Nuorilla kuntoutus painottuu ammattikoulutukseen
Opiskelukyvyn heikentyminen otetaan nyt huomioon, kun arvioidaan, pääseekö nuori kuntoutukseen.
Kun Kelan kuntoutusta ohjaavaa lakia (KKRL 6 ja 7§) uudistettiin 2014, tavoite oli, että nuori pääsisi riittävän ajoissa ammatilliseen kuntoutukseen. Lakimuutoksen myötä sairauden lisäksi alettiin korostaa asiakkaan kokonaistilanteen arviota, jossa otetaan huomioon fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky.
Nuorten näkökulmasta olennaista on, ettei kuntoutukseen pääsyyn enää tarvita työkyvyttömyyden uhkaa, vaan siinä otetaan huomioon esimerkiksi opiskelukyvyn heikentyminen.
Tarve kokonaiselämäntilanteen huomioimiselle on kuntoutuksen kentällä tunnistettu jo vuosia, mutta kuntoutuksen myöntöedellytyksiin se tuli Kelan ammatillisen kuntoutuksen lakimuutoksen yhteydessä. Lainsäädännön väljyys kuntoutustarvetta arvioitaessa edellyttää palvelujärjestelmän tasolla enemmän hallinnollista ja ammatillista harkintaa (Purhonen ym. 2006).
Kokonaiselämäntilanteen huomioiva moniulotteinen arviointi [1] onkin aiempaa sairausperusteista kuntoutustarpeen arviointia herkempää vaihtelulle ja tulkintaeroille, mikä tuli esille Kelan asiantuntijalääkäreille ja etuusvastaavien kyselyssä lakimuutoksen jälkeen (Hinkka & Koskenvuo 2016).
Lainmuutos ei vaikuttanut kuntoutuksen toimenpiteiden painotukseen
Tarkastelimme, ovatko alle 25-vuotiailla ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet pysyneet samoina lainmuutoksen jälkeen. Tällä ikäryhmällä myönteisistä kuntoutuspäätöksistä 58 % oli ammattikoulutukseen vuonna 2013 ja 59 % vuonna 2016. Lainmuutos ei näin vaikuttanut merkittävästi ammatilliseen kuntoutukseen päässeiden osuuteen.
Kaikki muut Kelan ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet olivat määriltään selvästi vähäisempiä (kuva 1). Tosin uusi, vuoden 2015 alussa käynnistynyt ammatillinen kuntoutusselvitys, jossa yhdistettiin aiemmat kuntoutustutkimus ja kuntoutustarveselvitys, oli tarkasteluaikaan vasta vakiintumassa.
Ammattikoulutuksen hylkäysprosentti oli 16 % vuonna 2013 ja 19 % vuonna 2016. Vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana myönteisten kuntoutuspäätösten määrä oli kuitenkin noussut 2 313 päätöksestä 2 692 päätökseen. (Kuva 3.)
Kuva 1. Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntömäärät alle 25-vuotiailla toimenpiteittäin vuosina 2013–2016.
Nuorilla kuntoutujilla taustalla usein mielenterveyden häiriö
Lisäksi tarkastelimme, onko lainmuutoksen myötä alle 25-vuotiailla myönteisen ammatillisen kuntoutuksen päätöksen saaneiden diagnooseissa tapahtunut muutosta. Vuonna 2013 alle 25-vuotiaiden ammatillisen kuntoutuksen myönteisistä ratkaisuista 71 % oli tehty mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö -diagnoosilla (jatkossa MTH).
Vuonna 2016 MTH-diagnoosien osuus oli kasvanut 78 %:iin kaikista ammatillisen kuntoutuksen myönteisistä ratkaisuista.
Myöntöperusteena mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat nuorilla yleisempiä verrattuna yli 25-vuotiaisiin, joilla MTH-diagnoosien osuus vuonna 2016 oli 43 %. Yleisimmät MTH-diagnoosit nuorilla olivat vuonna 2016 psyykkisen kehityksen häiriöt (31 %), mielialahäiriöt (23 %) ja tavallisesti lapsuus- tai nuoruusiässä alkavat käytös- ja tunnehäiriöt (16 %) (Kuva 2).
Kuntoutuksen myöntöperusteena olevat MTH-diagnoosit eroavat yli 25-vuotiailla huomattavasti nuorista. Yli 25-vuotiaiden yleisimmät diagnoosit ovat mielialahäiriöt (56 %), neuroottiset, stressiin liittyvät ja somatoformiset häiriöt (18 %) ja skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt (12 %).
MTH-diagnoosilla kuntoutusta hakeneilla oli alhaisempi hylkäysprosentti kuin muissa diagnoosiryhmissä. MTH-diagnoosilla ammatillista kuntoutusta hakeneista 24 % sai hylkäävän päätöksen, kun taas muilla diagnooseilla hakeneista hylättiin 33 % hakemuksista vuonna 2017. Tämä sama piirre havaittiin myös aiemmassa tilastotarkastelussa (Hinkka ja Koskenvuo 2016).
Kuva 2. Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntömäärät alle 25-vuotiailla eri MTH-diagnooseilla vuosina 2013–2016.
Lakimuutos helpotti nuoren pääsyä kuntoutukseen – mitä kuntoutuksen jälkeen?
Kelan ammatillisen kuntoutuksen lakimuutos on helpottanut erityisesti nuorten pääsyä kuntoutukseen ja avannut opiskelupolkua kohti työelämää.
Haaste kuitenkin on, kuinka hyvin nuorten kuntoutujien siirtyminen ja kiinnittyminen työelämään onnistuu, kun edessä on rakenteellisia esteitä, kuten ennakkoluuloja ja syrjintää.
Työelämään siirtyminen on haaste erityisesti nuorille kuntoutujille, joilla on mielenterveys- ja käyttäytymisongelmia. Näillä nuorilla on suuri riski jäädä yhteiskunnan verkostojen ulkopuolelle, eikä heillä itsellään välttämättä ole voimavaroja tuen hakemiseen.
Pekka Heino
tutkija, Kela
Riitta Seppänen-Järvelä
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Lue lisää:
Hinkka K, Koskenvuo K. Kelan vastuulla oleva ammatillinen kuntoutus. Julkaisussa: Juvonen-Posti P, Pensola T, toim. Kohti koordinoitua yhteistoimintaa. Ammatillisen kuntoutuksen työnjako. Helsinki: Työterveyslaitos, 2016: 14–24.
L 610/1991. Laki Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta.
L 566/2005. Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista.
Purhonen S. Ashorn U, Viitanen E, Rissanen P, Lehto J. Kansalaisten yhdenvertaisuus etuuksien saajina kuntoutuksen lakiviidakossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 43, 2006: 283-294.
[1] Asiakkaan kokonaistilanteen arviointia tutkitaan kuntoutujan ja Kelan asiantuntijoiden näkökulmasta Muutos-hankkeen AMKU-tutkimuksessa.
