Kannattaako lapsilisiä verottaa?

Created with Sketch. 19.6.2017
Created with Sketch.
Olli Kangas
Created with Sketch.
Pertti Honkanen

Jaa

Heikki Hiilamo esitti osana Kalevi Sorsa -säätiölle tekemäänsä kiintoisaa 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi -raporttia, että lapsilisiä alettaisiin verottaa. Asia on tuotu esille myös poliittisessa keskustelussa. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta ja oikeudenmukaiselta: otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi.

 

Käsittelimme lapsilisän uudistusvaihtoehtoja Tutkimusblogissa perusteellisesti 4.4.2014. Suurin osa silloisista johtopäätöksistämme pätee edelleen. Tässä kirjoituksessa pureudumme vain verokysymykseen.

Usein esitetään, että lapsilisien verottaminen olisi oikeudenmukainen ratkaisu: progressiivinen verotus leikkaa eniten suurituloisilta, jolloin tuloerot kaventuvat eikä köyhyys lisäänny. Näin lapsilisät kohdentuisivat sinne, missä tarve on suurin.

Lapsiperheiden sosiaalietuuksien ja tulojen verkko on kuitenkin monimutkainen, ja lapsilisän verotuksen kohdentumista ja hallinnollisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Mikrosimulaatio tarjoaa kuitenkin kehittyneen työkalun arviointien tekemiselle.

 

Lapsilisän verottaminen voisi lisätä köyhyyttä ja kasvattaa tuloeroja

Lakimuutosten vaikutusarvioinnissa käytettävät mikrosimuloinnit tuottavat yllättäviä tuloksia. Päinvastoin kuin yleensä uskotaan, lapsilisän verottaminen näyttäisi lisäävän lapsiköyhyyttä ja kasvattavan tuloeroja.

Vuonna 2014 tekemiemme laskelmien perusteella lapsiköyhyys lisääntyisi verotuksen johdosta runsaalla prosenttiyksiköllä. Tuloeroja mittaava Gini-kerroin puolestaan kasvaisi 0,19 yksiköllä.

Tämä yllättävä tulos johtunee siitä, että lapsilisän verotuksessa kertautuu työtulon ja etuustulon (kuten työttömyysturvan) erilainen verotus etenkin pienillä tulotasoilla. Toisin sanoen työttömän, ja varsinkin perusturvalla olevan työttömän nettolapsilisä olisi yleensä pienempi kuin palkansaajan lapsilisä.

Tuloerojen syvenemistä selittää myös se, että lapsilisien saajat painottuvat yleensäkin jossain määrin tuloasteikon alempaan puoliskoon. Lisäksi pienituloisilla marginaaliveroaste tällaisessa laskelmassa on melko korkea. Lapsilisän – ja siten myös siihen kohdistuvan veron – suhteellinen merkitys on suurempi pieni- kuin suurituloisille.

Yllättävään tulokseen vaikuttaa myös se, että veroprosentit vaihtelevat kunnittain. Kunnallisveroprosentti on usein suurempi niissä kunnissa, joissa on paljon sosiaaliturvan varassa olevia ja muita pienituloisia ihmisiä. Vastaavasti rikkaissa kunnissa kunnallisveroprosentti on alhaisempi. Erilaisen veroprosentin vuoksi nettomääräinen lapsilisä vaihtelee asuinkunnan mukaan.

Eräänä ratkaisuna edellä kuvatun tuloerojen ja köyhyyden lisääntymisen estämiseen olisi, että lapsilisiä korotettaisiin tuntuvasti ja verotuksen vaikutukset kompensoitaisiin. Tämä oli myös Heikki Hiilamon ajatus.

Jotta korotuksella olisi merkittäviä vaikutuksia, lapsilisiä pitäisi parantaa tuntuvasti, kuten oheisesta kuviosta ilmenee. Nykyisin lapsiköyhyys on 11.5 %. Samaan tasoon päädytään, jos lapsilisää nostetaan 50–60 %. Jos tavoitteena on eriarvoisuuden ja köyhyyden pienentäminen nykyisestä, korotusprosentin pitäisi olla 70 %:n tietämillä. Kustannusneutraalit korotusprosentit asettuvat samoihin rajoihin.

Tosin sanoen, jos verotuksella kerätyt varat lyhentämättöminä siirrettäisiin lapsilisien korotuksiin, korotus voisi olla noin 70 %, ja lopputuloksena olisi nykyistä jonkin verran pienempi lapsiköyhyys.

 

Kuvio 1. Väestötasoinen köyhyys ja lapsiköyhyys lapsilisien eri korotusvaihtoehdoissa, kun lapsilisä on veronalaista tuloa. 

Lapsilisien verotuksen ja verotusta kompensoivan lapsilisäkorotuksen vaikutus lapsiköyhyysasteeseen. Alkutilanteena vaaka-akselin 0-kohdassa on nykytilanne, jossa lapsilisiä ei veroteta. Samassa kohdassa esitetään tilanne, jossa lapsilisiä verotetaan, mutta niitä ei ole korotettu. Siirryttäessä vaaka-akselilla oikealle nähdään erilaisten korotusprosenttien vaikutus lapsiköyhyysasteeseen. Päätepisteenä on kustannusneutraali tilanne, jossa verojen lisäys sekä lapsilisämenojen kasvu on yhtä suuri.

Laskettu SISU-mallilla vuoden 2012 tulonjakoaineistosta. Lähtökohtana vuoden 2012 lainsäädäntö.

 

Teknisiä ja periaatteellisia ongelmia

Periaatteellisella tasolla lapsilisän verottaminen olisi vastoin sitä lähtökohtaa, että lapsilisä on kulukorvaus, joka tasaa kustannuksia lapsiperheiden ja muiden välillä. Aikaa myöten verottaminen alkaisi nakertaa myös lapsilisien universaalisuusperiaatetta.

Verottamiseen sisältyy paljon myös teknisiä ongelmia. Kumpaa vanhemmista verotettaisiin, suurempi- vai pienempituloista? Vai jaettaisiinko verovelvollisuus tasan vanhempien kesken? Miten yksinhuoltajien ja kahden vanhemman perheiden tilanne saataisiin tasapuoliseksi?

Yksi ongelma on tietenkin vielä ansio- ja pääomatulojen erilainen verotus. Jos lapsilisiä verottamalla halutaan tasata tuloeroja, lapsilisät on pantava progressiivisen veron kohteeksi. Nyt vain ansiotulojen verotus on progressiivista. Rikkaalla saattaa olla paljonkin pääomatuloja ja varsin niukasti ansiotuloja, jolloin lapsilisät tulisivat kevyesti verotetuksi. Hiilamo esittääkin pääomatulojen erilliskohtelun poistamista, mikä ratkaisisi tämän ongelman.

 

Pertti Honkanen 
johtava tutkija, Kela

Olli Kangas
professori, yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela

etunimi.sukunimi@kela.fi

 

 

Lue lisää:

Tutkimusblogi 4.4.2014: Lapsilisät leikkuriin? 

Heikki Hiilamo: 15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi