Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Puolueiden kannattajat ja eläkekatto

Julkaistu 23.1.2019

Kyselyn perusteella valtaosa suomalaisista kannattaa eläkekattoa, joka rajoittaisi eläkkeiden enimmäismäärää. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat selvästi puoluekannan mukaan.

Eläkejärjestelmän taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ovat kestoaiheita, kun puhutaan Suomen eläkepolitiikasta. Eläkkeiden pitäisi olla tasoltaan riittävän korkeita, mutta samalla järjestelmän rahoituspohjan tulisi pysyä kestävänä.

Aina välillä erääksi ratkaisuksi kestävyysongelmiin esitetään Ruotsin tyyliin kattoa maksettaville eläkkeille. Kansalaismielipidetutkimukset osoittavat, että eläkekatto saa ideana suurta kannatusta. Vuonna 2016 Kelan tutkimuksen keräämän aineiston (ks. Airio & Kangas 2017) mukaan 69 % vastaajista kannatti eläkekattoa.

Puoluepoliittisena kysymyksenä eläkekatto ei ole kovinkaan korkealla minkään puolueen agendalla. Kun tarkastellaan puolueiden äänestäjien mielipiteitä, niin puolueiden välillä on nähtävissä selvää kahtiajakoa.

Kuviossa 1 on mielipiteiden suhteellinen poikkeama keskiarvovastauksista kysymyksiin ”Tulisiko eläkkeille asettaa katto, jota suurempaa eläkettä ei maksettaisi kenellekään, vaikka heidän vakuutusmaksunsa oikeuttaisivatkin suurempaan? ja ”Kuinka korkea tuon eläkekaton tulisi olla?”.

Vastaajat on jaettu sen mukaan, mitä puoluetta he ilmoittivat äänestäneensä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Varsinkin pienten puolueiden kohdalla tulokset ovat korkeintaan viitteellisiä pienten vastaajamäärien vuoksi.

Kuvio 1. Eläkekaton kannatus jakautuu kahtia puoluekannan mukaan. Eläkekaton kannatus Suomessa vuonna 2016.

RKP:n, kokoomuksen ja vihreiden kannattajat pitävät selvästi muita useammin eläkekattoa huonona ideana. Jos tuollainen katto olisi, heidän mielestään sen pitäisi olla korkea. Toisessa päässä nelikenttää ovat muiden puolueiden kannattajat. Vasemmistoliittoa äänestäneet kannattavat kaikkein lämpimimmin eläkekattoa ideana. Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten (ja ryhmän ”Muu puolue”) äänestäjät toivovat myös matalampaa eläkekattoa kuin muita puolueita äänestäneet.

Hyvin karrikoidusti voidaan sanoa, että ne, joille nykyeläkejärjestelmä on tarjoamassa korkean eläketurvan, vastustavat eläkekattoa ja pieniä työeläkkeitä saavat kannattavat sitä.

Suomen eläkepolitiikan historian kaksi keskeisintä kiistakumppania ja rajalinjojen vetäjää – keskusta ja SDP – ovat eläkekattotarkasteluissa paitsi hyvin lähellä toisiaan, niin myös lähellä mielipiteiden keskiarvoa. Eläkekatto ei siis näytä sisältävän keskustan tai SDP:n kannattajien keskuudessa samoja intohimoja kuin kansaneläke ja työeläke aikoinaan.

Eläkekaton korkea kansalaiskannatus viestii siitä, että lähtökohtaidea – lakisääteinen maksimieläke – koetaan laajalti hyväksi. Eläkekaton hyvä puoli olisi, että se toisi eläkejärjestelmään aktuaarista ennustettavuutta, kun eläkkeelle jäävien määriä arvioidessa voitaisiin samalla arvioida, mikä olisi eläkemenojen ehdoton maksimisumma.

Asiantuntijat eivät kannata eläkekattoa

Eläkeasiantuntijat eivät ole lämmenneet eläkekatolle samassa määrin. Sitä pidetään eläkejärjestelmän meritokraattisen ”eläke ansioiden mukaan” -ajattelun vastaisena. Pahimmillaan se voisi johtaa nykyisen kaksilohkoisen eläkejärjestelmän (kansaneläke perusturvana ja työeläke ansioturvana) sirpaloitumiseen kolmanteen lohkoon (yksityinen lisäansioturva hyvätuloisille), kuten esimerkiksi Ruotsissa on jossain määrin käynyt.

Eläkekatto taatusti toisi tasa-arvoisuutta eläkejärjestelmään, mutta yhtä varmasti se toisi legitimiteettiongelmia, joiden seuraukset voisivat olla loppujen lopuksi paljon pahemmat kuin mitä eläkekatosta saatava hyöty olisi. Työeläkejärjestelmän taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys kyseenalaistuisivat, jos hyvätuloiset maksaisivat tuloistaan eläkevakuutusmaksuja, jotka eivät kartuttaisi heidän eläketuloaan täysimääräisesti.

Suomen eläkejärjestelmän lähihistoria on sisältänyt noin 10 vuoden välein tapahtuvia enemmän tai vähemmän suuria eläkeuudistuksia. Niistä missään eläkekattoa ei ole (ainakaan julkisuudessa) pohdittu potentiaalisena tavoitteena. Tasaisen vauhdin taulukolla seuraava isompi eläkeuudistus tulee tapahtumaan noin vuonna 2027 (± 3 vuotta). Todennäköisesti eläkekatto ei tule kuulumaan tuon(kaan) uudistuksen tavoitteisiin. Ja ehkä niin on hyvä.

Ilpo Airio
dosentti, erikoistutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin