Miksi osatyökykyisen on vaikea palata työhön?

Created with Sketch. 28.2.2019
Created with Sketch.
Näsi Ella

Jaa

Osatyökykyisten tilanne Suomen työmarkkinoilla on haasteellinen. Työhön paluun tukeminen vaatii monialaista organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä. Yksi ratkaisu voi olla TOIKE-toimintamalli.

 

Yli puolella työikäisistä suomalaisista on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä kolmasosa on arvioinut, että sairaus tai vamma vaikuttaa heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa. (Taskinen 2012). Kun työkykyä on terveysongelmasta huolimatta vielä jäljellä, määritellään henkilö osatyökykyiseksi.

Tutkimuksessani haastattelin henkilöitä, joilla on pitkä sairauspoissaolo tuki- ja liikuntaelinsairauden vuoksi. Selvitin, mitkä asiat vaikuttavat näiden osatyökykyisten mahdollisuuksiin palata työhön. Kysyin myös heidän näkemyksiään siitä, että heidät on ohjattu ottamaan yhteyttä TOIKE-toimintakykykeskukseen.

TOIKE on matalan kynnyksen palvelupiste, jonne asiakkaita ohjataan mm. Kelasta ja TE-toimistosta. TOIKE-toimintamalli on uusi verkostomaine työkyvyn tuen palvelu, joka oli osa hallituksen OTE – Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanketta. Kärkihankkeen tavoitteena oli edistää kansalaisten työkykyä, pidentää työuria ja pitää tulevaisuuden eläkekustannukset hallinnassa.

Nykyisillä työmarkkinoilla osatyökykyisten tilanne on haasteellinen. Suomalaisessa työelämässä on vallalla ajattelu, jonka mukaan vain terveenä käydään töissä. Toisaalta monista avoimista työpaikoista on kova kilpailu, joten työnantajilla on ”varaa valita” terveimmät työntekijät.

On kuitenkin useimmiten sekä yksilön että yhteiskunnan etu, jos osatyökykyinen henkilö käy työssä voimavarojensa mukaan. Työ turvaa yksilölle paremman toimeentulon sekä välittömästi että myöhemmin suurempana eläkekertymänä. Samalla työ tarjoaa yksilön arkeen merkityksellistä tekemistä, paremman sosiaalisen statuksen sekä selkeät ajalliset ja sosiaaliset raamit. (mm. Jahoda 1982, 3, 22–24, 39).

 

Elämäntilanteet ja -tarinat ovat yksilöllisiä

Haastattelin puhelimitse 16 henkilöä. Selvitin, mitkä ovat pääasialliset syyt siihen, että he ovat nyt tai ovat hiljattain olleet pois työelämästä. Kysyin myös heidän terveydentilastaan, työkyvystään sekä siitä, mikä auttaisi heitä työhön paluussa. Valtaosa haastateltavista oli tehnyt fyysistä työtä ja loput fyysis–henkistä työtä, esimerkiksi hoitoalalla.

Osatyökykyiset henkilöt ovat hyvin heterogeeninen joukko. Heidän kokonaistilannettaan ei välttämättä näe yksittäisistä lääkärinlausunnoista tai asiakasrekistereistä. Palaavatko he työhön vai eivät, riippuu terveydentilan lisäksi monista muistakin veto- ja työntötekijöistä (esim. Harkonmäki 2007). Esimerkiksi asuinpaikka ja -olot mainittiin monessa haastattelussa: jotkut asuvat omistusasunnossa pienellä paikkakunnalla, jossa töitä ei ole tarjolla ja joillakin on esimerkiksi ongelmia saada taloaan kaupaksi.

Osa vastaajista kertoi, että heillä ei ole ammattia tai heidän koulutuksensa on vanhentunut tai puutteellinen. Uudelleenkouluttautumista haittasi muutamalla vastaajalla luki- tai muistihäiriöt.

 

Osatyökykyisten on vaikea löytää sopivaa työtä

Merkittävimpänä asiana haastatteluissa siis selvisi, että sairauksien rinnalla lähes yhtä suuri ongelma on vaikeus saada työtä. Joka toinen haastateltavista oli paitsi sairas, myös työtön. Osalla oli voimassa oleva työsuhde, mutta terveysongelmien vuoksi vanhoihin tehtäviin saattoi olla mahdotonta palata. Osa mainitsi, että he olisivat valmiita palaamaan kevyempään työhön, jos sellaista olisi tarjolla. Täysin uuden, sopivamman työn löytäminen on osoittautunut vaikeaksi.

Vain neljä kuudestatoista haastateltavasta oli palannut entiseen työhönsä (kuva 1). Kaksi työhön palanneista haastateltavista koki terveytensä hyväksi. He olivat toipuneet sairauksistaan hyvin ja arki oli palannut raiteilleen. Yksi vastaajista oli saanut opiskelupaikan, jossa hän aikoi aloittaa opinnot fyysisesti vähemmän vaativaan ammattiin. Osa oli ollut kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa ja yksi oli vasta menossa työkokeiluun.

 

Kuva 1. 

 

Osatyökykyisten joukossa on sekä selvästi työ- että eläkeorientoituneita henkilöitä (ks. Harkonmäki 2007). Useimmat yli 50-vuotiaat haastateltavat olivat luopuneet työhön paluuseen liittyvistä toiveista ja haaveista – mitä vanhempi on, sitä vaikeampi on löytää sopivaa työtä. Näitä henkilöitä yhdisti myös, että he kokivat terveytensä ja työkykynsä huonoksi.

Alle 30-vuotiaat haastateltavat olivat selvästi työorientoituneempia. Heillä oli uskoa siihen, että he toipuvat ja löytävät uudet urapolut, jotka mukautuvat heidän terveydellisiin rajoitteisiinsa. He toivoivat kuntoutuvansa nopeasti, sillä he halusivat takaisin työelämään tai opiskelemaan uuteen ammattiin.

 

Osatyökykyiset tarvitsevat kokonaisvaltaisempaa palvelua

Haastateltavat kokivat etuus- ja palvelujärjestelmän hankalaksi: ”Yksi asiantuntija sanoo yhtä ja sitten toisessa paikassa sanotaankin toista”. Erilaisia lomakkeita ja dokumentteja vaaditaan paljon, mutta aina henkilö ei edes ymmärrä, mihin tarkoitukseen. Tiedon etsiminen internetistä on osalle hankalaa. Osa kertoi kokevansa suoranaista pompottelua.

Muutamat kertoivat, että etuuspäätöksiä on joutunut odottamaan pitkään, mistä on seurannut talousvaikeuksia ja stressiä. Osa oli pitkään jatkuneessa etuuskierteessä, jossa perustoimeentulo muodostuu vaihdellen sairauspäivärasta, työttömyyskorvauksesta tai kuntoutustuesta (ks. myös Perhoniemi et al. 2018).

Moni haastateltava oli kokenut terveydenhuollon palvelujärjestelmän haasteelliseksi. Tilannetta kuvattiin esimerkiksi näin: ”Kaipaisin sellaista tahoa, joka ottaisi tämän minun terveydentilani huomioon kokonaisuutena, eikä pohdittaisi vain yhtä asiaa kerrallaan.” Osalla haastateltavista pitkä sairauspoissaolo liittyi leikkausjonoihin tai muihin viiveisiin.

Monet mainitsivat ammattilaisten tarjoaman henkilökohtaisen tuen tärkeyden: Osa olikin saanut asiantuntevaa ohjausta lääkäriltä tai työterveyshoitajalta. Osa kertoi saaneensa Kelasta kokonaisvaltaista neuvontaa. Jotkut olivat etsineet uutta suuntaa itsenäisesti, mutta arvelivat, että TOIKE-toimintakykykeskuksen moniammatillisesta neuvonnasta voisi olla lisähyötyä.

 

Voiko TOIKE olla ratkaisu osatyökykyisten tilanteeseen?

TOIKE-toimintakykykeskuksen tavoitteena on vastata edellisissä kappaleissa kerrottuihin haasteisiin.

TOIKEssa osatyökykyisen ongelmiin ja mahdollisiin ratkaisuvaihtoehtoihin voidaan paneutua kokonaisvaltaisesti työterveyslääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän tai kuntoutusohjaajan muodostamalla tiimillä. Moniammatillinen tiimi etsii yhdessä osatyökykyisen henkilön kanssa hänelle sopivimman polun eteenpäin.

TOIKE tarjoaa muun muassa työkykyarviointeja, neuvontaa ja ohjausta sekä psykologin palveluja. Haastattelemistani henkilöistä kuitenkin vain murto-osa oli ollut yhteydessä TOIKEen. Heistä vasta kaksi oli asioinut TOIKEssa ja yhdellä oli aika varattuna (kuva 2). Ne haastateltavat, jotka olivat käyneet TOIKEssa, pitivät palvelua hyvänä.

 

Kuva 2. Vain osa haastateltavista oli käyttänyt TOIKE-palvelua. TOIKEsta olisi hyötyä monelle muullekin, joilla on haasteena löytää terveysrajoitteisiin sopiva uusi työ.

 

Miksi vain harvat tarttuivat TOIKEn tarjoamaan apuun? Syyt olivat moninaiset. Osalla haastateltavista TOIKE oli päässyt unohtumaan tai sen rooli oli jäänyt epäselväksi. Osalle ohjauspuhelu oli tullut huonolla hetkellä, esimerkiksi kovien kipujen aikana. Osa ei halunnut uutta tahoa puuttumaan asioihinsa. Muutamat eivät olleet kiinnostuneita kuntoutuksesta, eivätkä erityisen halukkaita palaamaan töihin, joten TOIKEssa asiointi ei tuntunut mielekkäältä.

Haastattelujen aikana useat vastaajat kuitenkin miettivät, että TOIKEsta voisi saada apua, joten he harkitsivat ottavansa TOIKEen yhteyttä lähitulevaisuudessa.

Osatyökykyisten henkilöiden haasteelliset tilanteet pitää nähdä yksilöllisinä kokonaisuuksina. Siihen tarvittaneen jatkossa entistä enemmän henkilökohtaista moniammatillista palvelua. Voitaisiinko TOIKEn kaltainen palvelu nivoa kiinteämmäksi osaksi palvelujärjestelmää?

 

Palveluviidakon karsintaa ja kannustimia työnantajille

Osatyökykyisille tarjotaan kyllä lääkinnällistä ja ammatillista kuntoutusta sekä mahdollisuuksia kouluttautua uuteen ammattiin. Silti osa heistä putoaa työelämän rattaista ja päätyy pitkään etuuskierteeseen. Osa haastateltavista oli hakeutunut lääkäriin vasta, kun terveysongelmat olivat jo kroonistuneet. Kun samaan aikaan työelämän vaatimukset ovat koventuneet, eivätkä kaikki ole ylläpitäneet ja uudistaneet ammattitaitoaan, työhön paluu on haastavaa.

Pitkän tähtäimen ratkaisuja työurien pidentämiseen löytynee ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta, varhaisesta kuntoutuksesta sekä elinikäisestä oppimisesta. Ammattitaidon ylläpitämisen ja kehittämisen tulisi olla yhdessä sekä yksilön, työantajien että yhteiskunnan vastuulla. Suunta on oikea, kun erilaisia opiskelemisen esteitä puretaan ja työttömät voivat nykyään opiskella 6 kuukautta ilman tulotason laskua.

Yksi syy sairausdiagnoosin omaavien heikkoon työllistymiseen voi olla sekin, että isot työnantajat joutuvat nykysäädösten mukaan maksamaan merkittäviä korvauksia vakuutusyhtiöille, jos heidän työntekijänsä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Työantajat eivät ota tätä riskiä ja palkkaavat vain terveimmät. Tällaiset osatyökykyisten työllistämisen esteet tulisi purkaa. Niiden sijaan työnantajille kannattaisi tarjota verohelpotuksia tai muita kannustimia osatyökykyisten palkkaamiseen.

Sote-uudistuksen myllerryksessä esitän tutkimukseni perusteella toiveen, että terveydenhuolto- ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään kaikissa mahdollisissa kohdissa. Palveluviidakossa navigointi on monille lähes ylivoimaista. TOIKE-toimintakykykeskus tai vastaavat moniammatilliset matalan kynnyksen palvelut lienevät paikallaan. Palvelujen asiakaslähtöiseen viestintään tulee panostaa, jotta niitä tarvitsevat henkilöt löytävät ne ja tarttuvat niihin.

Kelasta löytyvällä tiedolla ja osaamisella tullee olemaan avainrooli osatyökykyisten palveluiden solmukohdissa. Osatyökykyisten tien viitoittaminen takaisin työelämään on haastavaa, ja se vaatii monialaista organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä.

Toisaalta osatyökykyisten tilanteen helpottamiseksi tehtävä työ voi olla myös erittäin palkitsevaa. On äärimäisen tärkeää, että työorientoituneiden osatyökykyisten voimavarat saadaan heitä itseään ja yhteiskuntaa hyödyttävään käyttöön.

 

 

Ella Näsi
tutkimusharjoittelija, Kela
ella.nasi[at]tuni.fi

 

Tarkempi raportti tutkimuksesta on työn alla.

 

Lähteet:

Harkonmäki, K., (2007). Predictors of disability retirement: From early intentions to retirement. Helsinki: Helsinki University Print. Diss. Viitattu: 4.1.2019.

Jahoda, M., (1982). Employment and unemployment. A Social-psychological analysis. Cambridge: Univeristy Press.

Perhoniemi, R., Blomgren, J., & Laaksonen, M., (2018). Mitä hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jälkeen? Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018):2. Viitattu: 4.1.2019.

Taskinen, P., (2012). Osatyökykyisillä on työhaluja terveysongelmista huolimatta. Tilastokeskus. Hyvinvointikatsaus 4/2012. Teema: Sosiaalinen hyvinvointi. Viitattu 4.1.2019.