Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Miten Kela vastaa nuorten palvelutarpeisiin?

Julkaistu 2.11.2017

Perustoimeentulotuen Kela-siirron myötä toimeentuloturvaa koskevalle viranomaisyhteistyölle on aiempaa suurempi tarve. Pelkkä taloudellinen tuki ei ole aina riittävä apu nuorelle.

Yksi sosiaaliturvajärjestelmän keskeisimmistä ongelmista on sen pirstaleisuus. Se palvelee huonosti ihmisiä, joiden kyky hallita omaa elämäänsä on heikko ja joilla ei ole valmiuksia hakea apua omaan tilanteeseensa.

Viimesijaiseen toimeentulotukeen oikeutettujen joukossa on paljon tällaisia ihmisiä. Heidän joukossaan on myös monia nuoria.

Viranomaisyhteistyön tarve on perustoimeentulotuen Kela-siirron myötä entisestään korostunut myös nuorten kohdalla, kun viimesijainen taloudellinen tuki ja sosiaalityö ovat erkaantuneet yhä selvemmin eri organisaatioiden tehtäviksi.

Nuorten palvelutarpeet ovat moninaisia

Laissa toimeentulotuesta (30.12.1997/ 1412, 4 §) todetaan, että ”kunnan ja Kansaneläkelaitoksen tulee tehdä yhteistyötä toimeentulotuen tarkoituksen toteuttamiseksi”. Käytännössä nuorten tuen tarvitsijoiden elämäntilanteiden ja palvelutarpeiden moninaisuus asettaa tälle yhteistyölle kovia haasteita.

Monet nuoret tarvitsevat toimeentulotukea ainoastaan paikkaamaan perusturvan aukkoja. Esimerkiksi opintojen päättymisen jälkeen voi olla tarve lyhytaikaiselle taloudelliselle tuelle ennen siirtymistä työelämään.

On kuitenkin myös paljon toimeentulotuen varassa eläviä nuoria, joilla on taloudellisten vaikeuksien lisäksi muita ongelmia, kuten haasteita koulunkäynnissä, työttömyyttä, asumisen ongelmia, päihteiden väärinkäyttöä ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia (esim. Palola ym. 2012).

”Pelkkä taloudellinentuki ei riitä.”

Heidän monen tyyppisiin palvelutarpeisiinsa tulisi vastata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä laaja-alaisempia ongelmat ovat, sitä herkemmin palvelujärjestelmän tulisi niihin myös oma-aloitteisesti tarttua, ja sitä verkottuneemmin organisaatioiden tulisi etsiä niihin ratkaisua.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Sanna Aaltonen kritisoi nykyistä palvelujärjestelmää siitä, että tukea saavat vain ne, joilla on resursseja sitä hakea ja vaatia. Etenkin erityistason palveluihin voi olla vaikea päästä. Poiskäännyttämisen kokemukset eivät ole nuorillekaan vieraita (Määttä ja Keskitalo 2014).

Varsinkaan nuorille, joilla on useita erityyppisiä ongelmia tai suuri riski kohdata niitä, eivät riitä yksittäiset, satunnaisesti tarjotut palvelut tai pelkkä taloudellinen tuki (esim. Harkko ja Tuusa 2014). Nuorten elämänpolut ovat harvoin selkeitä (esim. Palola ym. 2012), ja siirtymät esimerkiksi opinnoista työelämään eivät ole kaikille mutkattomia tai seuraa ideaalipolkua (esim. Aaltonen ym. 2015, 76).

Ohjaamoissa rakennetaan viranomaisten välistä yhteistyötä

Yhtenä ratkaisuna nuorten palveluiden kehittämiseksi nykyistä asiakaslähtöisemmiksi ja vaikuttavammiksi on perustettu Ohjaamoita.

Ohjaamot ovat matalan kynnyksen palvelupisteitä kaikille alle 30-vuotiaille nuorille. Alun perin Euroopan sosiaalirahaston tukemia Ohjaamoita on tällä hetkellä toiminnassa noin 40 eri puolilla Suomea. Hyvien kokemusten kannustamana Ohjaamo-toiminnan rahoitus päätettiin vakiinnuttaa hallituksen puolivälitarkastelussa.

”Tukea tarvitaan erityisesti opintojenja työelämän nivelvaiheissa.”

Ohjaamo-toiminnan tavoitteena on tukea etenkin elämän siirtymävaiheissa olevia nuoria. Erityisesti opintojen ja työelämän nivelvaiheissa tukemisen on todettu olevan tarpeellinen nuorten tukemisen muoto (esim. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 2007, Harkko ja Tuusa 2014).

Ohjaamo-palvelu on kuitenkin avoin kaikille nuorille. Tavoitteena on, ettei palvelupisteessä asiointia koeta leimaavaksi. Kynnys asiointiin halutaan pitää kaikille nuorille matalana.

Keskeistä toiminnan tavoitteiden saavuttamisen kannalta on, että nuorten palveluita tarjoavat toimijat on tuotu saman katon alle Ohjaamo-palvelupisteisiin. Tällä tavoin palvelujärjestelmää halutaan selkeyttää ja tehostaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden välisellä yhteistyöllä.

Kela on osallistunut vielä niukasti Ohjaamo-yhteistyöhön

Kelalla voisi ja tulisi olla perustoimeentulotuen Kela-siirron jälkeen erityisen tärkeä rooli nuorten monialaisten palvelutarpeiden tunnistamisessa ja myös nuoria koskevan verkostoyhteistyön kehittämisessä.

Ohjaamo-toiminnan koordinaatiohankkeen keräämien tietojen mukaan syyskuussa yli puolissa Ohjaamoista oli Kelan palveluita saatavilla harvemmin kuin kerran viikossa tai vain puhelin- tai verkkoyhteyksillä. Kymmenesosassa palveluita oli saatavilla palvelupisteen jokaisena aukiolopäivänä, ja kymmenesosassa palveluita ei ollut saatavilla lainkaan. (Määttä ym. 2017, 32.)

”Ohjaamoissa on saatu
hyviä kokemuksia eri toimijoiden
välisestä yhteistyöstä.”

Ohjaamoissa on saatu hyviä kokemuksia eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä, ja myös Kelaa toivotaan tulevaisuudessa tasavertaiseksi kumppaniksi Ohjaamo-toimijoiden verkostoon (Paavonen ja Salminen 2016).

Kun nuori kaipaa tukea useaan asiaan yhtäaikaisesti, avun hakeminen monesta eri paikasta saattaa tuntua hankalalta ja työläältä. Nuori ei välttämättä tunnista tarvitsevansa apua usealta taholta, tai useat yhtäaikaiset tuen tarpeet itsessään nostavat kynnystä avun hakemiseen.

Helsingin Ohjaamon tekemän selvityksen mukaan nuoret tulevat palvelupisteeseen usein yhden kysymyksen kanssa, joka liittyy esimerkiksi työhön, koulutukseen, asumiseen tai raha-asioihin. Kun työntekijä keskustelee nuoren kanssa, voi kuitenkin nousta esille myös muita tuen tarpeita. (Ohjaamo Helsinki 2017, 27). Noin kolmasosa ajanvarauksella toteutuneista käynneistä on Helsingissä ollut monialaisia (Ohjaamo Helsinki 2017, 38).

Tarvitaan aktiivista otetta ja moninaisia palvelumuotoja

Vaikka Ohjaamot toimivat matalan kynnyksen periaatteella, eivät kaikki nuoret välttämättä ohjaudu palvelun piiriin tai hyödy palvelusta (Määttä ja Määttä 2015, 8). Esimerkiksi Helsingin Ohjaamossa on havaittu, että nykyisestä palvelujärjestelmästä puuttuu palvelu pitkäaikaista ja intensiivistä tukea tarvitseville nuorille (Ohjaamo Helsinki 2017, 98).

Siksi Kelassa on syytä Ohjaamo-toimintaan osallistumisen ohella pohtia myös sitä, miten monialaista tukea tarvitsevia nuoria voitaisiin paremmin lähestyä ja tukea Kelan omissa asiointikanavissa.

”Paljon on tekeillä jasuunnitteilla jo nyt.”

Paljon on tekeillä ja suunnitteilla jo nyt. Kela otti kesäkuussa 2017 käyttöön nuorten etuuksien hakemisen helpottamiseksi suunnitellun chatti-robotin. Pilottikäyttöön otettu robotti vastaa opiskelijoiden asumistukeen liittyviin kysymyksiin. Pilottiaikana eli syyskuun loppuun mennessä robotissa käytiin noin 14 000 keskustelua.

Ensi vuonna Kelassa kokeillaan myös järjestelyä, jossa haastavassa elämäntilanteessa olevalle asiakkaalle nimetään palveluneuvoja, joka hoitaa yhdessä asiakkaan kanssa tämän kaikkia Kela-asioita.

Verkossa tapahtuva auttaminen on monille neuvontaa kaipaavista nuorista toivottu tuensaantikanava. Tämän voi päätellä esimerkiksi mielenterveyteen liittyviin kysymyksiin vastaavan Sekasin247-chatpalvelun suosiosta.

Samalla on syytä muistaa, että moni nuorista hakee neuvoja muualta kuin verkon kautta ja kaipaa asiointimahdollisuutta esimerkiksi kasvotusten. Avuntarpeet tulevat usein aidosti esille vasta, kun nuori luottaa häntä auttavaan ammattilaiseen. Tämä saattaa viedä aikaa. (Aaltonen ym. 2015, 126.)

Kelassa pohditaan, miten nuorten tuen tarpeet tunnistetaan

Kelassa pohditaan parhaillaan erityisesti sitä, miten perustoimeentulotuen myöntämiseen liittyviä prosesseja ja käytännön työtä olisi syytä kehittää eri asiointikanavissa, jotta esimerkiksi nuorten avuntarve tulisi tunnistetuksi.

Nuorten palvelutarpeita ja niiden Kelalle asettamia haasteita tarkastellaan myös perustoimeentulotukityön käytäntöjä tarkastelevassa tutkimushankkeessa, joka perustuu keväällä tehtyyn kyselyyn ja sitä täydentäviin työntekijähaastatteluihin.

Tutkimuksessa tehdyissä haastatteluissa Kelan työntekijät antoivat useita pieniä, mutta konkreettisia ehdotuksia prosessien parantamiseksi. He ehdottivat esimerkiksi sitä, että Kelan työntekijä ottaisi puhelimitse tietyin väliajoin säännöllisesti yhteyttä jokaiseen perustoimeentulotukea saavaan nuoreen. Yhteydenotto tarjoaisi mahdollisuuden puolin ja toisin tunnustella ja kuulostella, mikä on nuoren tilanne hänen ja työntekijän näkökulmasta.

Kelan työntekijällä olisi puhelun aikana mahdollisuus tunnistaa, jos nuori tarvitsee esimerkiksi sosiaalityön tukea. Nuoren näkökulmasta puhelu toimisi inhimillisenä kädenojennuksena, jotta ainoa kontakti Kelasta nuoreen päin ei olisi määräjoin sähköiseen tai perinteiseen postilaatikkoon kilahtava etuuspäätös.

Mitä nopeammin apu on saatavissa yhteen tai useampaan kysymykseen ja mitä lähemmäs palvelujärjestelmä tulee nuorta, sitä nopeammin nuori pääsee elämässään eteenpäin, eivätkä tuen tarpeet kasaudu ylitsepääsemättömiltä tuntuviksi esteiksi.

Anna-Marie Paavonen
tutkimusassistentti, Kela

Minna Ylikännö
johtava tutkija, Kela

Markku Laatu
erikoistutkija, Kela

Hanna-Mari Heinonen
tutkija, Kela

Lue lisää:

Aaltonen S, Berg P, Ikäheimo S. Nuoret luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, Verkkojulkaisuja 84, 2015.

Harkko J, Tuusa M. Vahvat ja yksilölliset tukipalvelut nuorille yhdeltä luukulta. Kuntoutus 2014; 1: 53–61.

Määttä M, Karppinen S, Kosonen M. Ohjaamojen palvelut, niiden käyttö ja nuorten palaute. Julkaisussa: Määttä M, toim. Uutta auringon alla? Ohjaamot 2014–2017. Jyväskylä: Kohtaamo-hanke, Keski-Suomen ELY-keskus, 2017: 31–39.

Määttä A, Keskitalo E. Ulkoringiltä sisärinkiin. Kumuloituneista ongelmista kärsivät nuoret aikuiset pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Yhteiskuntapolitiikka 2014; 79 (2): 197–207.

Määttä M, Määttä A. Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Helsinki: Valtioneuvosto, Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 16, 2015.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Toiminnantarkastuskertomus 146/2007, Helsinki.

Ohjaamo Helsinki. Työn alla Ohjaamo Helsinki. Helsinki: Helsingin kaupunki, Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 16, 2017.

Paavonen AM, Salminen AL. Kelan ja Ohjaamoiden yhteistyö. Selvitys Kelan roolista nuorten matalan kynnyksen palveluissa. Helsinki: Kela, Työpapereita 103, 2016.

Palola E, Hannikainen-Ingman K, Karjalainen V. Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina. Tapaustutkimus Helsingistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 29, 2012.

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin