(Muumi)perhe sosiaalilainsäädännössä

Created with Sketch. 21.6.2010
Created with Sketch.
Faurie Maija

Jaa artikkeli (Muumi)perhe sosiaalilainsäädännössä sosiaalisessa mediassa

Jos Muumiperhe sekä Muumilaakson muut asukkaat eläisivät nykypäivän reaalielämää, eksyisivät he mitä todennäköisimmin sosiaalilainsäädännön ja siinä käytettävän perhekäsitteen sokkeloihin. Yksityisoikeudellisesti vain Muumimamma ja Muumipappa olisivat elatusvelvollisia toisistaan (olettaen heidän solmineen avioliiton) sekä heidän pojastaan Muumipeikosta.

Sosiaalilainsäädännössä sen sijaan Muumiperheeseen katsottaisiin kuuluvan yksi jos toinenkin Muumilaakson asukas. Esimerkiksi asumistukilain määrittelemään ruokakuntaan lukeutuisivat Muumiperheen lisäksi muun muassa Muumiperheen siipien suojaan otettu Nipsu, joka näyttää nauttivan alituiseen Muumitalon jääkaapin antimista, sekä heidän luokseen väliaikaisesti sijoitettu näkymätön Ninni. Sisarukset Niisku-neiti ja Niisku katsottaisiin samaksi ruokakunnaksi, vaikka heillä olisi erilliset vuokrasopimukset. Lapsilisäasioissa ongelmallisia olisivat Pikku Myyn elatuskuviot. Pikku Myystä maksettavaan lapsilisään oikeutettua henkilöä määriteltäessä jouduttaisiin tarkastelemaan hänen huollon ja hoidon tosiasiallista tilannetta – kuuluisiko Pikku Myykin Muumitalon ruokakuntaan, vai mahdollisesti sisarpuolensa Mymmelin elatuksen varaan?

Mutta miten kävisi Muumiperheen elatussuhteiden, kun Muumipeikko aikuistuisi? Miten hänen opintoetuudet määräytyisivät, jos hän korkeakouluopinnot aloittaessaan vielä asustelisi Muumitalossa vanhempiensa kanssa? Entäs jos hän opiskellessaan ammattioppilaitoksessa asustelisikin yksinään? Muumipeikon turvautuessa toimeentulotukeen, vanhempien taloudessa asuminen vaikuttaisi aikuisen Muumipeikon toimeentulotuen perusosaan. Mutta entä miten Muumipeikon luona vanhuudenpäiviään viettävien Muumimamman ja -papan toimeentulotuki laskettaisiin – kuinkas sitten kävisikään?

Muumilaakson asukkaat asuvat onneksensa kovin kaukana sosiaalilainsäädännön perhekäsitteen sokkeloissa piilevistä möröistä. Toisin on tilanne Suomen erilaisilla ja monimuotoistuneilla perheillä.

Onko perheen koolla väliä?

Sosiaalilainsäädännössä perheen tosiasiallista tilannetta tai kokoa ei aina oteta huomioon. Esimerkiksi lasten kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea määrättäessä huomioon otetaan perheen koossa vain 4 henkilöä – perheen todellisesta koosta huolimatta. Rajaus tehtiin aikoinaan vastaaman lapsen päivähoitomaksun määräämisessä käytettyä perheen määritelmää. Sittemmin päivähoitomaksun määräytymisen sääntelyä on muutettu ottamaan perheen muutkin jäsenet huomioon. Lakia lasten kotihoidon tuesta ja yksityisen hoidon tuesta puolestaan ei.

Elättää, ei elätä..

Sosiaalioikeudessa joidenkin perheenjäsenten oletetaan elättävän toisensa, toisten taas ei. Jotkut etuudet ovat puolison tuloista riippuvaisia, toiset eivät ole. Esimerkiksi työmarkkinatukeen sovelletaan puolison tuloihin sidottua tarveharkintaa – peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan puolestaan ei.

Elatusolettama ei aina ole yhtenäinen, edes yhden etuuden piirissä. Muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija on alle 20-vuotias (asui hän vanhempiensa luona tai itsenäisesti) mutta korkeakouluopiskelijan opintotukea myönnettäessä vanhempien tuloja ei oteta lainkaan huomioon, vaikka opiskelija asuisi kotona. Toisin sanoen, se, onko opintotuki yksilö- vai perhekohtainen, riippuu etuudensaajan oppilaitoksesta. Vanhempien luona asuminen ja vanhempien tulot vaikuttavat täysi-ikäisen opiskelijan tuloihin alentavasti, vaikka tämä ei kuitenkaan vaikuta perhe-etuuksien tulorajaan nostavasti. Muun muassa päivänhoitomaksun suuruutta arvioitaessa vanhempiensa luona asuvaa täysi-ikäistä lasta ei lueta perheeseen, mutta kun tämä hakee esimerkiksi työmarkkinatukea, vanhempien tulot vaikuttavat etuuteen. Sosiaaliturvan uudistamista valmistellut SATA -komitea onkin ehdottanut, että sekä vanhempien että puolisoiden tuloihin sidotusta tarveharkinnasta luovuttaisiin työmarkkinatuessa. Sen lisäksi, että tarveharkinnasta luopuminen edistäisi etuuden yksilökohtaisuutta perustuslain hengessä, se vähentäisi komitean mukaan etuuden hallinnollista taakkaa ja helpottaisi sen toimeenpanoa. Lainsäädännön selkeyttämisestä olisi siis hyötyä paitsi etuuden hakijalle, myös lain toimeenpanijalle. Julkisen talouden näkökulmasta on kuitenkin vaarana, että muutokset osaltaan myös lisäisivät sosiaalimenoja.

Uusi ministeri – uutta toivoa?

Uusi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula mainitsi 24.5. pitämässään tiedotustilaisuudessa perhe- ja tulokäsitteen yksinkertaistamisen yhtenä konkreettisena asiana joka voitaisiin vielä tällä hallituskaudella toteuttaa. Puheessaan ministeri viittasi Kelan lukuisiin erilaisiin perhekäsitteisiin. Hallituskautta on kuitenkin vajaa vuosi enää jäljellä ja rahaa on niukasti. SATA-komitean loppuraportissa todetaan, että esimerkiksi työmarkkinatuen tarveharkinnasta luopuminen lisäisi työmarkkinatukimenoja arviolta noin 23 milj. € (brutto) ja vanhempien tulojen huomioon ottamisesta luopuminen lisäisi menoja arviolta noin 7 milj. € (brutto). Talousarvioehdotukset on toimitettu valtionvarainministerille ja budjettiriihi häämöttää kesälomien jälkeen. Syksymmällä nähdään, kuinkas sitten kävikään.

Maija Faurie
Tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi