Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

25 % isistä ei käytä vanhempainvapaata – vai onko osuus sittenkin 55 %?

Julkaistu 13.3.2019

Isät pitäisi saada käyttämään itsenäistä isyysvapaata huomattavasti enemmän kuin nyt. Se tasaisi hoivavastuuta ja jouduttaisi äitien työhön paluuta.

Graafi: 25 % isistä ei käytä lainkaan vanhempainvapaata. 55 % isistä ei käytä vanhempainvapaan jälkeen pidettävää isän kiintiötä.
 

Siitä, kuinka suuri osa isistä käyttää tai jättää käyttämättä vanhempainvapaita, on esitetty hyvin erilaisia lukuja. Eri luvut saattavat herättää hämmennystä siitä, mikä oikeastaan on oikea luku kuvaamaan isien vanhempainvapaiden käyttöä. Vielä hankalammaksi vertailu muuttuu, jos halutaan tarkastella isien käyttämiä vanhempainvapaita eri maissa.

Sekavuus johtuu siitä, että eri luvut viittaavat tavallisesti eri vanhempainvapaaetuuksiin.

Isän vapaat koostuvat monesta palasesta

Ansiosidonnaisiin vanhempainvapaisiin luetaan äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa. Isille on tarjolla yhteensä noin 2,2 kuukauden (54 arkipäivää) mittainen isyysvapaa, jota ei voi siirtää äidille. Vastaavasti äidille on osoitettu noin 4,2 kuukauden (105 arkipäivää) mittainen äitiysvapaa, jota ei voi siirtää isälle. Sen sijaan 158 päivän, eli noin 6 kuukauden mittaisen vanhempainvapaan, isät ja äidit voivat vapaasti jakaa keskenään.

Isä voi käyttää omasta vapaastaan osan yhtä aikaa äidin kanssa (enintään 3 viikkoa). Loput tai koko isyysvapaan isä voi käyttää jaettavan vanhempainvapaan päättymisen jälkeen lapsen ollessa noin 10 kuukautta vanha. Tämän jälkimmäisen osuuden isät voivat myös siirtää myöhemmin käytettäväksi. Takarajana on lapsen 2-vuotissyntymäpäivä.

Ansiosidonnaisen vanhempainvapaan jälkeen kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä hoitovapaalle ja saada tältä ajalta kotihoidon tukea aina lapsen 3. ikävuoteen saakka.

Isyysvapaa (2,2 kk) koostuu seuraavista osista: 1. Äidin kanssa yhtä aikaa pidettävä osuus (1–18 arkipäivää). 2. Vanhempainvapaan jälkeen pidettävä isäkiintiö (1–54 arkipäivää).
 

Vuoden 2013 alusta voimaan tullut uudistus lisäsi isän vapaita koskevan termistön sekavuutta. Ennen lakimuutosta isyysvapaa-termi tarkoitti sitä isän vapaata, jonka hän saattoi pitää yhtä aikaa äidin kanssa heti lapsen syntymän jälkeen. Isäkuukausi, tai isän kiintiö, puolestaan viittasi siihen vapaaseen, jonka isä saattoi pitää vasta vanhempainvapaakauden jälkeen.

Lakimuutoksen jälkeen yhtä aikaa äidin kanssa pidettävä isyysvapaa ja vanhempainvapaan jälkeen pidettävä isäkuukausi yhdistettiin yhdeksi ja samaksi isyysvapaan nimellä kulkevaksi etuudeksi. Isälle osoitettujen päivien määrä ei uudistuksessa kasvanut. Isät voivat edelleen pitää osan tästä vapaastaan (max. 18 päivää) yhtä aikaa äidin kanssa, tai halutessaan isä voi käyttää koko 54 päivän isyysvapaan vasta vanhempainvapaan jälkeen.

Kullakin vapaalla on oma tavoitteensa

Kansainvälisissä yhteyksissä sitä osuutta, jonka isä pitää yhtä aikaa äidin kanssa, kutsutaan usein termillä birth-related leave (syntymän yhteydessä pidettävä isyysvapaa). Yhtä aikaa äidin kanssa pidettävän isän vapaan tavoitteena on alun perin ollut äidin auttaminen.

70 % isistä käyttää tätä vapaata, ja valtaosa heistä heti lapsen syntymän jälkeen.

Vanhempainvapaan jälkeen pidettäväksi tarkoitetun isyysvapaan tavoitteena on puolestaan ollut isien itsenäisen hoivavastuun vahvistaminen. Samalla sen tarkoituksena on ollut edistää äitien varhaisempaa työhön paluuta.

55 % isistä ei käytä vanhempainvapaan jälkeen pidettävää isyysvapaata

Miten isien vanhempainvapaiden käyttöä, tai ei-käyttäjien osuuksia, tulisi nyt sitten laskea? Vastaus riippuu siitä, minkälaisesta käytöstä olemme kiinnostuneita.

Jos kiinnostuksen kohteena on selvittää, käyttävätkö isät ylipäätään mitään ansiosidonnaisista vanhempainvapaistaan, tarkastellaan niitä isiä, jotka eivät ole nostaneet isyys- tai vanhempainrahaa yhdeltäkään päivältä. Vuonna 2015 syntyneiden lasten isistä tämä osuus oli lähes 25 %.

Joka neljäs isä ei siis käytä mitään vanhempainvapaita. Tämä osuus on pysynyt lähes muuttumattomana yli vuosikymmenen. Näin siitäkin huolimatta, että lähes kaikki vanhempainvapaisiin viime vuosina tehdyt uudistukset ovat koskeneet isän vapaita ja niiden joustavoittamista.

Jos taas ollaan kiinnostuneita siitä, miten isät käyttävät oikeuttaan isän itsenäiseen vapaaseen, tarkastellaan niitä isiä, jotka käyttävät vanhempainvapaan jälkeistä isyysvapaata. Vuonna 2015 syntyneiden lasten isistä tämä osuus oli 45 %. Tai toisin päin: 55 % isistä ei käyttänyt oikeuttaan vanhempainvapaan jälkeiseen isyysvapaaseen.

Vaikka vuoden 2013 uudistus on lisännyt niiden isien osuutta, jotka käyttävät tätä vanhempainvapaan jälkeen pidettävää isyysvapaata, niin huomattavan suuri osa isistä ei edelleenkään käytä tätä mahdollisuutta.

Miksi kiinnostuksen pitäisi kohdistua tähän 55 %:iin?

Luvuilla on merkitystä silloin, kun arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia erilaisilla perhevapaisiin tehtävillä uudistuksilla voisi olla.

Monissa perhevapaiden uudistamisehdotuksissa on haluttu kasvattaa isän tai sekä isän että äidin itsenäisiä kiintiöitä. Kiintiöt ovat kansainvälisenkin tutkimuksen perusteella osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi lisätä isien osallistumista. Jos isän itsenäiseen hoivavastuuseen kannustavaa isäkiintiötä käyttää kuitenkin vain alle puolet isistä, voi isän kiintiön kasvattaminen lisätä eroja perheiden välille.

Osa perheistä, kuten yhden huoltajan perheet, eivät välttämättä pysty käyttämään ansiosidonnaisia vanhempainvapaita täysimääräisesti. Tyypillisesti isälle korvamerkittyjä vapaita käyttävät perheet ovat koulutetumpia tai paremmin toimeentulevia ja vastaavasti ne, jotka eivät käytä isyysvapaita, ovat useammin koulutus- tai tulohaitarin matalammassa päässä.

Tämä tarkoittaa sitä, että kiintiöiden lisäksi joudutaan pohtimaan muita keinoja – esimerkiksi vanhempainvapaan ajalta maksettavan korvauksen tasoa tai työpaikkojen käytäntöjä – jotta isät saataisiin käyttämään heille osoitettuja vapaita.

Hoivavastuun tasaisemman jakaantumisen, samoin kuin äitien nopeamman työhön paluun kannalta isiä pitäisi saada käyttämään vanhempainvapaan jälkeistä kiintiötään merkittävästi nykyistä runsaammin. Vuoden 2013 uudistuksessa tarjottu joustomahdollisuus – isä voi siirtää oman kiintiönsä käyttöä aina lapsen 2. syntymäpäivään saakka – näyttäisi ainakin jossain määrin lisänneen isän vanhempainvapaan jälkeisen kiintiön käyttöä.

Silti se, että 55 % isistä jättää tämän osan vapaastaan käyttämättä, tulisi herättää sekä päättäjiä että työpaikkoja pohtimaan perhevapaiden jakautumista. Miten kannustetaan isiä ottamaan suurempaa hoivavastuuta muutoinkin kuin vain heti lapsen syntymän jälkeen yhtä aikaa äidin kanssa?

Anneli Miettinen
tutkija, Kela

Miia Saarikallio-Torp
tutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin