Mielenterveyspalveluissa tulisi vahvistaa yhteistyötä

Created with Sketch. 17.5.2010
Created with Sketch.
Tuulio-Henriksson Annamari

Jaa artikkeli Mielenterveyspalveluissa tulisi vahvistaa yhteistyötä sosiaalisessa mediassa

Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa puututaan mielenterveyspalveluja tuottavien toimijoiden väliseen yhteistyöhön (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 194/2009, pdf 925 kt). Asia on tärkeä, koska maassamme jatketaan voimakkaasti mielenterveyspalvelujen siirtoa laitosmuotoisesta hoitokulttuurista avohoitoon sekä erillisten mielisairaaloiden lakkauttamista.

Kuva: Kelan kuva-arkisto

Monimuotoisten avopalvelujen kehittäminen tilanteessa, jossa sairaanhoitopiirit, kunnat, sosiaali- ja terveyskuntayhtymät, yritykset ja monenlaiset kolmannen sektorin toimijat tuottavat hyvinkin erilaisia mielenterveyspalveluja, edellyttää eri toimijoiden välisen yhteistyön hyvien toimintamallien kehittämistä ja niihin liittyvää tutkimusta. Potilaalle ja asiakkaalle luvattu hyvä hoito ja sen onnistuminen edellyttävät hoitoketjun saumatonta kulkua hoitoyksiköstä tai palvelusta toiseen. Hoitoketjujen kehittäminen on välttämätöntä, jotta potilasturvallisuus ei vaarannu laitospaikkojen vähetessä minimiinsä.

Mielenterveyspalvelut ovat maassamme monipuoliset, mutta samalla varsin hajallaan. Myös mielenterveyskuntoutuksen tarjonnassa on hyvin paljon sisällöllistä ja alueellista vaihtelua. Monista syistä johtuvan palveluiden alueellisen vaihtelun ja resurssien vähäisyyden takia on yhteistyölle ehkä alettava pohtia modernejakin toimintatapoja, kuten tietoverkkojen hyödyntämistä. Tarkastusraportissa mainitaan esimerkkinä psykiatrinen videokonsultointi, jota on jo kehitetty Pohjois-Suomessa.

Sosiaalityöntekijät tunnistavat mielenterveyden häiriöitä

Mielenterveystyö mielletään edelleen vahvasti terveydenhuollon sektorille kuuluvaksi alueeksi. Sosiaalityön liittäminen osaksi mielenterveyslain tavoitteiden toteuttamista on kuitenkin tärkeää. Sosiaalityöntekijät kohtaavat monella tavalla elämässään arkipäivän vaikeuksien kanssa painiskelevia ihmisiä, jotka voisivat hyötyä psykososiaalisesta tuesta.

Sosiaalityöntekijöiden osaamista mielenterveyden häiriöiden, syrjäytymisen ja osallisuuden puutteen tunnistamisessa tulisikin hyödyntää, jolloin tämä keskeisesti lähellä ihmisen arkea työskentelevä asiantuntijaryhmä entistä selkeämmin kuuluisi mielenterveyspalvelujen yhteistyöprosessiin. Sosiaalipäivystystä ollaan tuomassa terveydenhuollon päivystysyksiköihin, ja on tärkeää, että tässä kehityksessä yhteys mielenterveyspalveluihin varmistetaan.

Työterveyshuollossa sopimukset määrittävät hoitoa

Tarkastusviraston raportti tuo esiin myös työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön. Työterveyshuollossa voidaan kokea, että erikoissairaanhoidossa ei osata riittävästi hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta työntekijän työhön sopivuuden ja työhön sijoittumisen arvioinnissa.

On muistettava, että työterveyshuollon mahdollisuudet riippuvat työnantajan solmimasta työterveyshuoltosopimuksesta ja siihen liitetyistä palveluista. Erikoissairaanhoidossa tehdyt jatkosuunnitelmia eivät ole aina toteutettavissa työterveydenhuollon ja työpaikan sopimuksen antamien mahdollisuuksien puitteissa. Myös työfysioterapeuteilla on usein luottamuksellinen hoitosuhde asiakkaisiin, joilla voisi olla tarvetta mielenterveyskuntoutukseen ja jotka voisivat hyötyä siitä. Mielenterveyden alueella yhteistyö eri ammattiryhmien ja palvelutahojen välillä voisi parhaimmillaan toteuttaa ns. etsivää kuntoutustyötä, jossa tarve mahdollisimman oikea-aikaisesti kohtaisi tarjonnan.

Tavoitteena saumaton hoitoketju

Hoitoketjun joustavuudesta ja saumattomuudesta huolehtiminen on myös varojen säästämistä. Yhteiskunnalle kalliiksi tulleista hoitojaksoista ja kuntoutusprosesseista normaalielämään siirtyville tai sitä yrittäville jatkohoidon tuki on olennaista hoidosta saatavan kokonaishyödyn saavuttamiseksi. Usein tuki kuitenkin puuttuu eikä sen tarvetta edes arvioida. Jatkohoidon tarpeen arvioinnin tulisi kuitenkin kuulua itsestään selvästi palveluiden yhteistyöketjuun, jolloin todennäköisesti myös kalliiden hoitojen paras kustannushyöty saavutetaan.

Palveluketjun eri vaiheiden tavoitteena on paitsi lieventää oireita myös auttaa elämänhallintaa usein pitkäkestoisen ja uusiutuvan mielenterveyden häiriön kanssa. Mielenterveyden häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen yhteistyöprosessi on mahdollista suunnitella samalla tavalla loogisesti ja selkeästi kuin somaattisissa pitkäaikaissairauksissa.

Annamari Tuulio-Henriksson
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi