Asumistuki syynä vuokrien nousuun?

Created with Sketch. 14.3.2017
Created with Sketch.
Honkanen Pertti

Jaa artikkeli Asumistuki syynä vuokrien nousuun? sosiaalisessa mediassa

Ajatus, että asumistuet nostavat vuokratasoa, elää julkisessa keskustelussa sitkeästi. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi.

 

Asumistukimenojen kasvusta puhutaan nyt paljon. Kelan eri asumistukien piirissä oli joulukuussa 2016 noin 860 000 henkilöä, ja yhteenlasketut menot ovat kasvaneet noin 1,9 miljardiin euroon.

Etenkin yleisen asumistuen menojen kasvu aiheuttaa huolta (kuvio 1).

 

 

Kuvio 1. Asumistukimenot 2013–2016 kuukausittain, milj. €/kk.

 

Kun puhutaan 860 000:sta asumistuen saajasta, puhutaan kaikista henkilöistä, jotka kuuluvat asumistukea saaviin kotitalouksiin – siis myös lapsista. Luvussa ovat yleisen asumistuen, eläkkeensaajien asumistuen ja opintotuen asumislisän saajat sekä pienenä ryhmänä sotilasavustuksen asumisavustuksen saajat.

Viime vuosien kasvu saajien määrässä ja menoissa johtuu ennen muuta yleistä asumistukea saavien lukumäärän kasvusta. Tämä tuki on tarkoitettu sellaisille työikäisten pienituloisille kotitalouksille, jotka eivät koostu yksinomaan eläkeläisistä tai opiskelijoista.

Vuonna 2015 tehty lakiuudistus yksinkertaisti asumistukea, väljensi sen ehtoja eräiltä osin  ja toi sen piiriin uusia henkilöitä erityisesti työtulojen suojaosan ansiosta.

 

Tuen vaikutuksista vuokriin ei voi tehdä yksinkertaisia päätelmiä

Kun asumistukimenojen kasvusta ja etenkin vuoden 2015 uudistuksen vaikutuksista puhutaan, annetaan välillä ymmärtää, että asumistukea parantavat muutokset ”valuvat” suoraan vuokranantajille. Saatetaan jopa väittää, että asumistuki on vuokrien nousun tärkein syy.

Sinänsä en epäile, etteivätkö monet vuokranantajat vuokratasoa määritellessään ottaisi huomioon asumistukea ja mahdollisesti myös toimeentulotukea. Tämän vaikutuksen tarkka arviointi vaatii kuitenkin varsin pitkälle vietyjä tilastollisia tutkimuksia.

“Vaikutuksen tarkka arviointi vaatii varsin
pitkälle vietyjä tilastollisia tutkimuksia.”

Yksinkertaisten päätelmien torjumiseksi on hyvä huomata, että asumistuessa huomioon otettava asumismeno on tarkkaan rajattu eri asumistukilaeissa. Valtaosalla asumistuen saajista todellinen asumismeno ylittää tämän niin sanotun normivuokran, joka vaihtelee tukijärjestelmän, kuntaryhmän ja perheen koon mukaan.

Sitä paitsi sotilasavustusta lukuun ottamatta asumistuissa on aina omavastuu, joka yleisessä asumistuessa ja eläkeläisten asumistuessa kasvaa tulojen suurentuessa.

Joulukuun 2016 rekisteritiedoista voidaan laskea, että 70 prosentilla vuokralla asuvista (päävuokralaisista) yleisen asumistuen saajista todellinen vuokra ylitti niin sanotun normivuokran.

Osuus vaihtelee jonkin verran kuntaryhmän ja perheen koon mukaan. Esimerkiksi Helsingissä yhden hengen kotitalouksissa normin ylitti 78 prosenttia asumistuen saajista. Heillä niin sanottu normivuokra on 508 euroa kuukaudessa. Vuokranantajat eivät useimmissa tapauksissa tyydy tällaiseen vuokraan edes pienissä yhden hengen asunnoissa.

 

Vuokrat nousseet, vaikka tuki pysynyt ennallaan

Voidaan myös tarkkailla tilanteita, joissa asumistuen normivuokria ei ole korotettu. 1990-luvulla oli melko pitkäkin tällainen jakso, mutta vuokrat nousivat silti tuntuvasti.

Vuosina 2003 ja 2004 yleisen asumistuen vuokranormeja ei korotettu, mutta vuokrat nousivat silloinkin kuluttajahintoja nopeammin. Viime vuonna sekä yleisen asumistuen että eläkkeensaajien asumistuen perusteet olivat jäädytettyinä (ja eräiltä osin indeksialennuksen kohteena) – mutta vuokrat nousivat Tilastokeskuksen uusimman vuositilaston mukaan keskimäärin 2,2 prosenttia, kun taas kuluttajahintojen yleinen nousu jäi 0,4 prosenttiin.

Havainnollinen vastaesimerkki on myös opintotuen asumislisä. Sen perusteisiin ei ole tehty vuoden 2005 jälkeen mitään parannuksia. Huomioon otettava enimmäisvuokra on ollut siitä lähtien 252 euroa.

Oheisesta kuviosta nähdään, että tämä ei ole estänyt vuokrien nousua. Kuvio esittää kehityksen kuukausittain tammikuusta 2011 tammikuuhun 2017. Tammikuusta 2011 lähtien asumislisää saavien keskimääräinen asumismeno on noussut noin 20 prosenttia. Se ylittää selvästi kuluttajahintojen yleisen nousun, joka samana aikana on ollut noin 7 prosenttia.

Keskimääräinen asumislisä on kasvanut vain vajaat 3 prosenttia. (Kuviossa oleva aaltoliike johtuu siitä, että kesäaikana asumislisää maksetaan keskimäärin hieman isompiin vuokriin kuin lukukausien aikana.)

 

 

Kuvio 2. Opintotuen asumislisä kuukausittain 2011–2017.

 

Kun puhutaan yleisen asumistuen saajista, toimeentulotuen kautta korvataan usein normivuokraa suurempia vuokria sekä asumistuen omavastuuta, mikä saattaa vaikuttaa vuokrien määräytymiseen. Opiskelijoilla tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan yleensä ole, joten sillä seikalla ei tässä tapauksessa voi selittää vuokrien nousua.

Kuviosta huomataan myös, että opiskelijoiden asumismenot ovat nousseet melko tarkkaan yleisen vuokrakehityksen mukaisesti (vaaleansininen viiva).

“Opintotuen asumislisän tason
jäädyttäminen ei ole säästänyt
opiskelijoita vuokrankorotuksilta.”

Opintotuen asumislisän tason jäädyttäminen ei ole säästänyt opiskelijoita vuokrankorotuksilta, jotka ovat olleet samaa suuruusluokkaa kuin yleinen vuokrakehitys. Myöskään se, että ainakin noin neljännes opiskelijoita asuu opiskelija-asuntoloissa, ei ole hillinnyt vuokrien nousua. Voisi olettaa, että vuokranantajat useimmiten tietävät, että opiskelijoiden asumistuki ei ole noussut.

Näin ollen on paljon syytä epäillä väitettä, että asumistuet ovat keskeinen vuokrien nousun syy.

 

Työttömyys kasvattaa yleisen asumistuen saajamäärää

Kasvavien asumistukilukujen taustalla on viime vuosina muuttunut maan sosiaalinen tilanne.

Yleisen asumistuen saajien lukumäärän kehitys on melko pitkälti seurannut perusturvalla olevien työttömien lukumäärän muutoksesta. Nämä lukumäärät ovat samassa suuruusluokassa: yleistä asumistukea saavia kotitalouksia on noin 270 000; työttömien perusturvalla on noin 240 000 henkilöä (tammikuussa 2017).

Myös työttömyysturvasta riippuvaisten henkilöiden lukumäärä on suuri, mutta sitä on viime aikoina kauhisteltu vähemmän.

Kun tammikuussa 2017 työttömyysturvan saajia oli ansiosidonnaisen saajat mukaan lukien 407 000, voidaan päätellä, että niissä perheissä, joissa toimeentulo perustui ainakin osittain työttömyysturvaan, oli noin 875 000 henkilöä. On nimittäin otettava huomioon myös työttömien puolisot ja lapset. Erilaisista rekisteritiedoista voidaan päätellä, että jokaista työttömyysturvan saajaa kohden on suunnilleen 1,15 muita työttömän perheeseen kuuluvia henkilöitä.

 

Miten hillitä menoja?

Jos asumistukimenoja halutaan hillitä, asioita voidaan laittaa jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen.

Ensimmäisellä sijalle kuuluu työttömyyden vähentäminen. Se vähentäisi yleisen asumistuen saajien lukumäärää. Toisena asiana on luonnollisesti vuokrien nousun hillitseminen, mikä vaatisi ilmeisesti melkoista suunnanmuutosta asuntopolitiikassa.

Viimeisenä keinona on sitten tukijärjestelmään kajoaminen, mutta siinä joudutaan helposti ristiriitaan muiden tavoitteiden kanssa. Jos esimerkiksi halutaan kannustaa työttömiä muuttamaan työn perässä kasvukeskuksiin, tuskin on kovin mielekästä leikata kasvukeskuksissa asuvien asumistukia.

 

Pertti Honkanen
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi