Sosiaaliturvan uudistamisen vaihtoehtoja – arvio OECD:n ehdotuksista

OECD:n arvion mukaan sosiaaliturvaetuuksien ja verotuksen muodostama monimutkainen kokonaisuus heikentää työnteon kannustavuutta Suomessa. Uunituore maaraportti esittelee kaksi vaihtoehtoa sosiaaliturvan uudistamiseksi.

 

OECD:n uunituore maaraportti noteeraa Suomen talouden hyvän kasvuvauhdin, mutta suosittelee uudistamaan verotusta ja sosiaaliturvaa. Digitalisaatio ja automaatio muuttavat työmarkkinoita, joten myös teknologian muutoksen vuoksi tarvitaan toimia.

Suomen erityisenä haasteena nähdään muita Pohjoismaita heikompi työllisyysaste. Työnteon kannustimien parantamista ehdotetaan keinoksi nostaa työllisyysastetta.

Raportissa OEDC nostaa esille kotimaisesta yhteiskunnallisesti keskustelusta tuttuja teemoja. Sosiaaliturvaetuuksien muodostama monimutkainen kokonaisuus heikentää työnteon kannustimia. Huomio kiinnittyy erityisesti toimeentulotukeen, lasten kotihoidon tukeen, päivähoitomaksuihin ja työttömyysputkeen.

Esille on nostettu myös työttömyysturvan sääntö, jonka mukaan soviteltua työttömyysetuutta saadessa työaika saa olla enintään 80 % alan kokoaikatyön ajasta.

 

Vaihtoehto 1: Perustulo

Raportissa OECD esittää Suomelle kaksi vaihtoehtoista mallia sosiaaliturvan uudistamiseksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on toimeentulotuen suuruinen perustulo. Perustulo korvaisi suuren osan muista sosiaaliturvaetuuksista ja olisi vastikkeeton. Perustulon lisäksi maksettaisiin kuitenkin asumistukea.

Perustulo yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa, mutta huono puoli olisi köyhyyden lisääntyminen.  Muutokset verotuksessa johtaisivat nykyistä heikompiin kannustimiin hankkia pieniä työtuloja. Perustulo vaikuttaakin usein hyvältä ratkaisulta teoriassa, mutta laskelmien valossa perustulo ei turvaa riittävää toimeentuloa, tai se tulee hyvin kalliiksi.

 

Vaihtoehto 2: Universal Credit

Toisena vaihtoehtona on Iso-Britannian mallin mukainen Universal Credit -etuus, joka yhdistäisi työttömyysturvan, asumistuen, toimeentulotuen ja osan lapsiin liittyvistä tulonsiirroista.

Mallilla pyritään yksinkertaistamaan tulonsiirtoja, parantamaan kannustimia ja yhtenäistämään etuuksien vähenemistä työtulojen kasvaessa.

Universal Credit -vaihtoehto vastaa kohtalaisesti asetettuihin tavoitteisiin ja vaikuttaa perustuloa paremmalta vaihtoehdolta jatkokehittelyyn. Työnteon kannustimet paranevat, köyhyys hieman vähenee ja kustannukset julkiselle taloudelle pysyvät nykytasolla.

Toisaalta mallissa ei ole mukana nykyisenkaltaisia suojaosia, joten kannustimet osa-aikaiseen työntekoon työttömyysturvaa saadessa heikkenevät.

 

Kestävä, kannustava ja oikeudenmukainen?

Sosiaaliturvaa uudistettaessa joudutaan ratkomaan trilemmaa työnteon kannustimien, tulonjaon tasaisuuden ja julkisen talouden kestävyyden välillä.

OECD:n maaraportissa pyritään tasapainoilemaan näiden tavoitteiden välillä. Esitetyissä tulonsiirtomalleissa tavoitellaan nykyistä parempia työnteon kannustimia, mutta samalla riittävää toimeentulon turvaa ja kohtuullisia kustannuksia julkiselle taloudelle.

 

 

 

Raporttia lukiessa jää vaivaamaan kysymys, onnistuuko riittävä ja nykyistä kannustavampi sosiaaliturva kustannusneutraalisti. Yhteiskunnallista keskustelua joudutaan todennäköisesti käymään toisaalta sosiaaliturvan riittävästä tasosta ja toisaalta lisäpanostuksista sosiaaliturvaan.

 

Vaikeita valintoja

Vaihtoehdot ovat hyviä avauksia keskustelussa sosiaaliturvan uudistamisesta. Ne tuovat näkyville, minkälaisia valintoja on tehtävä järjestelmää uudistettaessa. Raportti ei anna valmiita vastauksia erilaisiin valintoihin.

Keskeinen valinta on, kenelle etuutta maksetaan. Perustuloa maksetaan kaikille, mutta mistä syystä Universal Credit -etuutta maksettaisiin? Nykyisin esimerkiksi nuorilla on erityisiä ehtoja työttömyysturvan saamiselle. Myös kysymys etuuden kestosta kietoutuu samaan ongelmaan: esimerkiksi lasten hoitamista kotona tuetaan nykyisin vain rajatun ajan.

Toinen valinta on etuuden vastikkeellisuus. Onko etuuden saajien osallistuttava aktiivitoimenpiteisiin? Perustulon ideaan kuuluu olennaisena osana vastikkeettomuus, mutta raportin mukaan aktivointi voidaan hyvin yhdistää Universal Credit -malliin.

 

Viimesijaista turvaa tarvitaan

Viimesijaisen turvan tarve on monimutkainen kysymys. Esitetyt vaihtoehdot eivät juuri ota huomioon eroja ihmisten menoissa, vaikka asumisen tuki on mukana pohdinnassa.

Perustulon tai Universal Creditin lisäksi tarvittaisiin todennäköisesti viimesijaista sosiaaliturvaa, joka esimerkiksi turvaisi asumisen ja korvaisi terveydenhoidon menot. Toimeentulotuesta ei päästä eroon, mutta sen uudistaminen voisi olla mahdollista.

Raportissa suositellaan, että sosiaaliturvauudistuksen toteutuksessa hyödynnetään tulevaa tulorekisteriä ja edetään vaiheittain. Vaiheittainen eteneminen ja kokeilut ovat hyviä ohjeita. Maailmankuulu perustulokokeilu on merkittävä askel kokeilujen kautta uudistukseen kulkevalla polulla.

 

 

Signe Jauhiainen
johtava taloustutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
@SigneJauhiainen

 

Lue lisää:

OECD Economic Surveys: Finland

Valtiovarainministeriön kannustinloukkutyöryhmän raportti

 

Kirjoitus perustuu OECD:n maaraportin julkistustilaisuudessa 28.2.2018 pidettyyn kommenttipuheenvuoroon.

 

 

5 ajatusta “Sosiaaliturvan uudistamisen vaihtoehtoja – arvio OECD:n ehdotuksista”:sta

  1. Otetaanko näissä ehdotuksissa – tai yleensäkin Suomen hallituksen puntaroinneissa – ollenkaan huomioon EU-maissa olevaa työvoiman vapaata liikkuvuutta. Suomessa se ainakin on lisännyt suomalaisten työttömyyttä. Virolaisethan käyttävät Suomen työmarkkinoita hyväkseen surutta – pienemmällä palkalla kuin mihin suomalaiset ovat oikeutettuja työlehtosopimusten perusteella. Myös suomalaiset yrittäjät käyttävät tätä asiaa hyväkseen. Miksi ei Suomen hallitus koskaan puhu tästä asiasta. Kun vielä lisäksi kv-työttömyysturva takaa toisesta EU/ETA-maasta tai Sveitsistä Suomeen töihin tulevalle myös työttömyysetuuden siitä maasta, jossa viimeinen työsuhde oli, on kierre selvä. Asia pitäisi selvittää myös suomalaisille yrittäjille, jotka palkkaavat esim. virolaisia tai puolalaisia töihin Suomeen, että sen lisäksi, että Suomi maksaa palkan näille työtekijöille, he myös saavat työttömyysturvan Suomen kustannuksella. Sillä toinen EU/ETA-maa tai Sveitsi, vaikka maksaakin ensin työttömyysturvan omaan maahan palaavalle esim. Suomessa työttömäksi jääneelle, laskuttaa maksamansa työttömyysturvan Suomelta. Joka maksaa laskun joko kokonaan tai osittain. Vain harvoissa tapauksissa tulee hylky.

    • Tää on niin tätä,ettei ajatella asioiden pidempi kestosta seurausta. Min mielestä jokin valtion toimenpide voisi auttaa, yrittäjiä palkkaamaan ensisijaisesti oman maan kansalaisia. Suomen maataloustuet voisi olla suuntaa antava vaihtoehto.
      Eli valtio tulisi pikkasen,myös niitä pienyrittäjiä jotka palkkaavat oman maan kansallisia. Työn teon määrä kasvaisi, muiden tukien maksamisen tarve vähenisi ja ennenkaikkea ihmisten merkityksellisyys kasvaisi, luokkaerot kapenisivat.Mielenterveys ja mut sairastavuus pienenisi.Ennenkaikkea hyvinvointi lisääntyisi. Tämä on yhden maalais mummon yksi omista ajatuksista

  2. Raportissa päätellään, että perustulo kannustaisi köyhiä pysymään työttöminä. Tuskin ollenkaan niin monia, kuin nykyinen verotus- ja sosiaalivakuutusviidakko. Monet työttömät rupeavat nytkin tekemään jotain ansiotyötä, kun pääsevät vanhuuseläkkeelle eivätkä enää putoa milloin mihinkin loukkuun. Muistutan myös 1980-luvun lopun kasvukuplasta. Silloin joka toinen työministeriön täysin toivottomaksi tutkimasta pitkäaikaistyöttömien ryhmästä siirtyikin ansiotyöhön, koska sitä oli saatavissa.

    Valtion rahoittama ja kunnan tai maakunnan järjestämä työnhakijalle sopiva takuutyö olisi mainio tapa turvata jokaiselle oikeus ansiotyöhön. Jotkut jäisivät pelkän perustulon varaan tekemään jotain mielenkiintoisempaa ja itselle tärkeämpää. Hyvin usein varmasti myös yhteiskunnalle tärkeää, vaikka palkatonta.

  3. Sosiaaliturva todellakin kaipaa laajaa ja perusteellista uudelleentarkastelua myös niin, että se soveltuu tuleviin tarpeisiin. Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun nykyisiä säännöksiä on kehitetty.

    Minusta pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että mietitään kuka ylipäänsä tarvii verorahotteista sosiaaliturvaa. Kansan ja poliitikkojen keskuudessa on paljon kateudelta vaikuttavaa mentaliteettia, joka johtaa sosiaaliturvan jakamiseen paljolti periaatteella: ”Jos tuo saa, niin minäkin haluan jotain (vaikkei välttämättä tarvitsikaan). Sitten on paljon heitä jotka katsovat voivat tehdä mitä huvittaa eikä heiltä voi vaatia mitään. Lähtee aika paljon kotoa miten suhtautuu elämään. Valitettavasti kaikki ei saa kotoa tarvitsemaansa tukea ja heitä pitää auttaa. Mutta etenkin nykyään on paljon hyvistä oloista tulleita nuoria aikuisia, jotka eivät osaa mitään, eivät viitsi edes yrittää, mutta heillä ei ole kuitenkaan mitään selittävää sairautta. Tunnen itsekin ja mielestäni eräs iso tekijä on se kun vanhemmat eivät vaadi lapsiltaan riittävästi vaikka kykyjä olisi. Moni myös ostaa lapsilleen kaiken mitä he haluavat. Ei ihme jos tulee rahasta vieraantunut pleikkari-sukupolvi.

    Sosiaaliturvaa pitää radikaalisti yksinkertaistaa ja muuttaa vähemmän byrokraattiseksi. Tärkeää on tehdä muutokset niin että oma aktiivisuus on aina aidosti kannattavaa eli esim. työnteon pitää olla aina taloudellisesti kannattavaa. On aivan käsittämätöntä, että 400 000 saa viimesijaista tukea, toimeentulotukea – monellakaan tuskin sairaus selittää!
    Mitään Helsinki-lisää ei voi olla, koska se nostaa automaattisesti lisää. Lisää järkevän hintaisia tontteja ja asuntoja kiitos – onnistuu kyllä jos vain tahtoa! Mitään jyrkkää rajaa milloin tuki leikkaantuu tulojen noustessa ei saa olla vaan sen pitäisi vähetä lineaarisesti.

    Jonkin sortin perustuloa pitäisi harkita. Sopiva taso voisi olla jotain 1500 euron luokkaa kuussa.
    Summan pitää olla niin suuri, että sillä aidosti pärjää. Minusta minimietuuksia voisi vaikka vähän nostaa kunhan sitten huolehditaan, että ihminen pärjää annetulla rahalla. Nykyään moni keksii ties mitä syitä kun ei raha riitä edes ruokaan. On pieni joukko ketä ei vaan osaa käyttää rahaa sairauksiensa vuoksi ja heille pitää räätälöidä oma mallit. Mutta suuret massat saadaan hallintaan kunhan ihmiseltä vaaditaan riittävästi omaa vastuuta kykyjensä mukaan – ei voi olla pelkkää vapautta tehdä niinkuin huvittaa! Tässä on seuraukset perusteettomasta ja liiallisesta hyysäämisestä!

    Olen itse melko pienellä työkyttömyyseläkkeellä ja sote- sekä sosiaaliturvakoukerot ovat tulleet tutuksi. Kirjoitukesta ei välttämättä kaikilta osin uskoisi, että olen itsekin huono-osainen 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *