Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Työntekijöillä enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin toimihenkilöillä – erojen suuruus vaihtelee sairausryhmittäin

Julkaistu 26.4.2018

Sairauspäivärahalla korvattuja pitkiä sairauspoissaoloja on eniten työntekijöillä ja vähiten ylemmillä toimihenkilöillä. Etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvissa sairauspoissaoloissa ammattiasemien väliset erot ovat suuret. Sen sijaan mielenterveyden häiriöissä erot ovat pienet.

Sekä naisilla että miehillä ammattiasemien väliset erot pitkissä sairauspoissaoloissa ovat selvät. Työntekijäasemassa olevilla on enemmän sairauspoissaoloja kuin alemmilla ja ylemmillä toimihenkilöillä.

Alla olevissa kuvioissa on esitetty 25–64-vuotiailla naisilla ja miehillä ammattiaseman mukaan niiden henkilöiden osuus, joilla oli vuonna 2014 vähintään yksi sairauspäivärahalla korvattu pitkä sairauspoissaolojakso kaikissa sairauksissa sekä kolmessa yleisimmässä sairausryhmässä.

Kuvio: Pitkissä poissaoloissa selvät erot ammattiasemien välillä. Sairauspäivärahaa saaneiden osuus (%) kaikissa sairauksissa sekä kolmessa yleisimmässä sairausryhmässä 25-64-vuotialla vuonna 2014.

Työntekijänaisista lähes joka viidennellä oli vuoden aikana vähintään yksi sairauspoissaolojakso. Ylemmillä toimihenkilönaisilla poissaoloja oli vain joka kymmenennellä.

Miehilläkin pitkien sairauspoissaolojen erot kaikkien kolmen ammattiasemaryhmän välillä olivat selvät. Sairauspoissaoloja miehillä oli kuitenkin vähemmän kuin naisilla kaikissa ammattiasemaryhmissä.

Erot vaihtelevat sairausryhmittäin

Vaikka erot ammattiasemien välillä pitkissä sairauspoissaoloissa ovat selvät, erojen suuruus vaihtelee sairausryhmittäin.

Sairauspäivärahalla korvattavien sairauspoissaolojen yleisimmät syyt ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt sekä koti- ja vapaa-ajan tapaturmista aiheutuneet vammat ja myrkytykset.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuvissa sairauspoissaoloissa ammattiasemien väliset erot ovat suuret sekä naisilla että miehillä. Aiemman tutkimuksen mukaan etenkin miehillä absoluuttiset ja suhteelliset erot ovat suuret. Myös vammoista johtuvissa sairauspoissaoloissa erot ovat selvät.

Mielenterveyden häiriöistä johtuvissa sairauspoissaoloissa sen sijaan erot ammattiasemien välillä ovat pienet ja osittain erilaiset kuin muissa sairausryhmissä. Sekä naisilla että miehillä mielenterveydestä johtuvia sairauspoissaoloja on eniten alemmilla toimihenkilöillä.

Sairauspoissaoloissa ammattiasemien väliset erot ovat pysyviä ajassa niin sairausryhmittäin tarkasteltuna kuin kaikkien sairauksien osalta yhteensä. Nämä havainnot tehtiin Helsingin yliopistoon valmisteilla olevassa väitöskirjahankkeessa, jossa tutkitaan sairauspäivärahalla korvattujen pitkien sairauspoissaolojen ammattiasemien välisiä eroja vuosina 1996–2014.

Mistä erot johtuvat?

Tutkimusten mukaan kuormittavat työolot ja epäterveelliset elintavat (esimerkiksi tupakointi, vähäinen liikunta ja ylipaino) ovat yhteydessä sairauspoissaolojen ammattiasemaeroihin.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja vammoista johtuvissa sairauspoissaoloissa raskaat fyysiset työolot selittävät huomattavan osan eroista. Sen sijaan työn henkisesti kuormittavat tekijät, kuten työn suuret vaatimukset yhdessä työn puutteellisen hallinnan ja työympäristöstä saadun niukan sosiaalisen tuen kanssa ovat yhteydessä mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen ammattiasemaeroihin.

Alempien toimihenkilöiden verrattain suuri mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen määrä voi osaltaan liittyä siihen, että monet tähän ammattiasemaryhmään kuuluvat työskentelevät henkisesti ja ruumiillisesti raskaissa tehtävissä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoitoalalla.

Tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ehkäisemällä kavennetaan sosioekonomisia eroja

Sairauspoissaolojen ammattiasemaerojen kaventaminen edellyttää toimenpiteiden kohdentamista etenkin alemmissa ammattiasemissa työskentelevien työoloihin sekä terveellisten elintapojen edistämiseen.

Jotta ammattiasemaeroja voidaan kaventaa tehokkaasti, voimavaroja tulisi kohdentaa erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja niistä aiheutuvien sairauspoissaolojen torjumiseen.

Tehokas sosioekonomisten erojen kaventaminen vähentää myös sairauspoissaolojen kokonaismäärää työikäisessä väestössä.

Johanna Pekkala
tutkija, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Jenni Blomgren
tutkimustiimin päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

Eero Lahelma
professori, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Ossi Rahkonen
professori, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Lue lisää:

Laaksonen M, Piha K, Rahkonen O, Martikainen P, Lahelma E. Explaining occupational class differences in sickness absence: results from middle-aged municipal employees. J Epidemiol Community Health. 2010 Sep;64(9):802-7. doi: 10.1136/jech.2009.093385

Pekkala J, Blomgren J, Pietiläinen O, Lahelma E, Rahkonen O. Occupational class differences in long sickness absence: a register-based study of 2.1 million Finnish women and men in 1996–2013. BMJ Open 2017;7:e014325. doi: 10.1136/bmjopen-2016-014325

Pekkala J, Blomgren J, Pietiläinen O, Lahelma E, Rahkonen O. Occupational class differences in diagnostic-specific sickness absence: a register-based study in the Finnish population, 2005–2014. BMC Public Health 2017;17:670. doi: 10.1186/s12889-017-4674-0

Pekkala J, Rahkonen O, Pietiläinen O, Lahelma E, Blomgren J. Sickness absence due to different musculoskeletal diagnoses by occupational class: a register-based study among 1.2 million Finnish employees. Occup Environ Med 2018;75:296-302.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin