Aktiivimallin karikoita

Created with Sketch. 8.1.2018
Created with Sketch.
Honkanen Pertti

Jaa artikkeli Aktiivimallin karikoita sosiaalisessa mediassa

Työttömyysturvan aktiivimallin seuraukset voivat olla osin ristiriitaisia. Hallinnollista työtä se lisää varmasti.

 

Työttömyysturvan ns. aktiivimalli on tullut voimaan vuoden alussa. Käytännössä sen vaikutusten pitäisi alkaa näkyä noin kolmen kuukauden päästä, kun ensimmäinen 65 päivän tarkastelujakso päättyy.

Lain soveltaminen vaatii viranomaisilta jonkin verran lisätyötä, koska työttömän toiminta on kirjattava aina 65 päivän jaksoissa jatkopäätelmiä varten. Tämä toiminta itsessään voi muuttaa työttömyysturvan saamisen ehtoja ja työttömyyspäivärahan määrää.

Työttömyysturva voi alentua 4,65 prosentilla, se voi säilyä ennallaan tai siihen voi tulla lisäyksenä joillekin päiville korotusosa tai korotettu ansio-osa tai kulukorvaus työvoimapalveluihin osallistumisen osalta. Tai sitten työttömyysturva on soviteltava työtulojen kanssa tai lopulta evättävä kokoaikaisen työn päiviltä tai ajalta, jolloin palkka ei enää mahdu sovitellun päivärahan raameihin. Osittain tämä on rutiinia työttömyysturvan maksajille, mutta uutta on joka tapauksessa 4,65 prosentin alennuksen ehtojen selvittäminen.

Tietyt pykälät tarvitsevat tulkintaa, jotta tavallinen kansalainen ne ymmärtäisi. Mitä tarkoittaa 4,65 prosentin alennuksen välttämisen ehtona oleva 65 päivän aikana tehty sellainen työ, että se ”kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon”? Se tarkoittaa pääsääntöisesti vähintään 18 tunnin työtä, mutta lisäksi palkan on oltava vähintään työehtosopimusten mukainen. Yrittäjillä, freelancereilla ym. määritelmä on erilainen.

“Tietyt pykälät tarvitsevat
tulkintaa, jotta tavallinen kansalainen
ne ymmärtäisi.”

Jos työtön on todella tehnyt työtä 65 päivän tarkastelujakson aikana, se voi johtaa työttömyyspäivärahan muuttamiseen sovitelluksi päivärahaksi, ellei sitten työttömyyspäivärahaa kokonaan evätä työpäiviltä. Kun työtön on ollut riittävän aktiivinen 65 päivän aikana tekemällä mahdollisesti osa-aikatyötä tai joitakin työpätkiä, seurauksena tästä voi olla päivärahan alentaminen, koska tällöin joudutaan noudattamaan sovitellun päivärahan sääntöjä. Tällöin otetaan tietenkin huomioon 300 euron niin sanottu suojaosa, joka on kohdistettava oikealla tavalla kuukausituloihin.

Työttömyyspäivärahaan voidaan tehdä uudessa laissa määrätty alennus myös silloin, kun päiväraha ei ole muutenkaan täysi päiväraha. Kyse voi olla sovitellusta päivärahasta, vanhempiensa kotona asuvien osittaisesta työmarkkinatuesta tai muun sosiaaliturvan (useimmiten ehkä lasten kotihoidon tuen) kanssa yhteen sovitetusta päivärahasta tai sitten tarveharkinnan vuoksi vajaasta päivärahasta. Alennus tehdään täyteen päivärahaan, josta sitten lasketaan muut vähennykset.

Ei ole itsestään selvää, että sovitellun päivärahan edellytyksenä oleva osa-aika- tai pätkätyö saati sitten 300 euron suojaosuuteen rajoittuva työ aina on riittävää, jotta se ”kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon” ja täyttäisi siten aktiivisuusehdon. Ainakin se on selvitettävä jokaisessa tapauksessa erikseen.

Lakiesityksen (HE 124/2017 vp) perusteluissa viitataan myös mahdollisuuteen, että 4,65 prosentin vähennys kohdistuu soviteltuun päivärahaan. Siinä todetaan kuitenkin, että työ ”todennäköisesti täyttää myös työllistymisedellytyksen”, jos päivärahaa sovitellaan ja siitä maksettava palkka ylittää 300 euron suojaosuuden.

Jos kyse on jatkuvasta osa-aikatyöstä, näin varmaankin yleensä on, mutta lyhyempien työpätkien yhteydessä tilanne voi olla pulmallisempi. Jos työtulojen kanssa soviteltua päivärahaa aletaan maksaa sen jälkeen, kun täyteen päivärahaan on jo tehty 4,65 prosentin alennus, alennus kohdistuu myös soviteltuun päivärahaan, vieläpä suhteellisesti suurempana. Vain koko 65 päivän jakson kuluttua voidaan palata normaaliin päivärahaan, jos aktiivisuusehto on täytetty.

Jos uusi 65 päivän jakso on alkanut siten, että päivärahaan on tehty 4,65 prosentin alennus, alennuksen saa keskeytettyä vain kahden viikon kokoaikaisella työllä. Tämä aktiivisuusehto on ankarampi kuin alkuperäinen ehto. Jos sitä ei täytä, alennus jatkuu seuraavan 65 päivän jakson alkuun asti, jolloin tilannetta tarkastellaan uudelleen.

 

Työvoimapalvelujen riittävyydestä ei takeita

Työttömyyspäivärahan alentamiselta voi välttyä myös osallistumalla vähintään viiden päivän ajan työllistämistä edistäviin palveluihin tai muuhun työvoimaviranomaisten järjestämään työllistämisedellytyksiä parantavaan palveluun tai toimintaan tai rekrytointia tukevaan toimintaan, josta maksetaan työttömyysetuutta.

Vastaan tulee se seikka, että työllistämistä edistäviä palveluja ei ole tarjolla kaikille, ja että ne joka tapauksessa ovat harkinnanvaraisia. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kenelläkään työttömällä ei ole automaattista, subjektiivista oikeutta näihin palveluihin.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntakin huomautti, että työllistymistä edistävien palveluiden volyymi kokonaisuutena ei työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan välttämättä kasva vuoteen 2017 verrattuna, vaikka niihin suunnattiin nimellisesti 25 miljoonan euron lisämääräraha. Käytettävissä olevat määrärahat eivät takaa työvoimaviranomaisen järjestämiä palveluita kaikille työttömyysetuuden saajille. (StVM 22/2017 vp).

“Työllistämistä edistäviä
palveluja ei ole tarjolla
kaikille.”

Valtion talousarviossa olevan numerotaulukon mukaan työvoimapalveluissa on tänä vuonna vähemmän väkeä kuin viime vuonna.

Koska työttömän ”aktiivisuutta” tarkastellaan vain 65 päivän jaksoissa, henkilön aikaisemmalla työ- ja toimintahistorialla ei ole merkitystä. Jos henkilö esimerkiksi irtisanotaan 30 vuotisen työhistorian jälkeen, hänen on ”aktivoiduttava” heti ensimmäisten 65 työttömyyspäivän aikana välttyäkseen päivärahan alentamiselta.

Toinen esimerkki: työtön palaa puolen vuoden työvoimakoulutuksen jälkeen työttömäksi. Hänen on ensimmäisten 65 päivän aikana jälleen osoitettava olevansa riittävän ”aktiivinen”, jotta päivärahaan ei tehtäisi 4,65 prosentin alennusta.

Uudessa laissa ei ole mitään ikärajoja. Myös eläkeiän kynnyksellä olevan työttömän päivärahaa voidaan alentaa. Aktiivisuusvaatimukselta säästyvät työkyvyttömyyseläkepäätöstä odottavat, vammaistukia saavat sekä omais- ja perhehoitajina toimivat työttömät.

 

Työttömyysjaksot keskimäärin yli vuoden mittaisia

Työttömien mahdollisuuksia ”aktivoitua” laissa edellytetyllä tavalla voi arvioida tutkimalla työttömyyden keskimääräistä kestoa. Jos aktiivimalli toteutuisi ihanteellisesti, työttömyysjaksot rajoittuisivat korkeintaan noin 60 päivään eli 12 viikkoon.

Tämä on tietenkin erittäin epätodennäköistä. Viime vuosina työttömyyden keskimääräinen kesto on kohonnut lähelle 60 viikkoa ja jopa ylittänyt 1990-luvun lamakausien tason (kuva 1).

Uusimpienkin tietojen mukaan edelleen jatkuvat työttömyysjaksot ovat keskimäärin yli vuoden mittaisia. Tämä kesto jakautuu epätasaisesti eri ikäryhmiin, eri sukupuoliin ja eri alueille.

 

 

 

TEM:n tilastoista nähdään, että työttömyyden keskimääräinen kesto nousee varsin suoraviivaisesti ikäryhmittäin. Vain nuorimmassa ikäryhmässä ollaan ”ihanteellisen” 12 viikon tuntumassa, mutta esimerkiksi 40–44-vuotiailla työttömyyden keskimääräinen kesto on 54 viikkoa (kuva 2).

Miehillä työttömyyden keskimääräinen kesto oli marraskuussa 60 viikkoa, naisilla 55 viikkoa.

 

 

Työttömyyden kesto vaihtelee myös alueellisesti. Marraskuussa 2017 pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä työnhakijoista vaihteli 20,7 prosentista Etelä-Pohjanmaalla 38,2 prosenttiin Päijät-Hämeessä.

Tarkempi kuva saadaan, kun katsellaan kunnittaisia tietoja työttömyyden keskimääräisestä kestosta.

Nähdään, että Uudellamaallakin on kuntia, joissa työttömyyden kesto ylittää selvästi maan keskiarvon. Esimerkiksi Hangossa se oli viime marraskuussa 77 viikkoa, Inkoossa 76 viikkoa ja Kirkkonummella 69 viikkoa. Helsingissäkin se oli 66 viikkoa, vaikka Helsingissä on vilkkaat työmarkkinat ja myös erilaista osa-aika- ja pätkätyötä tehdään paljon varsinkin palvelualoilla.

Myös Turussa (66 viikkoa) ja Tampereella (61 viikkoa) työttömyyden kesto on keskimääräistä pidempi, joten on vaikea luvata, että työttömien muutto maaseudulta suuriin kaupunkeihin takaisi heille työpaikkoja tai hyviä työvoimapalveluja.

Työttömyysasteen ja työttömyyden keskimääräisen keston välinen korrelaatio ei näytä kovin voimakkaalta (kuva 3). Kunnissa, joissa on suhteellisen alhainen työttömyysaste, voi olla melko pitkä keskimääräinen työttömyyden kesto, ja päinvastoin. Tähän voi vaikuttaa se, miten paljon eri kuntiin on suunnattu erilaisia työvoimapalveluja, joilla työttömyysjaksojen kestoa saa lyhennetyksi.

 

 

Aktiivimalli voi lisätä asumistuki- ja toimeentulotukimenoja

Etenkin jos työttömyysturvan 4,65 prosentin alennus jää pitkäaikaiseksi tai pysyväksi, uusi laki johtaa monilla työttömillä asumistuen ja toimeentulotuen tarpeen kasvuun.

Ainakin tältä osin mallin vaikutuksen työnteon kannusteisiin ovat ristiriitaiset, sillä riippuvuus asumistuesta ja toimeentulotuesta vaikuttaa turhauttavasti työnhakuun etenkin pienipalkkaisissa osa-aika- ja pätkätöissä.

Koska valtaosa työttömyysturvan saajista − lähes kaksi kolmasosaa − on perusturvan piirissä, on hyvin todennäköistä, että myös aktiivimallista seuraavat työttömyysturvan alennukset kohdistuvat pääosin perusturvaan. Viime aikoina varsin suuri osa ”aktivoiduista” työttömistä on kylläkin ollut työmarkkinatuen saajia, mutta toisaalta osa-aika- tai pätkätöihin soviteltu päiväraha on selvästi yleisempi ansioturvassa kuin perusturvassa.

 

 

Pertti Honkanen
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi

 

 

Huomautuksia:

Kirjoituksen tilastotiedot perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoon, suurimmaksi osaksi Toimiala Online -palvelusta saatavissa oleviin uusimpiin kuukausitietoihin.

Aktiivimallissa oleva 65 päivän jakso viittaa työttömyysturvan maksupäiviin. Niitä on viikossa viisi, ja niitä lasketaan olevan kuukaudessa keskimäärin 21,5. Siten 65 päivärahapäivää vastaa suunnilleen kolmea kalenterikuukautta ja 13:a kalenteriviikkoa.

Työttömyyden kestoa koskevat mittarit viittaavat työttömien työnhakijoiden laskentapäivänä kuukauden lopussa edelleen jatkuviin työttömyysjaksoihin. Luvut eivät sisällä työvoimapalveluissa toteutuneita työttömyyspäiviä, eivätkä ne viittaa päättyneiden työttömyysjaksojen kestoon.