Kikyssä sovitut sairausvakuutusmaksujen muutokset hyödyttävät eniten suurituloisia. Pienituloiset häviävät.
Tammi- ja helmikuussa palkkatyötä tekevät silmäilevät, mitä muutoksia palkkalaskelmassa ja verokortissa on tapahtunut. Monet muutokset liittyvät nyt työmarkkinajärjestöjen viime vuonna solmimaan kilpailukykysopimukseen ja sitä seuranneisiin hallituksen veroratkaisuihin. Palkasta perittävät sosiaaliturvamaksut ovat nousseet, ja samalla tuloverotuksessa on tapahtunut muutoksia.
Yksi varsin suuri muutos liittyy sairausvakuutusmaksuihin ja samalla Kelan rahoitukseen. Samalla kun työnantajien sairausvakuutusmaksu lähes puolitettiin 2,12 prosentista 1,08 prosenttiin palkoista, palkkatuloista ja muista työtuloista perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu lähes kaksinkertaistui 0,82 prosentista 1,58 prosenttiin.
Tämän voi lukea palkkalaskelmasta, jos siinä on riittävän hyvin eritelty eri vähennykset.
Sairaanhoitomaksun poistuminen vaikuttaa tulonjakoon
Viimeksi mainittuun muutokseen liitty sairaanhoitomaksun poistuminen palkansaajilta. Uusimmassa asetuksessa sairausvakuutusmaksuista sanotaan, että normaali sairaanhoitomaksun prosentti on tänä vuonna 0,0 prosenttia. Maksu on periaatteessa edelleen olemassa, mutta palkkatuloista ja muista työtuloista sitä peritään vain olemattomat 0,0 prosenttia.
Muutoksella on suurempi vaikutus verotukseen ja tulonjakoon kuin ehkä ensi silmäyksellä huomataan. Päivärahamaksu on suoraan palkasta perittävä maksu, johon eri verovähennykset eivät vaikuta. Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on varsinaisessa verotuksessa eli valtion tuloverotuksessa, kunnallisverotuksessa ja kirkollisverotuksessa vähennyskelpoinen erä. Se lieventää maksurasitusta. Verotuksen progression vuoksi tämä maksua lieventävä tai kompensoiva vaikutus kohoaa tulojen kohotessa.
Toisaalta sairaanhoitomaksu peritään samasta verotettavasta tulosta kuin kunnallisvero tai kirkollisvero. Se merkitsee, että erityisesti pienillä tulotasoilla tärkeät vähennykset, kuten kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja perusvähennys, kenentävät maksua tai poistavat sen alimmilla tulotasoilla.
Maksun rasitusta voi vähentää myös valtionverotuksen työtulovähennys, joka jaetaan yleensä eri verolajien kesken, jos valtion tulovero yksinään ei riitä vähennyksen kattamiseen.
Muutos on pienituloisille epäedullinen
Näistä syistä voidaan päätellä, että sairausvakuutuksen maksurakenteen muutos on edullinen hyvätuloisille palkansaajille ja epäedullinen pienituloisille. Pienipalkkaiset joutuvat maksamaan suurempaa päivärahamaksua, johon vähennykset eivät vaikuta samalla, kun sairaanhoitomaksun poistaminen ei heitä kovin paljon hyödytä.
Toisaalta hyvätuloiset nettoavat siitä, että sairaanhoitomaksu poistuu, ja päivärahamaksun korotusta kompensoi siitä saatava verovähennys valtion- ja kunnallisverotuksessa.
Voitiin myös päätellä, että sellaisenaan muutos olisi erittäin epäedullinen niille pienipalkkaisille, jotka muun muassa perusvähennyksen, tulonhankkimisvähenyksen ja ansiotulovähennyksen vuoksi eivät lainkaan maksa varsinaisia tuloveroja eivätkä sairaanhoitomaksua, mutta joutuisivat nyt maksamaan korotettua päivärahamaksua.
Tämä korjattiin muuttamalla lakia siten, että sairausvakuutuksen päivärahamaksua ei peritä lainkaan alle 14 000 euroa vuodessa ansaitsevilta. Raja ei ole millään tavalla liukuva. Heti 14 000 euron tulorajasta lähtien koko maksu on maksettava.
On huomattava, että eläkeläisten, työttömien ja muiden sosiaalietuuksia saavien asema ei muuttunut uudistuksessä sikäli kuin heillä ei ole työtuloja. He maksavat tänä vuonna samalla tavalla sairaanhoitomaksua kuin viime vuonnakin.
Suurin hyöty hyvätuloisille
Tarkempi kuva asiasta saadaan mikrosimulointimallilla. Oheiseen kuvioon on laskettu muutoksesta aiheutuva tulonlisäys eri tuloluokissa (desiileissä) käyttämällä SISU-mikrosimulointimallia.
Laskelma on tehty vuoden 2016 tasoon ajantasaistetulla vuoden 2014 aineistolla vertaamalla pelkästään kaksia erilaisia maksutasoja: vuonna 2016 voimassa olleita ja vuodelle 2017 säädettyjä.
Muutoksen kokonaisvaikutus kansalaisten tuloihin vuonna 2017 voidaan laskea seuraavasti:
Sairausvakuutuksen päivärahamaksun korotus | 561 milj. € |
Sairaanhoitomaksun poistuminen työtuloista | 801 milj. € |
Päivärahamaksun korotuksen muita veroja alentava vaikutus | 260 milj. € |
Koko vaikutus tulojen lisäyksenä | 501 milj. € |
Pienipalkkaisten maksuvapautuksen osuus edellisestä | 50 milj. € |
Oheisissa kuvioissa esitetään, miten taulukossa mainittu 501 miljoonan euron hyöty jakautuu eri tuloluokkiin, kymmeneen eri tulodesiiliin.
Selvästikin suurin hyöty muutoksesta koituu hyvätuloisille. Kuvioissa on eritelty pienipalkkaisten maksuvapautuksen osuus. Siitä hyötyvät luonnollisesti eniten pienipalkkaiset, mutta hyötyä valuu jonkin verran myös korkeampiin tuloluokkiin. Se voi johtua siitä, että hyvätuloisissa perheissä esimerkiksi toinen puolisoista voi olla pienipalkkainen tai siitä, että pieni palkkatulo täydentää esimerkiksi runsasta eläketuloa tai pääomatuloa, jolloin se jää maksuvapautuksen piiriin.
Maksumuutoksen suhteellinen vaikutus tuloihin vaihtelee alimpien tuloluokkien 0,2 prosentista ylempien tuloluokkien 0,6 prosenttin.
Kuvioissa on esitetty myös eläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen muutoksen vaikutus. Se pienentää tuloja kaikilla tulotasoilla. Hyvätuloisilla sairausvakuutusmaksujen muutos tuottaa kuitenkin enemmän plussaa kuin muiden maksujen korotukset miinusta.
Perustelut puuttuvat
Sairausvakuutusmaksujen muutosta ei ole juuri perusteltu muuten kuin sillä, että kiky-sopimuksessa niin oli sovittu (esim. hallituksen esitys 199/2016).
Hyvätuloisia suosivalla ratkaisulla ei liene kuitenkaan mitään tekemistä viennin kilpailukyvyn kanssa. Taustalla on kuitenkin sairausvakuutuksen muodollinen jakautuminen kahteen eri osaan: työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen.
Työmarkkinajärjestöt ovat pitäneet huolta ensi sijassa työtulovakuutuksesta (siirtämällä kylläkin maksuvelvoitetta työnantajilta työntekijöille) ja jättäneet muun sairausvakuutuksen toisten hoidettavaksi.
Lopputulos on, että aikaisempaa suurempi osuus Kelan sairausvakuutusmenoista on peitettävä valtion budjetista samalla, kun hyvätuloiset voivat huokaista helpotuksesta sotu-maksujen monista korotuksista huolimatta.
Pertti Honkanen
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
Tässä on tutkittu tarkkaan sellaista yksinkertaista asiaa, että kun palkkoja alennetaan, niin silloin marginaalisesti verotettu tulo alennee kaikissa tuloryhmissä ja veron määrä alenee tietysti eniten siellä, missä se on ollut korkein. Vastaavasti palkankorotus tuottaa pienituloiselle suhteellisesti ottaen enemmän, mitä harvoin korostetaan. Sinänsä kannatan pienten palkkojen korotuksia.
Efektiivisesti maksujen siirto ns. työnantajamaksuista työntekijämaksuiksi on palkanalennus.
