Vähentääkö sote yksityisen rahoituksen tarvetta?

Created with Sketch. 20.2.2019
Created with Sketch.
Hujanen Timo
Created with Sketch.
Mikkola Hennamari

Jaa

Sote-palveluiden rahoituksesta neljäsosa tulee muualta kuin kunnista, kun summataan kuntien ja Kelan sairausvakuutus sekä yksityinen rahoitus. Soten rahapuu auttaa hahmottamaan eri pöydillä rakennettavaa palapeliä. Selvää on se, että yksityisen rahoituksen rooli muuttuvassa sotessa jää vielä suureksi arvoitukseksi.

 

Vuonna 2017 sote-palveluiden kokonaisrahoitus oli yhteensä 23,5 miljardia euroa, joista valtaosa rahoitettiin verovaroin kuntien menoina ja sairausvakuutuksen korvauksina (Liite 1). Kuntien menot olivat 17,6 miljardia, joten sotesta neljäsosa oli muita kuin kuntien menoja.

Tiedot käyvät ilmi Soten rahapuusta, johon on nyt päivitetty vuoden 2017 tiedot.

Suomessa omavastuut ovat korkeat verrattuna muihin Pohjoismaihin. Maksoimme omista kukkaroistamme palvelujen käytöstä ja lääkkeistä peräti 3,5 miljardia euroa (Liite 2). Vajaa puolet oli kunnallisia asiakasmaksuja ja lähes saman verran omavastuita palveluista ja lääkkeistä, joita sairausvakuutus osin korvasi. Työnantajien omavastuut työterveyshuollosta olivat vajaa 470 miljoonaa euroa.

Lisäksi rahoitimme yksityisiä lääkäripalveluita ja suun terveydenhuoltoa toimistomaksuilla, joita ei tilastoida. Toimistomaksut ovat arviolta vajaa 100 miljoonaa euroa.

Soten rahapuussa ei käsitellä isoimpiin kaupunkeihin keskittyviä yksityisiä sairauskuluvakuutuksia, koska alueellisia tilastoja ei niistä ole olemassa.  Finanssialan keskusliiton tietojen perusteella yksityiset sairauskuluvakuutukset ovat lisääntyneet jonkin verran viime vuosina.  Valtosen ym. (2014) mukaan yksityisiä vakuutuksia on hankittu nopean hoitoon pääsyn ja laajan palveluvalikoiman takia. Mukana ei ole myöskään työnantajien työntekijöilleen ottamia sairauskuluvakuutuksia eikä tapaturma- ja liikennevakuutuksia.

Soten valinnanvapausmallissa palvelujen saatavuuden odotetaan paranevan. Tulevaisuudessa yhä useampi käyttäisi siten julkisrahoitteista palvelua, jossa asiakkaan omavastuu olisi huomattavasti pienempi kuin sairausvakuutuksen osin korvaamissa yksityisissä palveluissa.

Tämä voi tarkoittaa sitä, että verotusta joudutaan kiristämään julkisen lisärahoitustarpeen vuoksi. Korvaako verokarhu jatkossa yksityisen rahoituksen kattavammin kuin aikaisemmin? Siinä haastetta uusille päätöksentekijöille.

 

Kainuussa ja Etelä-Savossa asukaskohtaiset menot ovat suurimmat

Sote-palveluiden kokonaisrahoituksen kustannukset olivat asukasta kohti noin 4 300 euroa Manner-Suomessa (Liite 3).

Kainuussa ja Etelä-Savossa asukaskohtaiset kustannukset olivat viidenneksen suuremmat ja Uudellamaalla kymmenyksen pienemmät kuin keskimäärin.

Kokonaiskustannuksista yli neljännes eli runsaat 6 miljardia euroa kohdistui Uudenmaan väestölle. Kustannukset yltävät myös Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa yli 2 miljardiin euroon kummassakin. Alle 400 miljoonaan euroon jäävät väestömääriltään pienet Keski-Pohjanmaa ja Kainuu.

Yksityisen rahoituksen osuus oli Manner-Suomessa noin 620 euroa asukasta kohti. Kymenlaaksoon kohdistui yksityistä rahoitusta eniten (691 €/asukas) ja peräti 150 euroa enemmän kuin Pohjanmaan maakuntaan (540 €/asukas) (Liite 3).

 

Onko sairausvakuutus lisännyt soten yksityistä rahoitusta?

Sairausvakuutuksen merkitys soten rahoituksessa on mittava, sillä se kattaa kustannuksista vajaan viidenneksen eli 4,4 miljardia euroa.

Palveluiden julkisena rahoituksena väestölle, yrittäjille ja työnantajille maksettiin 2,5 miljardia euroa sairausvakuutuskorvauksia vuonna 2017. Yksityistä rahoitusta kohdistui kotitalouksien omavastuina ja työnantajien rahoituksena sairausvakuutuksen osin korvaamiin palveluihin ja lääkkeisiin yhteensä 1,9 miljardia euroa.

Soten rahapuussa ei ole mukana Kelan ja kuntien kautta maksettuja tulonsiirtoja.

Korvauseuroja kului ylivoimaisesti eniten – 1,4 miljardia euroa – avohoidon reseptilääkkeisiin, joiden kohdistuminen maakunnittain ja kunnittain on arvioitavissa Soten rahapuusta. Korvauksista neljäsosalla rahoitettiin yksityisiä lääkäripalveluita, suun terveydenhoitoa, tutkimusta ja hoitoa. Kuntoutusta rahoitettiin noin 500 miljoonalla, matkoja noin 300 miljoonalla sekä työterveyshuoltoa noin 350 miljoonalla.

Maakunnista eniten korvauksia kohdistui Uudellemaalle, yhteensä vajaa 700 miljoonaa euroa. Euroissa vähiten korvauksia, alle 50 miljoonaa, kohdistui Keski-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Asukasta kohti suurimmat korvaukset olivat Kainuussa, vajaa 600 euroa asukasta kohti, ja Lapissa sekä Etelä-Savossa, runsaat 500 euroa per asukas. Pienimmillä korvauksilla selviytyi Uusimaa, noin 400 euroa asukasta kohti.

Viimeisimpien linjausten mukaan yksityisen terveydenhuollon sairaanhoitokorvaukset lakkautetaan vuoden 2023 alusta ja korvataan suoran valinnan palvelukokonaisuuksilla sekä asiakas- ja maksuseteleillä. Jos yksityisten palvelujen Kela-korvaukset loppuvat, jää nähtäväksi, lisääkö muutos maakuntien menoja ja vähentääkö se yksityisen rahoituksen tarvetta tai muuttaako se yksityisten palvelujen käyttöä.

Sairaanhoitovakuutukseen liittyi yksityisten palvelujen rahoitusta yli 1,3 miljardilla eurolla, kun mukana ovat korvaukset sekä asiakkaiden omavastuut yksityisistä lääkäripalkkioista, suun terveydenhoidosta sekä tutkimuksesta ja hoidosta ja kuntoutuksesta.

 

Onko Kela-korvausten vipuvaikutus suurin työterveyshuollossa?

Erityisesti Uusimaa, jossa työpaikkoja on runsaasti, on hyötynyt työterveyshuollosta: maakuntaan kohdistui arviolta 125 miljoonaa euroa työterveyshuollon Kela-korvauksia. Työterveyshuollon korvauksia voi leikillisesti kutsua vaikka vivuttajiksi, sillä työnantajat ja yrittäjät maksoivat lähes 200 miljoonaa euroa lisää Kelasta saatujen korvausten lisäksi.

Koko maassa työterveyshuoltopalveluilla on erityinen tehtävä vastata 1,8 miljoonan työikäisen työkyvystä, minkä kokonaiskustannukset olivat runsaat 820 miljoonaa euroa.  Yrittäjille ja työnantajille maksetut korvaukset olivat yhteensä noin 350 miljoonaa euroa. Tällä summalla työtulovakuutus on ” vivuttanut” järjestelmään 470 miljoonaa euroa yksityisiä yrittäjien ja työnantajien omavastuita.

Työterveyshuolto vaikuttaa yhteiskunnan näkökulmasta hyvin edulliselta silloin, kun sitä tarkastellaan asukasta kohti.  Asukasta kohti korvaukset olivat 65 euroa, kun koko väestön kattavassa kunnallisessa avoterveydenhuollossa menot olivat 370 euroa. Tilanne on kuitenkin kokonaan eri, kun tarkastellaan kustannuksia työntekijää kohti. Kelan korvauskatot työntekijää kohti olivat 85 tai 102 euroa ehkäisevässä työterveyshuollossa ja sairaanhoidossa 127 euroa vuonna 2017.

Lakisääteistä työterveyshuoltoa ei järjestetä korvausten takia. Työnantajat järjestävät myös vapaaehtoisesti sairaanhoitoa, koska työntekijät on saatava nopeasti ja tehokkaasti töihin. Sairaanhoitoa on käytetty rekrytoinneissa työpaikan vetovoimatekijänä. Kukin työnantaja määrittelee työterveyshuoltosopimuksessa palvelujen laajuuden. Kattavia palveluita tarjoavat erityisesti suuret yritykset.

Kuitenkin harvan yrityksen tarjoamat palvelut yltävät kohtuullisiksi ja tarpeellisiksi rajattuihin Kelan korvausten enimmäismääriin.  Jos sairaanhoitoa ei voida järjestää työterveyshuollossa, työnantajat ottavat työntekijöilleen yksityisiä sairauskuluvakuutuksia.

Vaikka viime vuosina työterveyshuolto on ollut houkuttelevaa liiketoimintaa yksityisille lääkäriasemille, työterveyshuollon kustannukset eivät ole kasvaneet ja sen merkitys on soten kokonaisuudessa pienempi kuin aikaisemmin. Runsaan 800 miljoonan euron kokonaisrahoituksesta arviolta kolmasosa on kohdistunut muille kuin yksityisille lääkärikeskuksille. Vuonna 2017 työterveyshuollon kokonaiskustannusten osuus oli 3,5 % soten 23,5 miljardin euron kokonaiskustannuksista.

Ajankohtaisen talouspolitiikan arviointineuvoston raportin mukaan työterveyshuollon asema ja terveysvakuuttamisen päällekkäisyys jäävät sotessa ratkaisematta. Työterveyshuollon merkitys sote-järjestelmässä ja yksityisen terveyspalvelumarkkinan kehitys ovatkin kysymyksiä, joita olisi jo nyt syytä tutkia tarkemmin.

 

 

 

Timo Hujanen
tutkija, Kela
puh. 040 717 1664, etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, tieto- ja viestintäyksikön päällikkö, Kela
puh. 050 468 6911, etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Soten rahapuu havainnollistaa kokonaiskustannuksia

Tuoreessa vuoden 2017 Soten rahapuu -aineistossa on julkisesti rahoitetut kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sairausvakuutuksen osin korvaamat yksityiset palvelut, lääkkeiden ja matkojen korvaukset sekä niihin kohdistettavissa oleva yksityinen rahoitus. Pääasiassa Tilastokeskuksen ja Kelan tietoihin perustuvat kustannukset on kohdistettu kunnittain ja maakunnittain kokonaiskustannuksina, menoryhmittäin sekä asukasta kohti. Työterveyshuollon kustannukset ja kunnalliset asiakasmaksut on tilastoihin ja tutkimuksiin perustuen kohdistettu laskennallisesti eri alueille.

Aineisto ei sisällä tulonsiirtoja, joten omaishoidon tuki ja toimeentulotuki on vähennetty menoista. Mukana ei ole palo- ja pelastustoimen, maahanmuuton ja sote-palvelujen kehittämistoiminnan kustannuksia. Kuntajako perustuu 1.1.2019 tilanteeseen Manner-Suomen 295 kunnassa. Ahvenanmaa ei ole mukana, koska sen kaikkia tietoja ei ollut saatavissa kunnittain. Aineiston liitteessä on kuvattu sisältö ja lähteet.

kela.fi/sotenrahapuu

 

 

Liitteet:

Liite 1. Kokonaiskustannukset maakunnittain.
Liite 2. Yksityinen rahoitus maakunnittain.
Liite 3. Kokonaiskustannukset asukasta kohti maakunnittain.