Miehet vähemmän valmiita lastenhoitoon, jos se näkyy omassa kukkarossa

Created with Sketch. 12.2.2018
Created with Sketch.
Koskenvuo Karoliina

Jaa artikkeli Miehet vähemmän valmiita lastenhoitoon, jos se näkyy omassa kukkarossa sosiaalisessa mediassa

Kyselyn perusteella näyttää siltä, että Suomessa naiset ovat tottuneet tinkimään tulostasostaan, palkka- ja urakehityksestään sekä tulevan eläkkeensä määrästä hoitaakseen lasta kotona – miehet taas eivät.

 

Selvitimme vuonna 2016 kansalaisten mielipiteitä perhevapaista ja lapsen hoitoratkaisuista. Selvitys sisältyi laajempaan eläketurvaa koskevia näkemyksiä kartoittaneeseen kyselyyn, johon vastasi reilu 3 600 iältään 15–79-vuotiasta suomalaista.

On tärkeätä selvittää perhevapaita koskevia mielipiteitä ja asenteita laajemmin kuin pelkästään äitejä tai isiä lähestymällä. Päätöksiä tekemässä ja uudistusten vaikutuksia arvioimassa ovat eri-ikäiset miehet ja naiset, myös tulevat vanhemmat, lapsettomat ja omat lapsensa jo vuosikymmeniä sitten saaneet.

 

Enemmistön mielestä sopiva ikä päivähoidon aloittamiseen on 2–3 vuotta

Vastaajista vain 6 % piti alle vuoden ikää sopivana ikänä lapsen mennä kodin ulkopuolelle päivähoitoon.

Noin kolmannes vastaajista piti 1–1,5 vuoden ikää sopivana, ja neljännes vastaajista oli sitä mieltä, että kahden vuoden ikä on sopiva ajankohta päivähoidon aloittamiseen. Yli puolet asetti sopivan iän kodin ulkopuolisen hoidon aloittamiseen 2–3 ikävuoden välille, naiset hieman useammin kuin miehet.

Kaikista nuorimmat vastaajat suhtautuvat hieman myönteisemmin alle vuoden ikäisen lapsen viemiseen päivähoitoon, kun taas vanhimmat vastaajat kaikista kielteisimmin.

Vastaajista 37 % ilmoitti tietävänsä tai tienneensä hoitovapaan vaikuttavan tulevan työeläkkeen määrään. Yli puolet, 58 %, oli kuitenkin sitä mieltä, että tällä tiedolla ei ollut tai ei olisi vaikutusta hoitovapaan pituutta koskeviin ratkaisuihin.

 

Miehet miettivät tulevan eläkkeensä määrää enemmän kuin naiset

Vastaajista 38 % oli sitä mieltä, että voisi eläkevaikutuksista huolimatta olla hoitovapaalla 1–3 vuotta, ja noin 5 % voisi olla pidempäänkin.

Yli 35-vuotiaista noin kolmannes oli sitä mieltä, että voisi ajatella hoitavansa lasta kotihoidon tuella siihen asti, kunnes lapsi on noin 3 vuoden ikäinen. 25–34-vuotiaista tähän olisi valmis noin viidennes ja alle 25-vuotiaista 12 %.

Miehistä tätä mieltä oli 22 % ja naisista 31 %.

Naisista 13 % oli sitä mieltä, että eläkkeen pienenemisellä ei olisi lainkaan vaikutusta hoitovapaan pituutta koskeviin ratkaisuihin. Miehistä tätä mieltä oli 6 %. Naisiin verrattuna miehet ovat vähemmän valmiita hoitamaan lasta kotona, jos se merkitsee eläkkeen pysyvää pienenemistä.

Perhevapaita jaetaan äitien ja isien kesken Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, joissa isäkiintiöitä otettiin käyttöön 1990-luvulla ja joissa lasten kotihoitoa ei ole tuettu samaan tapaan kuin Suomessa. Tulevan eläkkeen lisäksi pitkät perhevapaat vaikuttavat myös ura- ja palkkakehitykseen, joiden taustalla ovat myös suomalaisten työmarkkinoiden jakautuminen nais- ja miesvaltaisiin aloihin ja tehtäviin (perhevapaiden vaikutuksesta eläkkeeseen ks. Koskenvuo 2016).

Suomessa naiset ovat tottuneet tinkimään tulostasostaan, palkka- ja urakehityksestään ja lopulta myös tulevan eläkkeensä määrästä halutessaan hoitaa lastaan pidempään kotona – miehet eivät.

Jos esimerkiksi kotihoidon tukiaikaa porrastettaisiin, sillä olisi oletettavasti vaikutuksia myös vanhempien tulotasoon työiässä ja eläkkeellä. Sukupuolten väliset eläke-erot voisivat joko pienentyä tai sitten suurentua – vaikutusarvioita tarvitaan uudistusten pohjaksi.

 

 

 

 

Karoliina Koskenvuo
Tutkimustiimin päällikkö, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi