Työllistymistä tukevien palveluiden tulee niveltyä toisiinsa kitkattomasti. Meneillään olevat uudistukset tarjoavat mahdollisuuden koota palveluita uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi.
Monialainen yhteistyö muutoksessa
Pitkään työttömänä olleet henkilöt tarvitsevat työllistyäkseen usein monenlaisia palveluja, kuten työvoima-, sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja.
Maakunta- ja sote-uudistusten toteutuessa maakunnat vastaavat jatkossa sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kasvupalveluista ja julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista. Vuonna 2015 voimaan tullut laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014) kumotaan. Tämä laki säätää TE-toimiston, kunnan ja Kelan tarjoamasta TYP-palvelusta asiakkaan työttömyyden pitkittyessä.
Uudistusten keskellä on epäselvää, miten eri palveluja jatkossa sovitetaan yhteen. Monialaista yhteistyötä turvaa vain kirjaus, että maakunta vastaa palvelujen yhteensovittamisesta.
Tuoreen kirjallisuuskatsauksemme ”Monialainen yhteistyö paikallisessa työllisyyden hallinnassa” perusteella monialainen yhteistyö työllisyyden edistämisessä toteutuu kahden erilaisen toimintamallin avulla: yhteispalvelun ja yhteistyöverkoston.
Yhteispalvelu tarkoittaa yhden luukun palvelua, jossa työnhakija saa eri hallinnonalojen palvelut yhden ja saman katon alta. Yhteistyöverkosto kuvaa löyhempää palvelurakennetta, jossa yleensä lakiin perustuen sovitaan yhteistyöstä eri toimijoiden kesken.
Katsauksen 55 vertaisarvioitua artikkelia käsittelivät Suomea, Norjaa, Ruotsia, Tanskaa, Isoa-Britanniaa ja Saksaa.
Yhteistä hallintoa vai verkostoja?
Katsauksen mukaan yhteispalvelu perustuu usein yhteiseen hallintoon.
Norjan NAV- ja Ison-Britannian Jobcentre Plus -toimistot saatiin aikaan keskushallinnon uudistuksin, joissa työvoima- ja sosiaalivakuutushallintoa yhdistettiin. Tanskassa ja Saksassa työllisyyden hoidon muutokset ovat koskeneet valtion ja kuntien välistä työnjakoa. Ruotsissa on sen sijaan luotu lakisääteisiä yhteistyöverkostoja sosiaali- ja terveydenhuollon, työvoimahallinnon ja sosiaalivakuutuksen kesken. Verkostoissa hallinnonalojen rajat säilyvät ennallaan.
Toimintamallien tavoitteet eroavat toisistaan. Yhden luukun palvelulla voidaan pyrkiä sekä hallinnon tehokkuuteen että asiakkaiden työllistymiseen. Yhteistyöverkostoille ei aseteta välttämättä tulostavoitteita, ja toimintaa johdetaan väljästi.
Mallien erilaisuutta ilmentää se, että yhteispalvelua on tutkittu pääasiassa keskus- ja paikallistason välisen ohjauksen, johtamisen ja yhteistyön kysymyksenä. Yhteistyöverkostojen tutkimus on taas kohdistunut siihen, miten yhteistyössä ylitetään sektorirajat ja yhdistetään erilaista osaamista. Yhteispalvelun ja yhteistyöverkostojen vaikuttavuudesta ja asiakaskokemuksista on vähän tutkimustietoa, eikä ole mahdollista laittaa toimintamalleja paremmuusjärjestykseen.
Suomalaista TYP-toimintaa koskeva laki on uusi, mutta yhteispalvelukokeilussa ja työvoiman palvelukeskuksissa on toteutettu aiemmin samankaltaista palvelua. Katsauksemme perusteella TYP-toimintamalli on yhteispalvelun ja yhteistyöverkoston välimuoto. Se on yhtäältä yhden luukun palvelu, jossa asiakas saa työllistymistä tukevat palvelut saman katon alta. Toisaalta TYP-palvelu on saatu aikaan muuttamatta organisaatioita tai hallinnonalojen, palvelujen ja etuuksien asemaa. TYP-palvelut tarjotaan verkostoissa ilman yhteistä hallintoa, eivätkä ne nykyisin kiinnity fyysisiin toimipisteisiin.
Palveluja ja toimeentuloturvaa samalta luukulta?
TYP-verkostoissa tarjotaan palveluja, mutta Norjassa ja Isossa-Britanniassa toimeentuloturvaetuudet ovat osa yhteispalvelua. Palvelujen ja toimeentuloturvan integrointi on osa aktiivisen osallisuuden politiikkaa. Sitä ilmentää Suomessa esimerkiksi osallistavasta sosiaaliturvasta ja nuorten osallistumistulosta käyty keskustelu.
Kun palvelut ja toimeentuloturvaetuudet ovat erillään toisistaan, työttömiä saatetaan pompotella järjestelmästä toiseen. Toisaalta palvelujen ja toimeentuloturvan nivominen toisiinsa voi tarkoittaa asiakkaalle tiukempia velvoitteita ja etuuden saantiehtoja.
Yhden luukun palvelu on Euroopassa vallitseva suuntaus, jolla pyritään sovittamaan yhteen heikossa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden palveluja. Toimintamallia on tarjottu myös syrjäytymisuhan alla olevien nuorten palvelujen järjestämiseen.
Asiakkaan kannalta palvelut voivat olla entistäkin pirstaleisempia lähitulevaisuuden markkinavetoisessa, monitoimijaisessa järjestelmässä. Nyt onkin otollinen ajankohta selvittää asiakaslähtöisen palvelun edellytykset ja työllistymistä edistävän yhteispalvelun tarve uusissa palvelurakenteissa.
Maakunta- ja sote-uudistukset tarjoavat ainutkertaisen mahdollisuuden muovata uusia palvelukokonaisuuksia, mutta se ei tapahdu itsestään.
Peppi Saikku
tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
etunimi.sukunimi@thl.fi
Marketta Rajavaara
Professori, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Lue lisää:
Saikku P, Rajavaara M, Seppälä U. Monialainen yhteistyö paikallisessa työllisyyden hallinnassa. Integroiva kirjallisuuskatsaus. Kelan sosiaali- ja terveysturvan raportteja 7. Helsinki: Kelan tutkimus, 2017.
Kommentit