Maakuntien sote-eurot vertailussa – Uusimaa painii yksin omassa sarjassaan

Created with Sketch. 21.12.2017
Created with Sketch.
Hujanen Timo
Created with Sketch.
Mikkola Hennamari

Jaa artikkeli Maakuntien sote-eurot vertailussa – Uusimaa painii yksin omassa sarjassaan sosiaalisessa mediassa

Sekä soten kokonaismenot että asukaskohtaiset menot vaihtelevat suuresti eri maakunnissa. Erot ovat niin suuret, että maakuntien välinen kustannusvertailu voi olla hyvin haastavaa.

 

Keskustelu soten tulevasta rahoituksesta saa uusia kierroksia, kun sairaanhoitovakuutuksen rahoitus pääsee pelilaudalle. Yksinkertaistuuko monikanavarahoitus jatkossa? Se selvinnee vihdoin ensi vuoden aikana. Sitä odotellessa on hyvä tutustua maakuntien sote-miljooniin uusimpien tilastojen avulla.

 

Voiko miljardikerholaisia verrata muihin?

Kunnallisten sote-palvelujen menojen miljardikerhoon pääsee vain neljä maakuntaa.

Uusimaa on kokonaan omassa luokassaan, yli 4 miljardilla. Palkintosijoille yltävät myös Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, joiden menot ovat jo niukasti lähempänä kahta kuin yhtä miljardia. Pohjois-Pohjanmaa pääsee viimeisenä miljardikerhoon. Miljardia kärkkyvät jo Pohjois-Savo ja Keski-Suomi.

Häntäpäässä ovat Etelä-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa. Peränpitäjällä Keski-Pohjanmaalla menot ovat runsaat 200 miljoonaa eli noin 5 prosenttia Uudenmaan menoista ja kymmenisen prosenttia Pirkanmaasta ja Varsinais-Suomesta.

Kuntien toiminnan vertailu on ollut vaikeaa. Tulevaisuudessa kaikkia maakuntiakaan ei ole helppo vertailla keskenään, kun toiminnan volyymit ovat kokonaan eri tasoilla. Uusimaa löytänee paremmin vertailukohteensa muista Pohjoismaista.

Pienemmät maakunnat löytävät enemmän vertailtavia kisakumppaneita 17 maakunnan joukosta. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaa, Päijät-Häme ja Kymenlaakso painivat aika lailla samassa sarjassa, mutta täysin eri sarjassa kuin esimerkiksi Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi.

 

 

 

Asukaskohtaiset menot paljastavat karun totuuden

Kunnalliset asukaskohtaiset menot ovat oma tarinansa ja erot suuret. Ainoastaan Uusimaa pääsee reilusti alle 3 000 euron asukasta kohti. Pirkanmaa menee niukasti yli, ja kolmanneksi yltää Pohjois-Pohjanmaa, muutamalla eurolla ennen Kanta-Hämettä.

Kainuu, Lappi ja Etelä-Savo ja Pohjois-Savo ovat jo lähempänä 4 000 euron rajaa.

Tiedetään varsin hyvin, että väestön ikärakenne ja sairastavuuskin ovat tutkitusti erilaisia eri maakunnissa, mutta sehän ei selitä kaikkea. Tietyn palvelutason ylläpito myös maksaa vähäväkisellä seudulla huomattavasti enemmän.

 

 

Kriisi luo selviytymistarinoita

Selviävätkö nämä pienet maakunnat, joiden menot asukasta kohti ovat noin suuret, tulevaisuuden kustannuspaineista? Todennäköisesti niiden palvelutaso saattaa olla jo nyt matalampi kuin muualla. Miten yhdenvertainen palvelutaso taataan kaikille kansalaisille, ja kuka sen maksaa? Valtio maksaa, vai maksaako? Siitä varmasti vielä keskustellaan.

Hätähuutoja kuuluu nyt suunnasta jos toisesta. Lähipalvelut tuntuvat karkaavan kauas. Keskushallinnon komentoon tuntuu olevan vaikea sopeutua, kun yli 20 vuotta on totuttu nojaamaan lähidemokratiaan.

Esimerkiksi toiminnan ulkoistamiset ovat olleet tilapäisiä keinoja säilyttää lähipalveluita. Ulkoistajaa on saatettu myös tarvita sopeuttamaan toimintaa vastaamaan väestön palvelutarvetta nopeammalla aikataululla, jos se on muuten ollut kunnallisessa politiikassa hankalaa.

 

Pystyvätkö pienet maakunnat vastaamaan lääkekorvauksista?

Sote-euroina sairausvakuutuskorvauksista merkittävimpiä ovat lääkkeet, työterveyshuolto ja kuntoutuspalvelut. Maakunnittain lääkekorvauksia asiakkaille maksetaan eniten Uudellamaalla, noin 360 miljoonaa euroa, kun taas vähiten Keski-Pohjanmaalla, vajaa 20 miljoonaa euroa.

 

 

Mittasuhde on varsin samankaltainen kuin kunnallisissa sote-menoissa. Ja olisi kummallista, jos näin ei olisi. Keski-Pohjanmaalle maksetut lääkekorvaukset ovat vajaa 6 prosenttia uusimaalaisille maksetuista korvauksista.

Jos maakunnille tulisi rahoitusvastuuta lääkekorvausten kustannuksista, on hyvä selvittää ja seurata jatkossa, aiheutuuko tästä pienten maakuntien osalta satunnaista kustannusriskiä. Yllättävän suuret lääkemenot voivat johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että pienet maakunnat säästävät eivätkä anna vastaavia lääkehoitoja kuin suuremmat.

Kansalaisten yhdenvertaisuus saattaa siis olla tässäkin koetuksella.

Lääkekustannusten hillinnän kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että maakunta kantaisi edes osan lääkekorvausten kustannusvastuusta, jotta alan toimijoille syntyisi suurempi motivaatio miettiä myös lääkkeiden järkevää käyttöä.

 

Pihistetäänkö jatkossa matkustamisesta?

Sairaanhoitovakuutuksesta maksettujen matkojen julkinen rahoitus on reilun prosentin kokonaismenoista. Haja-asutusalueilla matkakorvausten merkitys on ollut asukasta kohti huomattavasti suurempi kuin soten miljardikerhossa. Euroissa matkakorvauksista hyötyvät eniten väkimäärältään suuret kaupungit.

Jos ja kun potilaiden matkapalveluita aletaan tehostaa, yksilöllisyys voi kärsiä. Kimppakyydissä voi joutua odottamaan, matkaseuraa ei voi valita ja matkan teko voi olla hitaampaa. Toiminnan tehokkuus ja palvelun miellyttävyys eivät aina kulje käsi kädessä. Toisaalta hyvässä seurassa matkakin voi taittua jouhevammin.

Kun palveluita keskitetään ja sitä kautta saavutetaan säästöjä, voisiko laadukkailla matkapalveluilla tai potilashotellitoiminnalla korvata lähipalvelujen menetyksistä aiheutuvaa mielipahaa?

Sairausvakuutuksesta maksetut korvaukset ovat isossa kuvassa lääkkeitä lukuun ottamatta varsin vaatimattomia. Parantavatko vai heikentävätkö tulevat muutokset paljon palveluita tarvitsevien palveluita ja taloudellista tilannetta? Omavastuita on viime vuosina nostettu. Potilas, jolla on paljon lääke- ja matkamenoja sekä asiakasmaksuja, saattaa joutua ahdinkoon. Tämä saattaa alkaa näkyä myös toimeentulotukimenojen kasvuna.

 

Syntyykö perusterveydenhuoltoon haamuasiakkaita?

Sokerina pohjalla: työterveyshuollossa maakuntien väliset erot ovat erityisen merkittäviä.

Kun Uusimaa sai työterveyshuollon korvauksia reilut 120 miljoonaa, Keski-Pohjanmaa vain 4 miljoonaa, eli runsaat 3 prosenttia Uudellemaalle maksetuista korvauksista.

Aikaisempien tutkimusten perusteella (Hujanen ym; Tutkimusblogi 20.2.2013) on havaittu, että työterveyshuolto tukee suurten kaupunkien ja niiden lähikuntien perusterveydenhuoltoa merkittävästi. Nykyjärjestelmässä työterveyshuollon rahoitus tukevoittaa miljardikerholaisten kassaa. Työterveyshuolto jää varsinaisen maakunnallisen sote-ratkaisun ulkopuolelle, kuten ilmeisesti myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut.

Työterveyshuollon merkitys olisi hyvä huomioida soten kapitaatiokorvausmalleissa, jotta palveluntuottajille ei synny erityisiä kannusteita houkutella työterveyshuollon palveluita käyttäviä valinnanvapausmallin piiriin haamuasiakkaiksi.

Tällä hetkellä rinnakkain toimivien järjestelmien välillä ei liene kovin suuria ristiriitoja. Jos työntekijällä on kattavat työterveyshuollon palvelut, hän ei juuri käytä kunnallisia peruspalveluita. Valinnanvapausmallissa tilanne voi muuttua kokonaan toisenlaiseksi.

 

Maakuntien miljoonat sote-eurot 2016

Kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumenot, sairausvakuutuksen korvaukset sekä yhteensä potilaiden/asiakkaiden, työnantajien ja yrittäjien maksuosuudet, miljoonaa euroa maakunnittain ja koko maassa (pl. Ahvenanmaa) vuonna 2016.

 

Maakuntien sote-eurot asukasta kohti 2016

Kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumenot, sairausvakuutuksen korvaukset sekä yhteensä potilaiden/asiakkaiden ja työnantajien ja yrittäjien maksuosuudet, euroa asukasta kohti maakunnittain ja koko maassa (pl. Ahvenanmaa) vuonna 2016.

 

Maakuntien sote-eurot prosentteina kokonaiskustannuksista 2016

Kunnalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumenot, sairausvakuutuksen korvaukset sekä yhteensä potilaiden/asiakkaiden ja työnantajien ja yrittäjien maksuosuudet, %-osuudet kokonaiskustannuksista, maakunnittain ja koko maassa (pl. Ahvenanmaa) vuonna 2016.

 

 

Soten rahapuu

Maakuntien ja kuntien kustannustietoja voi arvioida Kelan päivitetyn Soten rahapuu -visualisoinnin avulla. Aineistoon on laskettu kustannustietoja kunnallisesti järjestetystä sosiaali- ja terveydenhuollosta, sairausvakuutuksen korvaamista lääkkeistä, palveluista ja matkoista sekä väestön ml. työnantajien ja yrittäjien asiakasmaksuista ja maksuosuuksista maakunnittain ja kunnittain vuonna 2016.

Mukana ovat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset, jotka ovat kohdistettavissa kunkin kunnan asukkaille 1.1.2018 voimassa olevan kuntajaon mukaisesti. Mukana ei ole YTHS:n tietoja eikä tulonsiirtoja kuten toimeentulotukea, omaishoidontukea, kuntoutusrahoja tai sairauspäivärahoja. Mukana ei ole tietoja Ahvenanmaan kunnista, koska alueen tiedot eivät ole vertailukelpoisia.

Tietolähteinä on käytetty Tilastokeskuksen keräämiä kuntien käyttötaloustietoja ja Kelan sairausvakuutusrekisteriä. Työnantajien järjestämän työterveyshuollon arvioinnissa on hyödynnetty Tilastokeskuksen palkansaajarekisteriä, Alueellista työterveyshuollon kustannusaineistoa (Hujanen, Mikkola) ja Kelan muita tietoja. Asiakasmaksut on tuotettu kuntien käyttötaloustietojen avulla.

 

 

Hennamari Mikkola
tutkimusprofessori, tieto- ja viestintäyksikön päällikkö, Kela

 

Timo Hujanen
tutkija, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Lue lisää:

Timo Hujanen ja Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 30.5.2016: Soten rahapuu auttaa ymmärtämään menojen mittakaavan

Tiedote 30.5.2016: Soten rahapuu havainnollistaa palveluiden kustannuksia

Päivi Tillman, Hennamari Mikkola ja Petri Roponen, Tutkimusblogi 22.12.2016: Uppoavatko matkakorvaukset soten rahapussin pohjalle – pääseekö Lapissa enää hoitoon?

Timo Hujanen ja Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 21.11.2016: Peruspalveluissa miljoonat uusjaossa 

Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 26.9.2016: Kela-korvausten leikkausten satoa aletaan niittää – yksityistä hammashoitoa saa entistä harvempi

Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 8.9.2016: Valinnanvapautta rakastetaan – voitontavoittelua vihataan

Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 13.5.2016: Kela-korvauksia ei kannata poistaa kertarysäyksellä

Timo Hujanen ja Hennamari Mikkola, Tutkimusblogi 20.2.2013: Työterveyshuolto tukee kasvukuntien perusterveydenhuoltoa