Vaikuttavuusmielessä palkkasidonnainen työnantajamaksu on osa palkansaajan ansiota mikä hämärtyy käytettäessä työnantajamaksun käsitettä. Termi voisi olla pelkästään ansionvakuutusmaksu.
Sairaanhoitomaksu on ollut “valtion kuntavero” mikä on sekin jäänyt jostain syystä yleisen keskustelun kannalta hämäräksi käsitteeksi. Kelan rahoituksesta suurempi osa tulee suoraan valtiolta, siis muun muassa progressiivisesti verotetusti.
Soten yhteydessä ehdotin keskimääräisen sote-rahoitustarpeen siirtämistä suoraan kuntaverosta tähän “valtion kuntaveroon” jolloin keskimäärinen verotuksen rakenne ei olisi muuttunut vaan ainoastaan tasoittunut oikeudenmukaisemmaksi eri kuntien asukkaiden kannalta. Uutta veroa ei olisi tarvittu vaan sairaanhoitomaksun korotus. Kun valtio nyt kuitenkin rahoittaa maakunnat suoraan nykyisellä verorakenteella, merkitsee se verotuksen painottumista keski- ja suurituloisille, mikä ei sekään ole välttämättä väärin. Ehkä joku ehtivä voisi tehdä tästä laskelman?
Hyvä analyysi. Valitettavasti harvat ihmiset pystyvät lukemaan ja ymmärtämään näin monimutkaisen vero- ja maksujärjestelmän seurauksia ja yksityiskohtia. Poliittisen tasavertaisuuden takia tarvitsemme kiireesti yhtä tuloveroa ja yhtä sosiaalivakuutusveroa, jotka ottavat huomioon ihmisen tulotason ja maksukyvyn siitä riippumatta, minkä nimisi’ä heidän tulonsa ja asemansa työmarkkinoilla ovat.
Pienituloinen saa sitten kyllä suhteellisesti enemmän maksamallaan summalla kuin suurituloinen. Sairauspäivärahaa pienituloinen saanee noin 70% palkkatulostaan, kun vastaavasti suurituloinen vain noin 30%.
Sairausvakuutusmaksujen osalta itse kiinnitin huomiota yrittäjien tilanteeseen. Yrittäjien osalta muutos tapahtui muutoin samoin kuin palkansaajilla, mutta lisäksi yrittäjien sairausvakuutusmaksun lisärahoitusosuus pienennettiin 0,13 prosentista 0,06 prosenttiin. Oliko myös tuo muutos mukana mikrosimulointimallissa?
Olli Saarinen kirjoitti:
“Vaikuttavuusmielessä palkkasidonnainen työnantajamaksu on osa palkansaajan ansiota mikä hämärtyy käytettäessä työnantajamaksun käsitettä. Termi voisi olla pelkästään ansionvakuutusmaksu.”
Palkka- tai yrittäjätulosidonnaisista maksuista osa vakuuttaa kaikkien osalta ansioita, mutta “ansionvakuutusmaksu” ei ehkä ole kovin hyvä nimitys kuvaamaan kaikkia näitä maksuja, koska esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksu ei ole kaikille maksajilleen ansionvakuutus. Työttömyysvakuutusmaksu peritään kaikilta, mutta sen tuottaman vakuutusturvan saavat vain ne, jotka lisäksi maksavat jonkin työttömyyskassan jäsenmaksun. Työttömyyskassoissa on viime vuosina ollut jäseniä noin 1,97-1,98 miljoonaa. Loput (ehkä puolisen miljoonaa) työttömyysvakuutusmaksua maksavista eivät saa mitään työttömyysvakuutusmaksujensa vastineeksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa, koska vakuutusturva on lain mukaan rajattu vain työttömyyskassassa jäsenenä oleville, vaikka työttömyysvakuutusmaksua joutuvat maksamaan muutkin.
Sote-rahoitus on monimutkainen kysymys, jossa toteutusratkaisutkin saattavat vaikutta kuntien verotuloihin. Esimerkiksi se, jos sote-uudistuksesta seuraa merkittävässä määrin erilaisten palveluntarjoajien yhtiöityksiä, tarkoittaa sitä, että näiden yhtiöiden toimipaikkakunnat alkavat saada aiempaa enemmän yhteisöverotuloja. Sote-ratkaisu muuttaa myös eri kuntien kiinteistöverokertymiä. Tällä hetkellä esimerkiksi sairaaloita rakennetaan ja kunnostetaan sote-uudistukseen valmistauduttaessa ennätysvauhtia, ja erilaiset sote-rakennukset tulevat tuottamaan sijaintikunnalleen merkittävän määrän verotuloja sekä maapohjasta että rakennuksista ollessaan muiden kuin kunnan itsensä omistuksessa. Ansiotuloverotuksen suhteellinen rooli niin kuntien kuin koko julkisen sektorin kokonaisrahoituksessa on jo vuosia ollut vähenemässä samalla kun ansiotuloverojen ulkopuolista verojen ja maksujen merkitys julkisen sektorin tulonlähteenä on kasvanut. Ansiotuloverotuksen ulkopuolisia veroja ovat mm. kulutusverot, omistusverot, haittaverot, pääomatuloverot, perintö- ja lahjaverot ja monet muut verot, kuten YLE-vero. Pitkällä tähtäimellä voisi olla luontevaa kohdistaa erilaisia haittaveroja (esim. tupakkavero, alkoholivero jne.) osaksi sote-rahoituspohjaa, koska niiden veropohjan kohde aiheuttaa juuri sote-sektorille kustannuksiakin.
Kommentoin alussa hätäisesti sillä ilmeisesti SIsu-malli sisältää jo suuren osan verojen ja maksujen kokonaisuudesta tarkasteltujen maksujen lisäksi? Mutta kun sairausvakuutusmaksun alentaminen vie osan Kelan rahoituksesta niin jostain se korvataan ja pitemmällä tähtäyksellä dynaaminen vaikutus merkitsee verotuksen kiristymistä millä on taipumus osua keski- ja suurituloisiin. – Itse olen huolissani järjestelmämme monimutkaisuudesta, mikä lisääntyy päivärahamaksun muuttuessa progressiiviseksi. Lisäksi perusteeton jako kahteen sairaanhoitomaksuluokkaan säilyy. – Kunkin maksun tulisi olla itsessään perusteltu ja oikeudenmukainen jotta yhtä maksua muutettaessa ei toista tarvitsisi veistellä lukuunottamatta valtion- ja kuntaverojen progressiivista kokonaisuutta. Mutta ongelmahan on juuri siinä, ettei pienistä ansiotuloista makseta julkisia veroja joita voisi säätää ja loppujen lopuksi ongelma pelkistyy siihen, että tilastoidut pienet ansiotulot eivät muodosta saajansa koko vuosituloa tai jos muodostavat, on ansioita korotettava.
Nimimerkki “komm” on kannalla, ettei työttömyysvakuutusmaksua voi pitää ansionvakuutusmaksuna koska se ei vakuuta kuin kassan jäseniä. Tämä on selvä epäkohta mutta pidän sitä ansionvakuutusehtojen heikkoutena, joka on läpäissyt aikoinaan perustuslakijuristiemme seulan ehkä siksi, että maksu oli aiemmin kokonaan ns. työnantajamaksu eivätkä juristit katsoneet tilannetta palkansaajia eriarvoistavaksi, kun työnantaja sen maksun hoiti. Työnantaja muuten hoitaa kaikki ansiosidonnaiset maksut, palkan ja ennakonpidätyksen. Katson koko kokonaisuuden työntekijän ansioksi, mikä on erä erältä työmarkkinoilla neuvoteltu eduskunnan siunaama kokonaisuus. – Työttömyyskassojen yksinoikeus on osa ay-blokin perinteistä vahvuutta, mutta luultavasti muutaman vuoden takainen virkamiesehdotus koko työttömyysvakuutuksen siirtämiseksi valtiolle luultavasti alentaisi talouden kokonaiskustannuksia semminkin kun ansiotulot alkavat kirjautua reaaliaikaisesti helpottaen päivärahojen laskentaa.
Lain 925/2016 mukaan (käsittämättömästi) alle 14000 euron tulojen päivärahamaksuvapautus poistuu kokonaan rajan ylityttyä. Ilmeisesti Sisu-mallissa on virhe, sillä kuvion mukaan vapautus vaikuttaa kaikissa tuloluokissa.