Pitkät sairauspoissaolot yleisempiä naisilla mutta pidempiä miehillä

Created with Sketch. 13.4.2018
Created with Sketch.
Blomgren Jenni
Created with Sketch.
Jäppinen Sauli

Jaa

Naisilla tulisi panostaa erityisesti sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyyn, kun taas miehillä tulisi painottaa toimia työhön paluun nopeuttamiseksi.

 

Sairauspoissaolojen on todettu olevan naisilla yleisempiä kuin miehillä. Sukupuolieroja on kuitenkin harvemmin tarkasteltu käyttäen useampaa sairauspoissaolon mittaria. Osana Kelan ja Helsingin yliopiston tutkimushanketta tarkasteltiin pitkien sairauspoissaolojen esiintyvyyden ja sairauspoissaolopäivien määrän sukupuolieroja 45–64-vuotiaassa työllisessä väestössä.

Kuviossa 1 on esitetty Kelan sairauspäivärahalla korvattujen, vähintään 12 kalenteripäivää kestäneiden sairauspoissaolojen esiintyvyys eli sairauspäivärahaa saaneiden osuus vuosina 2005–2013 naisilla ja miehillä.

Pitkiä sairauspoissaoloja esiintyi vuosittain 17–20 prosentilla keski-ikäisistä naisista ja 13–15 prosentilla vastaavan ikäisistä miehistä.

Naisten ja miesten välinen ero pysyi melko tasaisena koko tarkasteluajan. Naisilla sairauspoissaolojen esiintyvyys oli vuosittain keskimäärin 4,6 prosenttiyksikköä suurempi kuin miehillä.

 

Kuvio 1.

 

Sukupuoliero kääntyy päinvastaiseksi, kun tarkastellaan sairauspoissaolopäivien lukumääriä niillä keski-ikäisillä naisilla ja miehillä, joilla esiintyi pitkä sairauspoissaolo vuoden aikana (kuvio 2). Miehillä pitkistä sairauspoissaoloista aiheutui vuosittain keskimäärin 74–76 sairauspoissaolopäivää, kun naisilla vastaava lukema oli 66–69 päivää.

Vuosina 2005–2013 sukupuolten välinen ero oli keskimäärin 8 kalenteripäivää. Miehillä pitkistä sairauspoissaoloista aiheutui siis vuosittain noin viikon verran enemmän sairauspoissaolopäiviä kuin naisilla.

 

Kuvio 2.

 

Sukupuolierot sekä sairauspoissaolojen esiintyvyydessä että sairauspoissaolopäivien lukumäärässä pysyivät hyvin vakaina koko tutkimusjakson ajan. Tämä johtuu siitä, että sairauspoissaolojen esiintyvyys laski naisilla ja miehillä likimain yhtä voimakkaasti ja sairauspoissaolopäivien lukumäärissä muutokset olivat molemmilla sukupuolilla pienet.

 

Sukupuolierojen taustalla monia syitä

Pitkien sairauspoissaolojen esiintyvyyden sukupuolierot johtuvat yhtäältä siitä, että naisilla monet yleisesti sairauspoissaoloja aiheuttavat terveysongelmat, kuten useat tuki- ja liikuntaelinten vaivat sekä psyykkinen kuormittuneisuus ja masennushäiriöt, ovat yleisempiä kuin miehillä.

Toisaalta miesten sairauspoissaolopäivien suurempi määrä poissaolleita kohden saattaa kertoa siitä, että miehillä sairauspoissaoloihin johtavat sairaudet ovat vakavampia kuin naisilla. Miehillä sairauspoissaolot voivat pitkittyä myös siitä syystä, että hoitoon hakeutumista lykätään, jolloin sairauden hoito ja työhön paluu viivästyvät.

Terveydentilan ohella sairauspoissaolojen sukupuolieroihin voi vaikuttaa se, että Suomessa työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolen mukaan. Ammattien, ammattiasemien ja toimialojen sukupuolittuneisuuden myötä esimerkiksi fyysiset (esim. hankalat työasennot) ja psykososiaaliset (esim. työstressi) rasitteet sekä mahdollisuudet muokata työnkuvaa sairauden kohdatessa voivat poiketa merkittävästi sukupuolten välillä.

Ammattiasemaerojen huomioimisen vaikutus sairauspoissaolojen sukupuolieroihin todettiin tässä tutkimuksessa kuitenkin vähäiseksi.

Sukupuolierojen syiksi on esitetty myös monia muita tekijöitä, kuten sairauspoissaoloon liittyviä asenteita tai työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue näitä selitysmalleja etenkään pitkien sairauspoissaolojen osalta.

Kokonaisuudessaan sairauspoissaolojen sukupuolieroihin vaikuttavat lukuisat syyt, joista terveyteen ja työhön liittyvät seikat muodostavat keskeisen osan.

 

Sukupuolierot huomioitava pyrittäessä sairauspoissaolojen vähentämiseen

Tutkimuksen tulosten perusteella keski-ikäisten ikäryhmässä naisilla tulisi panostaa erityisesti sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyyn, kun taas miehillä tulisi painottaa toimia työhön paluun nopeuttamiseksi.

Sairauspoissaolojen sukupuolierot on tärkeää huomioida myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi yhä yleistyvän osasairauspäivärahan saajista lähes kolme neljäsosaa on naisia. Erityisesti tulee huolehtia siitä, että miehilläkin osittainen työkyky saataisiin nykyistä paremmin käyttöön. Tämä tukisi myös nopeampaa kokoaikaiseen työhön paluuta.

 

 

Sauli Jäppinen
tutkimusavustaja, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Jenni Blomgren
tutkimustiimin päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Eero Lahelma
professori, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Ossi Rahkonen
professori, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

 

 

Lue lisää:

Blomgren Jenni: Pitkät sairauspoissaolot työikäisillä naisilla ja miehillä. Sairauspäivärahan saajat 1996–2015. Yhteiskuntapolitiikka 2016; 81 (6): 681–691.

Blomgren Jenni: Yhä harvempi saa sairauspäivärahaa – etenkin tuki- ja liikuntaelinten sairaudet vähentyneet. Kelan Tutkimusblogi 1.11.2017.

Jäppinen Sauli: Pitkien sairauspoissaolojen sukupuolierot keski-ikäisessä työllisessä väestössä vuosina 2005–2013. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, lokakuu 2017.

Laaksonen Mikko, Martikainen Pekka, Rahkonen Ossi & Lahelma Eero: Explanations for gender differences in sickness absence: evidence from middle-aged municipal employees from Finland. Occupational and Environmental Medicine 2008; 65 (5), 325–330.

Laaksonen Mikko, Mastekaasa Arne, Martikainen Pekka, Rahkonen Ossi, Piha Kustaa & Lahelma Eero: Gender differences in sickness absence – the contribution of occupation and workplace. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 2010; 36 (5), 394–403.