Korvaako chattipalvelu perinteisen vastaanottokäynnin? Yksityislääkärikäynnit laskussa

Created with Sketch. 27.2.2018
Created with Sketch.
Mikkola Hennamari

Jaa

Taloussuhdanne vaikuttaa yksityisten lääkäripalveluiden käyttöön. Lisäksi niistä saa aiempaa vähemmän Kela-korvausta, ja kunnalliset terveyspalvelut ovat parantuneet. Digitaalisten palveluiden kehittyminen ja soten valinnanvapaus muuttavat lääkäripalveluiden toimintaympäristöä.

 

Yksityislääkärikäynnit ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä viimeisten 5 vuoden aikana. Eikä ihme, sillä yksityislääkärillä käynti on kalliimpaa kuin koskaan aikaisemmin. Kela-korvausten leikkaus vuonna 2016 ja talouden laskusuhdanne ovat siivittäneet käynnit ennätysmäisen matalalle tasolle. Muitakin syitä on.

Yksityislääkäripalvelujen käyttö on yleisintäpikkulasten, erityisesti alle 4-vuotiaiden ikäryhmässä. 30 vuoden aikasarjassa lasten palvelujen käyttö heittelehtii kaikkein eniten.

Yllättävintä on se, että pienten lasten yksityisten lääkäripalvelujen käyttö on vähentynyt, vaikka yksityiset vakuutukset ovat lisääntyneet. Vakuutustenhan pitäisi ruokkia palvelujen käyttöä.

 

Käynnit yksityislääkärin vastaanotolla 100:aa saman ikäryhmän henkilöä kohti 1986–2017.

 

Yksityisten palvelujen käyttö huipussaan kasinotalouden aikaan

Yksityisten lääkäripalvelujen käyttö oli huipussaan 1980-luvun lopussa, jolloin elettiin noususuhdanteen aallonharjalla.

Työikäisillä ja eläkeläisillä palveluiden käytön huippulukema osui vuoteen 1989 (74,8 ja 104,5 käyntiä 100:aa asukasta kohti). Lasten palvelujen käytön huippu ajoittui hivenen myöhempään, vuoteen 1991 (73,5). Tuolloin lasten yksityiset sairauskuluvakuutukset yleistyivät ja olivat edullisia.

1990-luvun alun syvä taantuma pudotti yksityisten palvelujen käyttöä kaikissa ikäryhmissä. Laman jälkeen sekä työikäisten että eläkeläisten palvelujen käyttö suhteessa väestön kehitykseen on kuitenkin ollut varsin tasaista, vaikka väestö on vaurastunut ja koulutustaso noussut.

Työterveyshuollon kattavuus kasvoi 2000-luvulla siten, että vuonna 2000 palkansaajista oli työterveyshuollon piirissä 79,3 %, ja vuonna 2015 jo 87,6 %. Tämä kehitys voi selittää osin sen, ettei työikäisten yksityisten palvelujen käyttö ole kasvanut 2000-luvulla hyvinäkään aikoina kovin paljoa.

Työikäisillä käytön 2000-luvun huippu osui vuoteen 2009 (66). Sen jälkeen käyttö on vähentynyt joka vuosi.

Lasten palvelujen käytössä näkyy selvästi 2000-luvulla nouseva trendi, joka päättyy vuoteen 2011 (71,1).  Mielenkiintoista on havaita, että tuolloinkaan käyttö ei saavuttanut vuoden 1991 huippulukemaa (73,5), vaan jäi niukasti sen alle.

2000-luvun alku oli yksityisten vakuutusten uutta kulta-aikaa, sillä perusterveydenhuollon lääkäripula loi mielikuvaa siitä, että lapsetkin joutuvat jonottamaan julkisiin palveluihin. Tämä oli hyvä sauma yksityisille yrityksille kehittää uusia palveluja, esimerkiksi päivystyspalveluja.

Nyt yksityisten palvelujen käyttö ei enää kasvakaan, kun lääkäripula on hellittämässä. Palvelujen tarjontaankaan ei ehkä ole keksitty mitään maata mullistavia innovaatioita, joilla olisi saatu houkuteltua lisää lapsiperheitä palveluihin. Lisäksi yritysten katse on jo toisaalla, sillä sote-uudistus varmistaa pääsyn kasvaville markkinoille, joiden asiakaskuntaa pääosin ovat ikääntyneet.

 

 

 

Hiipuuko yksityislääkärikäyntien määrä edelleen?

Laskusuhdanteen lisäksi yksityislääkärikäynnit ovat vähentyneet todennäköisesti myös siksi, että kunnalliset palvelut ovat parantuneet viime vuosina. Vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita terveysasemansa. Lisäksi vuoden 2014 alusta terveysaseman on voinut valita mistä tahansa Manner-Suomesta.

Myös digiloikka on alkanut haastaa tosissaan perinteitä. Lääkärikäynnit ovat pikkuhiljaa korvautumassa etäpalvelujen videoyhteyksillä ja chattipalveluilla. Kela korvaa etävastaanottokäynnin, mutta ei korvaa chattipalvelua ensikäyntinä, siksi se ei näy virallisissa tilastoissakaan. Lisäksi Omakannassa saa reseptin uusittua ilman, että käyntiä tarvitaan.

Toisaalta, jos vanhat merkit pitävät paikkansa ja yksityislääkäripalvelujen käytön kehitys on niinkin suhdanneherkkä kuin se pitkässä aikasarjassa näyttäisi olevan, voimme olettaa, että tänä vuonna 2018 käynnit jälleen kääntyvät kasvuun. Voi olla, että näin ei kuitenkaan tapahdu, jos digiloikka ottaa vielä isomman harppauksen.

Jotta uusien toimintamallien kuten chattipalvelun vaikutuksia ja kehitystä voisi seurata, ne pitäisi tilastoida tarkasti sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

 

Haastaako soten valinnanvapausmalli yksityislääkärivastaanotot?

Vuonna 2017 Kela korvasi yksityisiä lääkäripalveluita enää vajalla 57 miljoonalla eurolla ja tutkimusta ja hoitoa noin 40 miljoonalla eurolla. Tämä vajaa sata miljoonaa euroa olisi siis vielä käytettävissä tulevan valinnanvapausmallin kehittämiseksi. Vastaavaa määrää palveluita, kuin mitä Kela nykyisin korvaa, sillä ei millään saa.

Vaikka yksityislääkärikäynnit ovat laskussa, korvauksen saajia oli edelleen yli 1,5 miljoonaa. Yksityislääkärikäyntien suosio kansan keskuudessa perustunee siihen, että kansalaisella on täydellinen valinnanvapaus valita lääkäri ja päästä tarvittaessa suoraan erikoislääkärille. Kela-korvatuista käynneistä noin 80 % on erikoislääkärikäyntejä. Jos ei ole tarkka lääkärin valinnasta, jonottaa ei tarvitse koskaan ja ajan voi varata vaikka keskellä yötä netistä.

Kansalaisen kannalta ainut pulma Kela-korvatussa käynnissä lienee se, että Kela-korvaus on niin pieni ja melkein kaiken joutuu maksamaan itse. Vuonna 2017 Kela-korvaus yksityisestä lääkärikäynnistä oli 17 euroa ja keskimääräinen omavastuu 87 euroa.

Tuleva soten valinnanvapausmalli luvannee sen, että omavastuu on pienempi ja hoitoon pääsee sote-keskukseen ehkä rivakammin kuin aikaisemmin. Sosiaali- ja terveysministeriön kärkihankkeessa onkin käynnistynyt valinnanvapauskokeiluja, joiden ensimmäisissä arvioinneissa asiakkaat arvostavat erityisesti lääkäriaikojen saatavuutta. (STM 31.1.2018)

Valinnanvapauskokeiluun osallistuivat Keski-Uudenmaan kuntayhtymä, Hämeenlinna, Tampere ja Ylä-Savon sote-kuntayhtymä. Palvelusetelilainsäädännön puitteissa kokeilu käynnistyi vuoden 2017 alusta. Sitra on myös ollut aktiivisesti edistämässä kokeilujen käyttöön ottoa. (Tuula Tiihosen blogi Hoiva ja terveys -lehdessä 12.2.2018)

 

Kokeilukunnissa yksityislääkärikäynnit vähenivät enemmän kuin muualla

Kokeilusta inspiroituneena innostuin tutkimaan Kelan tilastoja kokeilukunnissa.

Havaitsemme Kelan tilastojen perusteella, että useimmissa, varsinkin pienemmissä kokeilukunnissa Kela-korvattujen yksityisten lääkäripalvelujen käyttö on vähentynyt enemmän kuin koko maassa keskimäärin.

Olisikin outoa, ellei näin kävisi, sillä saavathan kuntalaiset palvelut huomattavasti halvemmalla valinnanvapausmallissa verrattuna siihen, että maksaisivat kaiken lähes itse. Valinnanvapausmallin kokeilu siis korvannee Kela-korvattuja käyntejä.

Tilastot kertovat, että eniten kokeiluvuonna 2017 yksityislääkärikäyntien määrä väheni Kiuruvedellä (-27,7 %). Myös Järvenpäässä, Hyvinkäällä, Tuusulassa ja Sonkajärvellä pudotus oli lähellä kymmentä prosenttia, kun koko maassa keskimäärin se oli runsaat kolme prosenttia (-3,3 %). Kunnan väestössä tapahtuneet muutokset on otettu arviossa huomioon.

 

 

 

Keskimääräistä suurempi lasku voi johtua valinnanvapauskokeiluista, mutta toki myös muista tekijöistä, joita tässä on vaikea lähteä arvioimaan.

 

Valinnanvapaus edellyttää vertailutietoa

Sen verran voinee spekuloida, että kuntalaisten käyttäytymiseen on voinut vaikuttaa myös se, kuinka hyvin hän on ollut tietoinen kokeiluista ja sen tuomista mahdollisuuksista. Kokeilujen väliarvioinnissa nouseekin esille se, että asiakkaat kaipaavat lisää käytännön tietoa esimerkiksi valinnan tekemisestä. (STM:n tiedote 13/2018 31.1.2018)

Palvelut pitää luokitella samalla tavalla koko maassa, jotta asiakas voi vertailla niitä. Tämä ei yksin riitä. Piia Pekolan juuri julkaistussa väitöskirjatutkimuksessa avofysioterapiapalveluissa palvelusetelikokeilu ei parantanut palvelujen laatua muun muassa siksi, että palvelutuotanto oli keskittynyttä ja asiakkaalle oli tarjolla liian niukasti tietoa, jotta hän olisi voinut vaihtaa palveluntuottajaa.

Valtio ja maakunta rahoittajina tarvitsevat myös yhtenäisiä luokitusjärjestelmiä vertaamaan palvelutuotannon tehokkuutta. Vertailutietoon ja sen mahdollistaviin työkaluihin pitää nyt panostaa, jotta uudistus onnistuu.

 

 

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, tieto- ja viestintäyksikön päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi

 

Kiitokset Timo Partiolle ja Jani Miettiselle tilastoista ja kuvioista sekä Lauri Virralle sekä Rauno Laamaselle hyvistä kommenteista.