Diabeteslääkkeiden kustannukset kasvoivat merkittävästi – mistä se johtuu?

Created with Sketch. 5.11.2018
Created with Sketch.
Aaltonen Katri
Created with Sketch.
Saastamoinen Leena K
Created with Sketch.
Soppi Aarni

Jaa

Diabeteksen lääkekustannukset kasvoivat viime vuosikymmenen aikana merkittävästi. Se johtui pääasiassa potilasmäärän kasvusta sekä uusien, aiempaa kalliimpien lääkkeiden käyttöönotosta. Hintojen alentamiseen tähtäävillä toimenpiteillä on saavutettu säästöjä, mutta ne ovat olleet maltillisia kustannusten kasvuun verrattuna.

 

Vuodesta 2003 vuoteen 2015 sairausvakuutuksesta korvattujen diabeteslääkkeiden kokonaiskustannukset kasvoivat reaalisesti 127 miljoonaa euroa (149 %). Insuliinien osuus kustannusten kasvusta oli 50 miljoonaa euroa ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden osuus 77 miljoonaa euroa.

Suomen väkilukuun suhteutettuna insuliinien kustannukset kasvoivat 8,6 euroa asukasta kohden ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannukset 13,7 euroa asukasta kohden.

Tässä blogissa tarkastelemme diabeteslääkkeiden kustannusten kasvuun vaikuttaneita tekijöitä vuosien 2003 ja 2015 välillä.

 

Kustannusten kasvua selittävät etenkin kulutuksen kasvu ja uusien lääkkeiden käyttöönotto

Tutkimuksessamme insuliinien ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannusten kasvu hajotettiin kuuteen eri osatekijään. Eri osatekijöiden kehitys näissä kahdessa lääkeryhmässä vuosien 2003 ja 2015 välillä on esitetty kuviossa 1.

 

 

Tarkastelemme osatekijöitä yksitellen olettaen muiden tekijöiden pysyvän ennallaan. Voidaan arvioida, että insuliinien asukasta kohden lasketut kustannukset kasvoivat tarkasteluaikana 4,7 euroa ostokertojen määrän kasvun vuoksi ja 4,3 euroa kertaoston sisältämän lääkemäärän kasvun vuoksi. Uusien lääkeaineryhmien käyttöönotto puolestaan kasvatti insuliinien kustannuksia 4,1 euroa asukasta kohden.

Tyypin 2 diabeteslääkkeissä ostokertojen määrän kasvu ja uusien lääkeaineryhmien käyttöönotto olivat merkittävimmät kustannuksia kasvattaneet osatekijät. Molempien vuoksi asukasta kohden lasketut kustannukset kasvoivat 10,2 euroa. Ostokerran sisältämän lääkemäärän muutoksen vaikutus oli tyypin 2 diabeteslääkkeissä 1,5 euroa.

Sekä insuliineissa että tyypin 2 diabeteslääkkeissä havaittiin myös kustannuskasvua taittaneita tekijöitä. Ilman niiden vaikutusta kustannukset olisivat kasvaneet nykyistä enemmän. Lääkkeiden hintojen aleneminen ja halvempien pakkausvaihtoehtojen saatavuus pienensivät insuliinien asukaskohtaisia kustannuksia yhteensä 4,8 euroa ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden kustannuksia yhteensä 7,5 euroa.

 

Käyttäjien määrä on kasvanut

Tarkasteluaikana insuliiniostojen määrä kasvoi 40 % ja insuliineja ostaneiden henkilöiden määrä 58 % (Taulukko). Tyypin 2 diabeteslääkkeiden ostojen määrä kasvoi 135 % ja lääkkeitä ostaneiden henkilöiden määrä 125 %.

Keskimäärin potilaat ostivat diabeteslääkkeitä 4−5 kertaa vuodessa, mikä johtunee siitä, että apteekissa lääkkeitä korvataan yhdellä ostokerralla enintään kolmen kuukauden lääkemäärä.

 

Taulukko. Muutokset insuliinien ja tyypin 2 diabeteslääkkeiden ostojen määrässä sekä käyttäjämäärässä vuosien 2003 ja 2015 välillä.

 

Diabeteksen lääkehoidot ovat uudistuneet

Diabeteksen lääkehoidot ovat vuosina 2003–2015 muuttuneet merkittävästi (Aaltonen ja Saastamoinen 2013).

Aiemmin käytetyt pitkävaikutteiset insuliinit ja insuliinisekoitteet korvautuivat tarkasteluaikana lähes kokonaan uudemmilla pitkävaikutteisilla insuliinianalogeilla. Pitkävaikutteisten analogien osuus insuliinien kokonaiskustannuksista kasvoi 5 %:sta 74 %:iin (Kuvio 2).

Lyhytvaikutteisten insuliinien osuus kustannuksista pysyi ennallaan (25 %−22 %).

Tyypin 2 diabeteslääkkeistä ensisijainen hoitovaihtoehto metformiini pysyi käytetyimpänä koko tarkastelujakson, mutta sen osuus näiden lääkkeiden kokonaiskustannuksista pieneni 41 %:sta 18 %:iin. Toisen ja myöhemmän linjan hoitovaihtoehdoista gliptiinit tulivat korvattavuuden piiriin vuonna 2007, ja vuonna 2015 niiden osuus tyypin 2 diabeteslääkkeiden kokonaiskustannuksista oli 62 %.

Vastaavasti pitkään markkinoilla olleiden sulfonyyliureoiden osuus kokonaiskustannuksista pieneni tarkasteluaikana 55 %:sta 1 %:iin (Kuvio 2).

Vuonna 2011 korvattavuuden piiriin tulleiden inkretiinimimeettien osuus tyypin 2 diabeteslääkkeiden kokonaiskustannuksista oli vuonna 2015 jo yhtä suuri (18 %) kuin metformiinin osuus, vaikka metformiinia käytettiin määriteltyinä vuorokausiannoksina noin 12 kertaa enemmän.

 

 

Lakimuutokset ovat alentaneet lääkkeiden hintoja

Vuonna 2003 käyttöön otettu lääkevaihto ja vuonna 2009 käyttöön otettu viitehintajärjestelmä ovat tehostaneet lääkkeiden hintakilpailua ja lisänneet halvempien rinnakkaisvalmisteiden käyttöä. Lääkevaihdossa apteekki vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen tilalle halvemman rinnakkaisvalmisteen, jos sellainen on saatavilla. Viitehintajärjestelmässä sairausvakuutuksen mukaista korvausta maksetaan vain edullisimmista valmisteista, ja kalliimman valmisteen halutessaan asiakas maksaa itse erotuksen.

Tämä on todennäköisesti alentanut myös tyypin 2 diabeteslääkkeiden hintoja, sillä esimerkiksi vuonna 2015 metformiini, glimepridi, pioglitatsoni ja repaglinidi kuuluivat lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän piiriin.

Hintojen laskuun on vaikuttanut myös yhdistelmävalmisteiden käytön yleistyminen, sillä yhdistelmävalmisteessa lääkeaineiden yhteishinta muodostuu yleensä jonkin verran edullisemmaksi kuin käytettäessä vastaavia erillisiä valmisteita.

Insuliinien hinnat ovat laskeneet maltillisemmin kuin tyypin 2 diabeteslääkkeiden hinnat. Yksi selitys tälle lienee vähäisempi hintakilpailu. Insuliinit eivät tarkastelujaksolla kuuluneet lääkevaihdon tai viitehintajärjestelmän piiriin.

Lisäksi pitkävaikutteisten insuliinianalogien biosimilaarit vaihtoehdot eli biologiset kaltaislääkkeet tulivat markkinoille vasta tarkasteluajan jälkeen (Leinonen ym. 2016). Insuliinien hintoja alensivat kuitenkin vuosina 2006 ja 2013 säästösyistä tehdyt tukkuhintojen 5 %:n leikkaukset.

 

Järkevä lääkehoito on kustannustehokasta

Diabeteslääkkeiden kulutuksen kasvua selittää etenkin tyypin 2 diabetespotilaiden määrän kasvu. Lisäksi kustannukset ovat kasvaneet, koska uudet ja kalliimmat lääkkeet ovat korvanneet vanhoja.

On kuitenkin huomattava, että lääkekustannukset muodostavat vain osan diabeteksen hoidon kustannuksista. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ei voida arvioida sitä, onko uudempien lääkkeiden käyttöönotolla ollut vaikutuksia hoidon tuloksiin ja kustannuksiin muualla terveydenhuollossa. Järkevä lääkehoito on kustannustehokasta yhteiskunnan ja potilaan kannalta (Järkevä lääkehoito 2018).

Muihin Pohjoismaihin verrattuna uusia lääkkeitä on otettu Suomessa käyttöön nopeasti. Ruotsiin, Tanskaan tai Norjaan verrattuna pitkävaikutteisten insuliinianalogien ja gliptiinien kulutus oli Suomessa vuonna 2015 noin 2−3-kertaista (Socialstyrelsen, Sundhetsdata-styrelsen, Folkhelseinstitutet). Yhtenä syynä maiden välisiin eroihin voi olla se, ettei suomalaisissa hoitosuosituksissa muiden maiden tapaan oteta kantaa hoitojen taloudellisuuteen (Järvinen ym. 2016).

Lääkekorvaukset ovat Suomessa kuitenkin olleet tiheästi säästötoimien kohteena. Tutkimuksen tulokset havainnollistavat lääkekustannusten kehitystä monen yhtä aikaa vaikuttavan osatekijän summana. Kustannuksiin vaikuttaminen vaatii ymmärrystä kasvun osatekijöistä.

Diabeteslääkkeissä esimerkiksi nykyistä laajempi biosimilaarien käyttöönotto todennäköisesti kiihdyttäisi hintakilpailua, mikä johtaisi säästöihin insuliinien kokonaiskustannuksissa.

 

Blogin tiedot perustuvat tuoreeseen Health Policy -aikakausikirjassa julkaistuun tutkimukseemme, jossa tarkastelimme diabeteslääkkeiden kustannusten kasvuun vaikuttaneita tekijöitä vuosien 2003 ja 2015 välillä. 

 

 

Aarni Soppi
tutkija, Kela

 

Katri Aaltonen
erikoistutkija, Kela

 

Leena Saastamoinen
erikoistutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Lue lisää:

Aaltonen K, Saastamoinen LK. Pitkävaikutteisten insuliinianalogien ja gliptiinien käyttö yleistyy diabeteksen hoidossa. Sic! 2013.

Folkhelseinstituttet. Norwegian Prescription Database.

Järkevä lääkehoito. Lääkehoidon päivä. 26.10.2018. 

Järvinen S, Laine MK, Eriksson JG. Comparison of use of diabetic medication and clinical guidelines in four Nordic countries. Ann Med 2016;48:162–8. doi:10.3109/07853890.2016.1146825.

Leinonen ES, Kurki P, Niskanen L. Tehokas ja turvallinen insuliinihoito voi olla halvempaa. Lääkärilehti 49/2016;71:3178-3180.

Socialstyrelsen. Statistikdatabas för läkemedel.

Soppi A, Heino P, Kurko T, Maljanen T, Saastamoinen L, Aaltonen K. Growth of diabetes drug expenditure decomposed – A nationwide analysis. Health Policy 2018.

Sundetsdata-styrelsen. Sundhedsdatastyrelsen – Statistikker.