtuullinen?

Lääkekaton tarkoituksena on estää se, että potilaiden itse maksettavaksi jäävä kustannus nousisi kohtuuttoman suureksi.

Kansalaismielipidettä lääkekaton tason kohtuullisuudesta on selvitetty kyselyillä aika ajoin. Vuonna 2010 silloisen lääkekaton (673 euroa) ylittäneistä 92 % ja koko väestöstä 80 % piti tasoa liian korkeana. Katon ylittäneiden mielestä kohtuullinen lääkekaton suuruus olisi ollut keskimäärin noin 465 euroa ja koko väestöä edustavassa otoksessa noin 509 euroa. (Saastamoinen ym. 2013.)

Vuosina 2015 ja 2017 tehdyissä väestökyselyissä 54−66 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä ”Kelan niin sanottu lääkekatto (potilas maksaa 610 euroa vuodessa) on liian korkea” (Järvisilta ym. 2018; Silvennoinen ym. 2018).

Kansalaismielipide näyttäisi heijastuvan myös poliittiseen päätöksentekoon. Korkeimmillaan lääkekatto oli 701 euroa vuonna 2012, minkä jälkeen sitä alennettiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan perustuneiden lääkesäästötoimenpiteiden yhteydessä vuonna 2013 ja lääketaksa-asetuksen muutoksen yhteydessä vuonna 2014 yhteensä 610 euroon.

Vuoden 2019 alusta toteutettu katon alentaminen perustui pääministeri Juha Sipilän hallituksen julkisen talouden suunnitelmaan (13.4.2018), jossa lääkkeiden vuosiomavastuun alentamiseen päätettiin kohdentaa 5 miljoonaa euroa vuosittain.

 

 

Katri Aaltonen
erikoistutkija, Kela

 

Pekka Heino
tutkija, Kela

 

Jaana Martikainen
tutkimuspäällikkö, Kela

 

Aarni Soppi
tutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

 

Lue lisää:

Järvisilta ym. Lääkebarometri 2015. Kyselytutkimusten aineistonkeruu ja tutkimusseloste. Fimea kehittää, arvioi ja informoi 8/2018.

Saastamoinen ym. Keitä lääkekustannusten vuotuisen omavastuuosuuden ylittäneet ovat? Julkaisussa: Airio Ilpo (ed.) Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Helsinki: Kela, 2013: 218–230.

Silvennoinen ym. Lääkebarometri 2017. Aineistonkeruu ja tutkimusseloste. Fimea kehittää, arvioi ja informoi 12/2018.

Soppi ym. Lääkekaton vaikutus lääkekulutukseen. Terveystaloustiede 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 1/2019, 56−61.