Asumistuen menot kasvavat – mikä neuvoksi?

Julkaistu 5.9.2016

Kelalla on asumistuessa merkittävä rooli, koska Kela maksaa yleistä asumistukea, eläkkeensaajien asumistukea, opintotuen asumislisää ja sotilasavustuksen asumisavustuksia. Asumismenoja korvataan myös perustoimeentulotukena, joka ensi vuoden alussa siirtyy Kelan hoidettavaksi.

Asumistukeen liittyy monta ajankohtaista kysymystä. Eläkkeensaajien asumistuen liittäminen yleiseen asumistukeen kariutui viime vuoden budjettiväännön yhteydessä, mutta nyt on vireillä opiskelijoiden siirtäminen kokonaan yleisen asumistuen piiriin samassa yhteydessä, kun opintotukea on määrä leikata ensi vuoden syyslukukaudesta alkaen.

Yleinen asumistuki uudistui viime vuonna merkittävästi, eikä uudistuksen tuloksia ja seurauksia ole vielä paljonkaan arvioitu. Yleisen asumistuen menot ovat viime aikoina nousseet melko nopeasti, mikä saattaa nostaa budjetintekijöiden kulmakarvoja.

Työttömyys lisää asumistukimenoja

Yleisen asumistuen saajamäärät ovat viime vuosina seuranneet melko tarkkaan työttömien perusturvaa saavien henkilöiden lukumäärän kehitystä, kuten kuviosta 1 nähdään. Työttömyys ja se, että työttömyysturvassa tapahtuu siirtymistä ansioturvasta perusturvaan, ovat tärkeimpiä tekijöitä, jotka selittävät asumistukimenojen kasvua.

Graafi: Työttömien perusturvan ja yleisen asumistuen saajat vuoden lopussa 1996–2016. Kuvasta näkee, että työttömien perusturvan saajien ja yleisen asumistuen saajien määrä kulkee käsi kädessä.

Kuvio 1. Työttömien perusturvan ja yleisen asumistuen saajat vuoden lopussa 1996–2016.

Vaikuttaako vuokrien nousu?

Yksi viime vuosien kehityspiirre on ollut vuokrien ripeä nousu siitä huolimatta, että yleinen hintakehitys kuluttajahintaindeksillä mitattuna on ollut hyvin maltillista ja jopa miinusmerkkistä. Tämä nähdään helposti kuvasta 2, jossa verrataan Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin ja vuokraindeksin kehitystä.

Vuodesta 2009 lähtien yleinen hintakehitys ja vuokrien kehitys ovat kulkeneet eri rataa. Kehitys on itse asiassa ollut samankaltainen ainakin 1990-luvun alusta lähtien, mutta välillä, esimerkiksi 2000-luvun alussa, vuokrien kehitys on ollut lähempänä yleistä hintakehitystä.

Vuokrien ja yleisen hintakehityksen erkaantuminen ei ole niin uusi ilmiö kuin kuviosta 2 voisi päätellä.

Graafi: Hintojen ja vuokrien kehitys 2005–2016. Kuvasta näkee, että hintojen ja vuokrien kehitys alkoi erkaantua jo vuonna 2008.

Kuvio 2. Hintojen ja vuokrien kehitys 2005–2016.

Yleinen vuokratason nousu ei aivan suoraan heijastu asumistukimenoihin, koska hyväksyttävät, tuessa huomioon otettavat asumismenot on normitettu melko tiukasti. Sitä paitsi asumismenonormit on sekä yleisessä että eläkkeensaajien asumistuessa jäädytetty tänä vuonna viime vuoden tasolle.

Silti epäilemättä myös vuokrien nousu lisää asumistuen menoja. Yleinen vuokratason nousu heijastuu kuitenkin suoremmin toimeentulotukeen. Siinä asumismenoja korvattaessa joudutaan pitkälti soveltamaan eri paikkakuntien käypiä vuokria.

Vuokrien nousu lisää eriarvoisuutta

Vuokrien nousulla on varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia. Omistusasunnoissa asuvat ovat voineet viime vuosina hyötyä alhaisista koroista ja maltillisesta kustannusten kehityksestä muutenkin, joskin asuntolainojen korkojen verovähennyksiä on leikattu.

Vuokralla asuvat ovat keskimäärin pienituloisempia. Heidän toimeentuloaan vuokrien nousu vaikeuttaa samaan aikaan, kun perusturvaa leikataan ja jäädytetään niin, ettei hintojen saati sitten vuokrien nousua hyvitetä etuuksissa.

Lakimuutokset kasvattivat kustannuksia

Yleistä asumistukea uudistettiin merkittävästi viime vuonna. Järjestelmä yksinkertaistui tuntuvasti. Uudistus ei merkinnyt asumistuen perusteiden merkittävää väljentymistä, mutta ainakin pinta-alanormituksesta luopuminen on voinut lisätä asumistuen määrää monissa tapauksissa.

Syyskuussa 2015 tuli voimaan työtulojen 300 euron suojaosuus. Se lisäsi asumistukea niissä kotitalouksissa, joilla oli palkkatuloja tai muita työtuloja. Yksin asuvilla suojaosa saattoi lisätä asumistukea enintään 96 eurolla ja kahden huoltajan perheessä enintään 192 eurolla kuukaudessa, kun käytetään vuoden 2015 lainsäädännön lukuja.

Verrattuna muuten maksettavaan asumistukeen se saattoi olla monissa tapauksissa suhteellisen suuri korotus. Palkkatuloja saavien osuus on nyt jonkin verran kasvanut yleisen asumistuen saajissa, mihin tämä uudistus on ainakin osasyynä.

Kuviossa 3 on verrattu keskimääräisen asumismenon ja keskimääräisen asumistuen vuosimuutosta yleisessä asumistuessa vuosina 2014–2016. Nähdään, että keskimääräinen tuki nousi suhteellisen paljon viime vuoden aikana, enimmillään noin 12 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan kuukauteen verrattuna.

Muutos on kuitenkin sen jälkeen tasaantunut. Tukea saavien asumismenojen keskimääräinen vuosimuutos on hidastunut lähes 4 prosentista 2 prosentin tuntumaan.

Se ei normaaleissa oloissa olisi paljon. Se kuitenkin ylittää selvästi kuluttajahintojen nousuvauhdin, joka uusimpien tietojen mukaan on 0,5 prosenttia vuodessa.

Graafi: Keskimääräisen asumismenon ja asumistuen vuosimuutos 2014–2016 (yleinen asumistuki). Kuvasta näkee, että keskimääräisen asumistuen kasvu kiihtyi jyrkästi vuoden 2015 muutoksessa ja laski sitten lähes ennalleen vuoden 2016 loppupuolelle tultaessa.

Kuvio 3. Keskimääräisen asumismenon ja asumistuen vuosimuutos 2014–2016 (yleinen asumistuki).

Eläkkeensaajan asumistuki kasvaa maltillisesti, opiskelijoiden asumislisä polkee paikallaan

Viimeisessä kuviossa 4 on verrattu kolmen keskeisen asumistukimuodon kuukausittaista menokehitystä vuosina 2013–2016.

Edellä mainitusta syistä yleinen asumistuki erottuu kuviossa tukimuotona, jossa menojen kasvu on ollut viime vuosina melko ripeätä. Eläkkeensaajien asumistuessa menot kasvavat melko tasaisesti ja samalla maltillisesti.

Opiskelijoiden asumislisän menot polkevat paikallaan, mikä johtuu siitä, että siinä hyväksyttävää asumismenoa ei ole sidottu indeksiin eikä muutenkaan tarkistettu vuosikausiin. Tässä käyrässä on syviä aaltoja, koska suurin osa opiskelijoista ei saa asumistukea kesäkuukausina.

Rahan arvon muutosta tai vuokrien nousua ei ole puhdistettu tämän kuvion luvuista. Reaalilukuina kehitys olisi maltillisempaa ja opiskelijoilla suorastaan miinusmerkkistä.

Graafi: Asumistukimenot 2013–2016. Kuvasta näkee, että eläkkeensaajien asumistuen menot ovat kasvaneet hitaasti mutta varmasti, kun taas yleisen asumistuen menot ovat kasvaneet nopeasti vuoden 2015 alusta lähtien.

Kuvio 4. Asumistukimenot 2013–2016.

Ehtojen kiristäminen syventäisi kannustinloukkuja

Jos ongelmana pidetään erityisesti yleisen asumistuen menojen kasvua, tilanteesta ei ole kovin helppoa ulospääsyä.

Menojen kasvu luo paineita asumistuen perusteiden kiristämiseen. Se taas helposti pahentaa kannustinongelmia, joita tällaiseen tuloharkintaiseen tukeen muutenkin liittyy. Jos asumistuen riippuvuutta tuloista tiukennetaan, lisätulojen hankkiminen työllistymisen kautta vaikeutuu.

Jos taas asumismenonormeja kiristetään, pienituloisimpien asumistuen saajien riippuvuus toimeentulotuesta kasvaa, ja myös tämä heijastuu paljon puhuttuihin kannustimiin negatiivisesti – samalla kun köyhyysindikaattorit todennäköisesti rumentuvat.

Asumistukiriippuvuuden syihin puututtava

Ongelmaa pitäisi ehkä lähteä purkamaan toisesta päästä eli niistä syistä, jotka johtavat riippuvuuteen asumistuesta. Ensimmäinen ongelma on työttömyys, erityisesti tuhansia perheitä perusturvalle pudottava pitkäaikaistyöttömyys.

Toinen ongelma on asumiskustannusten ja etenkin vuokrien jatkuva nousu. Kyse on yleisestä työllisyyspolitiikasta ja hyvin paljon myös asuntopolitiikasta.

Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä väläytti äskettäisessä haastattelussaan jopa vuokrasääntelyn palauttamista: ”Aikoinaan sanottiin, että vuokrasääntely on pahasta. Kaikki keinot pitää nyt silti miettiä. Sivistysyhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että vähävaraisetkin kykenevät asumaan.” (Helsingin Sanomat 21.8.2016)

Mainittakoon, että Ison-Britannian hallituksen viime vuonna hyväksytyssä säästöohjelmassa määrättiin, että sosiaaliseen vuokra-asuntokannan vuokria on alennettava 1 prosentilla vuodessa vuosina 2017–2020.

En mielelläni lähde mainostamaan tätä säästöohjelmaa, jossa on monenlaisia kiristyksiä pienituloisille. Se kuitenkin osoittaa, että niinkin konservatiivinen ja talouspoliittisilta näkemyksiltään liberalistinen hallitus kuin Ison-Britannian nykyinen hallitus katsoo voivansa puuttua suoraan vuokrien määräytymiseen – ainakin ns. sosiaalisessa vuokra-asuntokannassa.

En usko, että Suomessakaan valtio tai yhteiskunta laajemmin on aivan voimaton vuokria jatkuvasti nostavien vuokranantajien edessä.

Pertti Honkanen
johtava tutkija, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi