Edessä terveydenhuollon vaikeat päätökset

Created with Sketch. 15.12.2017
Created with Sketch.
Ilona Autti-Rämö

Jaa artikkeli Edessä terveydenhuollon vaikeat päätökset sosiaalisessa mediassa

Suuri osa elämän pituuteen vaikuttavista tekijöistä ei ole hoidettavissa terveydenhuollossa, vaan ne edellyttävät muita yhteiskunnan toimia.

 

Pohjoismainen bioetiikan komitea järjesti 20.11.2017 Tukholmassa seminaarin aiheesta Hard choices in healthcare 2.0. Keskityn tässä blogissa muutamiin luennoissa ja keskusteluissa käsiteltyihin aiheisiin.

Terveydenhuollon tavoitteet ja tehtävät ovat muuttunut vuosisadan aikana. Muutosta ovat ohjanneet erityisesti kehittyvä teknologia, hoitojen kustannusten nousu, resurssien rajallisuus, kasvavat vaatimukset sekä medikalisaatio. Haasteeksi ovat nousseet myös ylidiagnosointiin ja -hoitamiseen, potilasturvallisuuteen sekä tehottomiin hoitoprosesseihin liittyvät ongelmat, jotka sekä kuluttavat henkilöstön resursseja että aiheuttavat turhia kustannuksia.

Seminaarissa jopa todettiin, että jos terveydenhuollossa ei käytettäisi vaikuttamattomia menetelmiä, ei tapahtuisi potilasvahinkoja ja prosessit olisivat tehokkaita, olisi priorisointivaateetkin nykyistä pienemmät.

Kärsimyksen poistaminen tai vähentäminen on perinteisesti ollut yksi terveydenhuollon tavoitteista, mutta kärsimys voi syntyä paitsi sairauden tai vamman aiheuttamana, myös huono-onnisuuden, poliittisten päätösten tai eksistentiaalisen tuskan seurauksena. Lääketieteellisesti on mahdollista hoitaa vain lääketieteellisistä ja joskus eksistentiaalisista syistä aiheutuvaa kärsimystä, mutta kansalaiset hakeutuvat terveydenhuollon piiriin usein myös muista syistä johtuvan kärsimyksen vuoksi.

Lääkärin ei tule medikalisoida kaikkea kärsimystä terveydenhuollon tehtäväksi. Poliittisten päätösten tai huono-onnisuuden aiheuttama kärsimys ei ole hoidettavissa lääketieteellisin keinoin.

 

Kuka tekisi vaikeat päätökset?

Terveydenhuollon voimavaroja voidaan kuvata kakulla, joka pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti, tarpeen ja saavutettavan terveyshyödyn mukaisesti.

Mutta kuka tekee päätökset jakamisen perusteista? Sairaaloissa tehdään päivittäin priorisointipäätöksiä, mutta vaikeat päätökset – erityisen kalliiden lääkkeiden tai kokeellisten hoitojen käyttöönotto, välttämättömän hoidon määrittäminen, elämän loppuvaiheen hoidot – odottavat tekijäänsä.

Päätöksiin osallistuvat tutkijat (näyttö kustannusvaikuttavuudesta), lääkärit (kokemus kohdentamisen onnistumisesta), potilaat (omat arvot ja odotukset), maksajat (kustannusvaikuttavuus ja vaihtoehtokustannukset), poliitikot (poliittinen arvo) sekä usein myös media. Käytännössä tämä joukko ei pysty kollektiivisesti kohdentamaan käytettävissä olevia resursseja viisaasti ja oikeudenmukaisesti, minkä vuoksi tarvitaan erillinen ohjausjärjestelmä.

Suomessa tähän tehtävään on asetettu Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto, joka testaa uudella toimikaudellaan oikeutta asettaa terveydenhuollon resurssien käytölle terveysongelman merkittävyyden, käytettävien hoitojen vaikuttavuuden, turvallisuuden, kustannusten sekä eettisten perustelujen reunaehdot.

 

Terveyden edistäminen vaatii politiikkaa

Julkisin varoin rahoitetun terveydenhuollon toiminta rakentuu yhteiskunnassa hyväksytyille arvoille, muun muassa ihmisarvoisen kohtelun periaatteelle. Kokonaisvoimavarat pyritään jakamaan oikeudenmukaisesti terveydenhuoltopalveluja tarvitsevien kesken. Päätös jakamisesta edellyttää yhteisiä toimintaperiaatteita, jotka kestävät ulkoisen painostuksen.

Seminaarissa muistutettiin, että arviolta 80% elämän pituuteen vaikuttavista tekijöistä ei ole hoidettavissa terveydenhuollossa, vaan ne edellyttävät muita yhteiskunnan toimia. Kohdentamalla resursseja ennaltaehkäisyyn sekä terveellistä elämäntapaa mahdollistaviin toimiin lisätään terveitä elämänvuosia ilman terveydenhuollon toimia.

Se edellyttää poliittista päätöksentekoa, joka huomioi vaikutukset yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointiin sekä terveyteen kaikissa päätöksissä.

 

 

Ilona Autti-Rämö
johtava ylilääkäri, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi