Kelan johtaman tutkimusryhmän eilen julkaisema esiselvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista on herättänyt odotetusti laajaa julkista keskustelua. Väärinkäsitysten välttämiseksi on kuitenkin hyvä tarkentaa vielä muutamia keskusteluissa puhuttaneita asioita. Ensinnäkin on vielä kerran syytä painottaa, että saadun tehtäväksiannon mukaisesti kyseessä on perustulokokeilun – ei perustulon – suunnittelu.
Raporttia koskeneessa keskustelussa ennen muuta perustulon taso, koeasetelma ja kannustinloukut näyttävät aiheuttaneen hämmennystä.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole puolustaa perustuloa suhteessa nykyjärjestelmään, vaan selventää perustulokokeilun alustavan tutkimusasetelman suhteen tehtyjä suosituksia.
Perustulon taso riippuu kokeilun tavoitteesta
Työryhmä päätyi suosittelemaan osittaista perustuloa, jossa suurin osa nykyisistä perusturvaetuuksista korvattaisiin, mutta esimerkiksi asumistuki, toimeentulotuen harkinnanvaraiset osat sekä ansiosidonnaiset etuudet jätettäisiin entiselleen. Työryhmä katsoo, että vähintään 550 euroa olisi luonteva lähtökohta kokeilulle, koska se suunnilleen vastaisi nykyisen perusturvan nettotasoa. Optimaalisessa kokeilussa olisi kuitenkin työryhmän mukaan hyvä testata useita eri perustulotasoja ja veroasteita. Tällaisella asetelmalla voitaisiin arvioida monipuolisemmin perustulon käyttäytymisvaikutuksia.
Perustulon taso on poliittinen kysymys, ja sen oikean tason määritteleminen tieteellisesti on hankalaa. Perustulolle on asetettu myös lukuisia keskenään ristiriitaisia tavoitteita, joiden kaikkien toteuttaminen yhdellä mallilla ei ole mahdollista. Osaan tavoitteista olisi helpompi vastata matalammalla perustulolla, kun taas toisiin reilummalla.
Työryhmä ei katsonut, että nykyisen perusturvan heikentämiselle löytyisi perusteluja valtioneuvoston toimeksiannosta. Heikentämistä rajoittavat myös perustuslailliset tekijät. Jatkoselvityksessä on mietittävä, kuinka varmistetaan, ettei nykyisin erilaisia etuuksien korotusosia saavien asema heikkene. Tällainen ryhmä ovat esimerkiksi yksinhuoltajat. Työryhmän lähtökohtana on ollut, että heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta ei heikennetä.
Koeasetelma ja otosväestö – tavoitteena tieteellinen uskottavuus
Ekonomisti Jouko Verhon tekemien voimalaskelmien perusteella kokeiluun pitäisi saada mukaan ainakin 10 000 ihmistä, jotta kahden prosenttiyksikön muutos työllisyysasteessa olisi tilastollisesti merkitsevä. Mitä suurempi otoskoko on, sitä paremmin voidaan tehdä luotettavia ja yleistettäviä havaintoja perustulon vaikutuksista. Kokeilun budjetti riittää suoraan vain noin 1 500 ihmisen otokseen, mutta otoskokoa voidaan laajentaa, jos kokeilussa voidaan huomioida myös Kelan jo entuudestaan maksamat etuudet. Asiaa selvitetään.
Tavoitteenamme on tieteellisesti mahdollisimman uskottava koeasetelma (VATT 2016), mistä syystä luonnollisesti toivomme, että otoskokoa voitaisiin kasvattaa mahdollisimman suureksi.
Lähtökohtana on sisällyttää otokseen koko aikuisväestö, eläkeläiset pois lukien. Jos rajausta joudutaan tekemään, eräs rajaus voisi olla vaikka 24–63-vuotiaat pientuloiset, jotka ovat työmarkkinoitten ulkosyrjällä. Tässä ryhmässä työinsentiivivaikutusten voisi ajatella olevan suurin. Nuorten pois sulkeminen kokeilusta moralistisin perusteluin ei ole tieteellisesti kestävä peruste (kts. Pulkka 2016). Jos Kelan nykyiset etuudet voidaan huomioida kohdeväestöä valittaessa, nuoret muodostavat selvästi muita etuudensaajia kalliimman ryhmän. Jos poliittiset päättäjät päätyvät nuorten poisjättämiseen, jatkossa on syytä pohtia, voisiko opiskelijoille ja muille nuorille olla oma kokeilunsa.
Kokeilu on tarkoitus toteuttaa vuosina 2017–2018. Kahden vuoden kokeilulla ei ole mahdollista arvioida perustulon pitkän aikavälin vaikutuksia, mutta se voi silti tuottaa tieteellistä tietoa niin perustulon käyttäytymisvaikutuksista kuin nykyisen sosiaaliturvan parantamistarpeista. Lisäksi kokeilu antaa lisätietoa EU-lainsäädännön suhtautumisesta perusturvan yhtenäistämiseen. Myös mikrosimulointimallien validiteettia on mahdollista parantaa jatkossa lisäämällä malleihin dynaamisia vaikutuksia.
Kannustinloukut – vaatimus kustannusneutraaliudesta rajaa vaihtoehtoja
Valtioneuvoston toimeksianto sisältää vaatimuksen kokeilun kustannusneutraaliudesta. Se tarkoittaa, että perustulo ei saisi vaikuttaa kenenkään nettotuloihin merkittävällä tavalla ja budjetin tulisi pysyä tasapainossa. Tämä asettaa tuloverotukseen pohjautuvissa mikrosimulointilaskelmissa merkittävän rajoitteen taloudellisten kannustimien parantamiselle.
On siis totta, että kustannusneutraali osittainen perustulo ei yksinään poista kannustinloukkuja. Jo ennen Kelan tekemiä laskelmia oli tiedossa (Kannas & Kärkkäinen 2014), että kustannusneutraali malli ei automaattisesti laske merkittävällä tavalla efektiivisiä marginaaliveroasteita (kuinka suuri osa ansaitusta lisätulosta jää saamatta verojen tai veroluonteisten maksujen kasvamisen ja sosiaalietuuksien pienenemisen vuoksi) tai työllistymisveroasteita (kuinka paljon bruttotuloista katoaa työllistyessä). Tämä johtuu siitä, että malli säilyttäisi oikeuden harkinnanvaraisiin etuuksiin.
Sosiaaliturvaa heikentämällä työnteon taloudelliset kannustimet paranisivat, mutta muuten niiden heikentäminen lisäisi köyhyyttä ja toimeentulovaikeuksia. Esiselvityksessä on kuitenkin alustavasti pohdittu etenkin kannustinmittarien kannalta pulmallisena pidetyn asumistuen mahdollisia sovelluksia. Tällainen voisi olla esimerkiksi kiinteä asumisraha, joka ei vaihtelisi asumiskustannusten mukaan samalla tavalla kuin nykyinen asumistuki.
Kuten esiselvityksessäkin tuodaan esille, perustulokeskustelussa on esitetty lukuisia eri vaihtoehtoja tuloverotukseen pohjautuvalle rahoitukselle. Olisikin epätodennäköistä, että perustulon toteutuessa se perustuisi yhtä voimakkaasti työn verotukselle kuin mitä mikrosimulointimalleissa esitetään. On myös hyvä huomioida, että perustulolla voi olla dynaamisia vaikutuksia, jotka voisivat johtaa esimerkiksi terveysmenojen laskemiseen tai yrittäjyyden lisääntymiseen. Juuri näistä vaikutuksista halutaankin saada lisätietoa perustulokokeilun avulla, mutta toistaiseksi niiden taloudellisten vaikutusten arviointi on ainoastaan spekulointia.
Työryhmämme ei tee politiikkaa. Tästä syystä emme arvioi malleja vaihtoehtoisilla rahoitustavoilla tai spekuloi dynaamisilla vaikutuksilla, ellei meille erikseen esitetä tällaista toivomusta.
Esiselvityksessä on esitetty laskelmat 11 miljardin euron budjettivajeen aiheuttavasta nykyveromallin sovelluksesta erityisesti siksi, että nykyverotuksen soveltaminen perustulokokeilussa voi olla hallinnollisista syistä realistisin vaihtoehto. Niin ikään tällöin nähtäisiin myös, miten perustulo toimisi ideaalisessa tilanteessa. Nämä laskelmat osoittavat toki senkin, että kustannusneutraalisuudesta joustamisella on mahdollista parantaa työnteon taloudellisia kannustimia merkittävästikin.
Kustannusneutraalin ja 11 miljardin vajeen aiheuttavan mallin välille jää kuitenkin lukuisia sovelluksia, joilla työnteon taloudellisia kannustimia on mahdollisuus ainakin testata ja tulosten perusteella tehdä näyttöön perustuvia parannusehdotuksia.
Osittainen perustulo voi ratkaista viive- ja väliinputoamisongelmia
Vaikka tuloloukkujen (efektiivinen marginaaliveroaste > 70 %) ja työttömyysloukkujen (työllistymisveroaste > 80 %) purkaminen kustannusneutraalilla mallilla onkin vaikeaa, on myös virheellistä väittää, ettei osittainen perustulo purkaisi ollenkaan kannustinloukkuja. Vaikka osittainen perustulo säilyttäisi esimerkiksi asumistuen osalta byrokratiaa, useimpien perusturvaetuuksien yhtenäistämisellä ja tarveharkinnan poistamisella olisi vaikutuksia viive- ja väliinputoamisongelmiin, joita esimerkiksi osa-aikaiset työntekijät ja itsensä työllistäjät kohtaavat. Jatkotutkimuksessa byrokratialoukkujen purkamiseen perustulokokeilussa tulee kiinnittää erityishuomiota, jos hallitus päätyy kokeilussa osittaisen perustulon malliin.
Byrokratialoukkujen purkamisen joustovaikutuksia ihmisten työllistymiseen ja yrittämiseen on jo itsessään tärkeää tutkia (kts. myös Kärkkäinen 2016), vaikka työnteon kannustimia pyritään toki muiltakin osin vielä jatkotyöskentelyssä parantamaan. Mitä taas tulee muuhun byrokratiaan, on myös hyvä muistaa, että kaikissa yhteiskunnissa – olipa niissä mikä tahansa sosiaalipoliittinen järjestelmä – tarvitaan aina hallintoa eli byrokratiaa. Täysin byrokratiaton yhteiskunta on mahdottomuus.
Onnistunut perustulokokeilu tarjoaisi näyttöä niin perustulon mahdollisista hyvistä kuin sen mahdollisista huonoista puolista, ja olettamuksista voitaisiin siirtyä tutkittuun tietoon. Tutkimusryhmä ottaa mielellään jatkossakin vastaan rakentavaa kritiikkiä, joka auttaa työssä eteenpäin.
Olli Kangas
yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kela
Ville-Veikko Pulkka
tutkija, Kela
Lähteet:
Kangas, Olli & Pulkka, Ville-Veikko (toim.). Ideasta kokeiluun? Esiselvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.
Kannas, Olli & Kärkkäinen, Olli. Perustulomallin analyysi. 2014.
Kärkkäinen, Olli. Onko perustulo kokeilun arvoinen? 2016.
Pulkka, Ville-Veikko. Voiko nuorille maksaa vastikkeetonta rahaa? 2016.
VATT. Miten perustuloa tulisi Suomessa kokeilla? 2016.
Hesarin pääkirjoittaja analysoi 3.4.2016: “Jos ja kun kokeiltavana on osittainen perustulomalli, kysymys kuuluu, mitä itse asiassa oikein voidaan selvittää. Koska perustulon pohjasumma on kokeilussa niin pieni, ettei sillä selviä, rinnalle jäävät asumistuki ja ansiosidonnainen työttömyysturva. Perustulo ei purkaisikaan kaikkia kannustinloukkuja eikä itse asiassa myöskään vähentäisi byrokratiaa, koska perustulon lisäksi osan ihmisistä on yhä haettava tarveharkintaisia tukia. On kova työ laatia mittarit, joilla voidaan arvioida juuri perustulo-osuuden vaikutusta ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen ja siten työn tarjontaan.”
Sinänsä ansiokkaaseen analyysiin on tehtävä muutama täsmennys. Kirjoittaja on oikeassa siinä, että perustulo ei pura kaikkia kannustinloukkuja. Siihen tarvitaan sosiaalipolitiikan kokonaisvaltaisempi reformi. Hesarin pääkirjoittaja on kuitenkin olettamustensa varassa väittäessään, että perustulo ei vähentäisi byrokratiaa. Minun olettamukseni on, että byrokratia ilman muuta vähenisi — mutta ei poistuisi kokonaan (kyse ei ole on-off -tilanteesta). Kuten kirjoituksessamme toteamme, yhteiskunta ilman hallintoa (= byrokratiaa) on mahdottomuus. Oletan, että lukuisten perusturvaetuuksien korvaaminen perustulolla vähentäisi byrokratiaa yhtäältä siten, että asioitten käsittelijöitä tarvittaisiin vähemmän (yksi yhtenäinen etuus) ja toisaalta siksi, että asiakkaan ei tarvitsisi asioida niin monella luukulla. Perustulokokeilu antaisi mahdollisuuden testata eri olettamusten paikkansapitävyyttä. Raportissamme on esitetty kuvaus siitä, miten luotettava testaus voitaisiin järjestää.
Oikaisuja professori Matti Virénin kirjoitukseen
Taloustieteen professori Matti Virén kommentoi perustulokokeilua Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan 31.3. otsikolla ”Perustulo ei ole järkevä hanke”. Kirjoituksesta uutisoi useampi media, joten lienee paikallaan oikaista muutamia tekstissä esiintyneitä asiavirheitä. Osaan Virénin esittämästä kritiikistä on vastattu jo Olli Kankaan kanssa kirjoittamassamme blogikirjoituksessa, mutta selvennän tässä vastineessa vielä esiselvityksen kirjoittajien taustaa, osittaisen perustulon mahdollisia byrokratiasäästöjä, työnteon taloudellista kannustavuuden kehittymistä Suomessa, mikrosimulointilaskelmien käyttöä sekä Yhdysvalloissa toteutettujen negatiivisen tuloveron kokeilujen tulkintaa.
Ensimmäinen väite, joka kaipaa selvennystä, koskee esiselvityksen kirjoittajia. Matti Virén suhtautuu omien sanojensa mukaan empien ajatukseen, että sosiaalipoliittista järjestelmää (tässä tapauksessa kokeilua) ovat suunnittelemassa sosiaalitieteilijät. Virénin huoli on aiheeton. Olemme professori Olli Kankaan kanssa esiselvityksen toimittajia ja työskentelemme kokeilua (ei siis perustulon toteuttamista) valmistelevassa tutkimusryhmässä, mutta meidän lisäksemme tutkimusryhmä koostuu monitieteisestä tutkijajoukosta, joka edustaa Kelan lisäksi useita eri organisaatioita. Mukana on niin sosiaalitieteilijöitä, ekonomisteja, juristeja kuin tilastotieteilijöitäkin. Toisin kuin Virénin kirjoituksessa arvioidaan, myöskään tutkimustehtävämme perustu sosiaalitieteilijöiden muotoilemiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaan Valtioneuvoston kanslian toimeksiantoon.
Virén kirjoittaa, että työryhmän suositteleman osittaisen perustulon vaikutuksia hallinnollisiin säästöihin ei käsitellä selvityksessä ollenkaan. Esiselvityksen sivuilla 192–193 arvioidaan kuitenkin myös osittaisen perustulon hallinnollisia vaikutuksia. Tässä yhteydessä tuodaan esille, että osittainen perustulo vähentäisi hyvin todennäköisesti ihmistyön tarvetta, vaikka julkisessa keskustelussa esitetyt arviot mahdollisista byrokratiasäästöistä ovatkin usein liioiteltuja. Kelan maksamien etuuksien toimintamenot olivat Kelan tilastollisen vuosikirjan mukaan vuonna 2014 3 % kokonaiskuluista.
Professori Virén esittää kirjoituksessaan, että kannustinloukut olisivat pahentuneet 1990-luvun puolivälistä. ”Tuloloukut ovat yhäkin arkipäivää”, aivan kuten Virén kirjoittaa, mutta väite kannustinloukkujen pahentumisesta on virheellinen. Työnteon taloudellinen kannustavuus parani Suomessa tasaisesti vuosien 1995–2010 välillä.
Vuoden 2012 työttömyysturvan tasokorotus heikensi työnteon taloudellista kannustavuutta, mutta kannustinloukut eivät ole pahentuneet, vaan selvästi parantuneet 1990-luvun puolivälistä. Kannustinloukkujen purkaminen onkin ollut käytännössä kaikkien hallitusten kärkihankkeita 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kannustinloukkujen pysyminen hallituksesta toiseen politiikan asialistalla kertoo omalta osaltaan siitä, että työnteon taloudellisen kannustavuuden parantaminen on hankalaa ilman, että lisäkustannuksia syntyy tai vaihtoehtoisesti sosiaaliturvaa heikennetään.
Virénin mukaan esiselvityksessä arvioidaan perustulon työllisyysvaikutuksia mikrosimulointilaskelmien avulla. Esiselvityksessä ei kuitenkaan arvioida mahdollisia työllisyysvaikutuksia mikrosimulointilaskelmien avulla, vaan mikrosimulointilaskelmia on käytetty kansantaloudellisten kustannusten, tulonjako- ja köyhyysvaikutusten sekä työnteon taloudellisten kannustinmuutosten arvioimiseen. Perustulon mahdollisia työllisyysvaikutuksia voidaan arvioida hyödyntämällä aiemmista tutkimuksista saatuja työvoiman tarjonnan joustoestimaatteja. Näin on tehtykin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ekonomistien kirjoittamassa luvussa 11.5.2 Työllisyysvaikutukset aiemman tutkimuksen valossa.
Työllisyysvaikutusten arvioiminen joustoestimaatteihin perustuen on kuitenkin epävarmaa, koska perustulon dynaamisista vaikutuksista ei ole saatavilla luotettavaa tietoa. Jos vaikutuksista halutaan saada tietoa, on perustuloa välttämätöntä kokeilla. Perustulokokeilussa kokeilussa ensisijainen vastemuuttuja onkin työllisyys.
Matti Virén väittää, että Yhdysvaltojen negatiivisen tuloveron kokeilut 1968–1980 olisivat tuottaneet käyttökelpoisempaa tietoa kuin mitä Suomen kokeilusta voidaan saada. Tähän väitteeseen on syytä suhtautua kriittisesti, sillä Yhdysvalloissa koeasetelmiin liittyi huomattavia ongelmia. On esimerkiksi arvioitu, että kokeiluihin osallistujien omaan tuloraportointiin perustunut etuuksien maksatus olisi johtanut tulojen aliraportointiin, sillä näin kotitalouksilla oli mahdollisuus maksimoida tulonsa.
On totta, että työvoiman tarjonta väheni Yhdysvaltojen kokeissa. Suomen nykyisestä hyvinvointijärjestelmästä monilla tavoin poikkeavissa ympäristöissä suoritettujen ja osittain puutteellisten kokeilujen tuloksia ei voida kuitenkaan siirtää kritiikittä 2010-luvun suomalaiseen kontekstiin. Kokeiluihin liitettyjä ongelmia olivat aliraportoinnin lisäksi esimerkiksi tuloriippuvainen satunnaistaminen eri ryhmiin, alhainen otoskoko, epätyypillisten perhetyyppien yliedustus, koe- ja verrokkiryhmien käyttäytymiserot raportoinnissa ja työmarkkinoiden jäykkyys. Näitä ongelmia käsitellään tarkemmin ajatushautomo Tänkin ekonomistien kirjoittamassa luvussa 3.1 Yhdysvallat: negatiivisen tuloveron kokeet.
On mahdollista, että työvoiman tarjonta vähenee myös Suomen kokeilussa, mutta luotettavasti työvoiman tarjontajoustoa voidaan arvioida vasta huolellisesti toteutetun kokeilun jälkeen. Siinä Virén on oikeassa, että kahden vuoden kokeilu ei mahdollista pitkän aikavälin tarjontajouston tutkimista, mutta kokeilu tarjoaa silti käytettävissä olevia joustoestimaatteja luotettavamman tavan analysoida perustulon mahdollisia työllisyysvaikutuksia.
Virén vihjaa, ettei esiselvityksessä arvioida riittävän perusteellisesti, kenelle perustulo tulisi maksaa. Tämän vihjauksen paikkansapitävyyden voi jokainen arvioida henkilökohtaisesti lukemalla esiselvityksen luvun 11.3 Ehdotus koeasetelmasta.
Virénin tekstistä saa myös kuvan, että perustulojärjestelmän rahoittaminen olisi mahdotonta ja että sillä olisi automaattisesti merkittäviä tulonjaollisia seurauksia. Kelan mikrosimulointien perusteella tulonjaolliset vaikutukset ovat kustannusneutraaleissa osittaisen perustulon malleissa melko vähäisiä. Verotaakankaan ei voi sanoa kustannusneutraaleissa malleissa kenenkään osalta merkittävästi muuttuvan, jos tarkastellaan nettoveroasteita, eli veroasteita, joissa on otettu huomioon maksettu perustulo.
Perustulon eri puolien pohdiskelu on oivaa aivojumppaa. Itse olen tuota jumppaa hieman harjoittanut ja vaikkapa seuraavat kaksi yksityiskohtaa on tullut mieleen :
Kuinka perustulo suhtautuu saajan pääomatuloihin. Suomessa on jonkin suuruinen joukko ihmisisä joilla on joko yksinomaan tai lähes yksinomaan pääomatuloja.
Kun tutkitaan perustulon vaikutuksia työllistymisen insentiiveihin, niin kuinka selvitetään onko perustulo parantanut työn vastaanottamisen motiivia vai onko kyse vaikkapa parantuneesta työllisyystilanteesta, jonka ansioista henkilö työllistyy.
Olen palloillut yhteiskunnan rattaisssa nuoresta miehestä lähtien ja tiedän sudenkuopat rapajuoposta päihdehuollosssa lähtien aina nykyiseen tilanteeseen asuntovelalliseksi. Olen ollut osa-aikaisessa, pätkätyössä, kokopäivätyössä asumistuella, ilmantukea ja vin sanoa että homma ei ainakaan nykyisellään toimi. Olen tuntenut, joka sortin ihmisiä näissä sosiaalitukitilanteissa ja puhunut näistä ongelmista ja omien asten kautta törmännyt nykymuodon kauheuksiin. Valitettavasti täällä suomessa ei saa ääntään kuuluviin. Tosin olin jossain kelan haastattelussa, jossa tutkittiin sosiaaliturvaa yms, mutta ryhmätyöskentely ja muutama ihan oikea ADHD henkilö, niin ei siinä kauhean rakentavasti ehtinyt puhumaan.
Paras tapa tutkia näitä on ottaa ihmisryhmiä, jotka ovat pudonneet tuilta, niitä jotka ovat tehneet valituksia ja niitä, joilla on soviletuja tukia. Heidän kauttaan löytyy myös yleensä ongalmallisimmat asiat.
On yksi asia, johon suomen sosialituki ei taivu. Se on työttömyys ja auto -> työ. Kun ihminen putoaa työmarkkinatuelle, autokin lähtee. Työllistyminen vaikeutuu hyvin paljon.
Toinen joka vie työmarkkinoilta ihmisiä on ulosotto. Tämä on ongelma joka tulisi todenteolla ratkaista. Moni luulee että päihdeongelmainen auheuttaa itselleen maksuvaikeudet. Yleensä asia on toisin päin. Niin tai tai näin. Työtön kannustin katoaa monasti työttömyyden myötä kun velka on paisunut. Kumpi sitten tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, asian korjaaminen vai päihdetyö ja vuosien jopa vuosikymmenien pitkäaikaistyötön. Kannustinloukkuja löytyy monenlaisia. Yksi on velka, työttömyys ja velankasvu työttömyyden aikana, joka tekee maksamisen lopulta mahdottomaksi ja työssä käynninkin usein, sillä asia musertaa asianomaisen.
Työkyvyn ylläpito on yksi asia, joka ei toimi. Kuntouttava työtoiminta ei ole sellaista ja sen motivoinva vaikutus on useimmille melko pieni, jopa päinvastainen. On sinänsä hassua että jos ihminen pakotetaan 8eur/päivä kuntouttavaan työtoimintaa esim puutöihin, se on vastenmielistä, mutta jos olisi mahdollisuus harrastaa samaa asiaa jossain maksamalla 5 euro/päivä, moni työtön viettäisi siellä päivänsä, varsinkin jos sitä tuettaisiin. (!!!) Se olisi sitä oikeaa aktivointi ja psykeen ylläpitämistä.
Olin itse tällaisessa kuntouttavassa ja paikalla oli rangaistusvanki. Hän suoritti yhdyskuntapalvelua ja minä olin kuntouttavassa. Hän oli vähemmän tunteja kuin minä ja mietin montako vuotta vankeusrangaistusta tulin lopulta suorittaneeksi. Työttömänä minulle mahdollisuus on sama asia kuin rikolliselle rangaistus? Koin itseni melko alhaiseksi.
Kaikenlaiset pienemmät preppauskurssit. Mm työturvakorttien uusiminen. Niihin ei ole ikinä edes opastettu TE-toimistosta. Omalla kohdalla kanslaisopisto auttoi. Mutta koska sosiaaliturva ei tue aikuisen harrastuksia, työtön on aktiviteetin kanssa tyhjän päällä.
Osa-aika / pätkätyö. Tämä toimii kohtuullisesti kelan kanssa, mutta kun perhellisenä menin sosiaalitoimistoon ja hyödyin 4 lapsen isänä 200 euroa 3 viikon työstä, ei paljon motivoinut.
Asioista päättäessä pitäisi aina muistaa että työkin on vain bisnes ja useammalle ainoa motiivi on raha. Kun työrupeama onnettomasti osui juuri sille kuukaudelle sen vaikutus oli olematon. Sosiaalituki ei huimioi, että oli sitä ennen 2 vuotta työtön ja senkin jäkeen ptkätyönteko piti laskelmoida kannattaako mennä. Töitä on aina kulujakin.
Työhönlähtö kynnys miulla (luottotiedot tallessa). Vanha auto 1000 euroa + vakuutus, autovero, + 3 viikon polttoaineet vanhaan autoon. Diabeteksen vuoksi 2 ruokailua työpäivänä.
Eli velkaa oli tehtävä, jotta pääsin töihin. ja sain työtodistuksen. Tätä ei huomioida menona ja se on kohtuuton. Luottotiedottomalle kulu on noin 2000-2500eur kun aloittaa työn joka vaatii auton. Sosiaalituki ei tunne autoa. Työhönlähtökynnys on siten liian korkea mm rakennusalalla.
No näitä esimerkkejä löytyy mellkoisesti. Kyse ei ole pelkästään työllistymisestä vaan ihmisen putoamisesta työmarkkinidelta kokonaan pois. Tämän estäminen olisi tärkeää. Mahdollisuuksien luominen, motivointi + reaalitalous.
Perustulo on sama kaikille, mutta kaikki eivät ole samanlaisessa tilanteessa. Sosiaalituki ei edellenkään huomio yksilöän tarpeita ja tilannetta. Mm velkaantumine voidaan estää ajoissa kun ihminen putoaa työttömäki. Tästä seuraa usein suurempi lasku yhteiskunnalle, kuin velka alunperin on ollut. Luottotiedottomien määrä on jo valtava.
Nuoret. Ensimmäinen asia mitä nuorille pitäisi opettaaon syttemin käyttö. Moni putoaa nyt tuettomaksi kokonaan.
Sosiaalitukea pitäisi jossain määrin ajatella myös sijoituksenakin. ja imisen lähtökohdat ja tilanne huomioiden sen tulisi joustaa jos jos odotettava lasku yhteiskunnalle on vaarna kasvaa suureksi. Tällaisia on mm alkavan päihdeongelmaisen motivointi, tukeminen ja keinolla millä hyvänsä saaminen työelämään, vaikka se hieman maksaisi lyhyellä aikavälillä. Ihmiset pitää tunnistaa ajoissa. Yhteiskunta ei välitä, sen siijaan se osaa antaa raippaa karenssien ja ns pakkotyön muodossa. Se pahentaa van tällaisen ihmisen tilannetta. On turha luulla, että alempien sosiaaliluokkien ihminen ajattelisi työn jotenkin muutoin kuin bisnesihminenkään. Mm. Jos kannustin on hyvä, ahneus voittaa alkavan päihdeongelman.
Sitten o valitettavasti näitä jotka ovat pudonneet kokonaan työelämästä. Kokonaan toivottomiakin on. Rumasti sanottu mutta se on fakta. Osalla olisi henkistä pääomaa, mutta talous tekee työsäkäynnin järjesttömäksi. (ulosotto) On helpompi olla päihteissä 200-300euroa köyhempänä kuin työssä ja stressata loputonta ulosottoa loppuelämänsä.
Kyseessä ei aina ole raha, vaan myös se psykologinen puoli. ehjä ihminen on hyvä työssä mutta jos yksi elämän osa-alue on toivottomasti rempallaan odotettavissa on lopulta pitkittynyt sairastuminen. Mm mielenterveysongelmat.
Työttömie nterveys on usen myös retuperällä. Ongelman kanssa kykenee olemaan työttömnä ja seiihen ei lopulta edes kiinnitä huomiota. Mutta työllistyessä asia voikin estää koko työn. Tätäkään ei tutkita ja seurata. Työtön olis työttömyyden aikana hyvä ohjata koulutukseen, mikäli terveydelliset seikat sitä puoltavat. Muuten tapahtuu että ensin ollan työttömänä 3 uotta, sitten työhän,sairalomalle, kuntoutuksen, kouluun ja takaisin työhön. Tästä kärsivät sekä sosiaalituki, työnantaja, kuin työntekijäkin. Vuosien projekti kun asia voidaan hoitaa työttömänä. Aikaahan silloin on.
No entäytä tätä loputtomalla saivartelullani. Mutta perustulo ei ole ratkaisu ongelmiin, Ongelmien tunnistaminen, tunnustaminen ja halu tehdä niille jotain on se keino. kannustinloukut, terveys, talous, motivaatio, yksilöinti ja ennekaikkea faktojen myöntäminen vrikamies tasolla. Ruoska ei auta jos ihminen on sairas tms. Moni työtön on esim stressaantunut loppuun. Paluu työelämään alun jännityksineen voi laukaista melkoisen reaktion tai estää työllistymisen karenssinkin uhalla. Kun itsem enin töihin vuosien jälkeen ja olin siellä tovin. anoin työnantajalle että töissä olo on kuin olisin lomalla. Sain pahan mulkaisun. Työtön on tilanteensa vanki 24/7. Siitä ei ole vapaa.aikaa tai lomia. (mielenterveys.)
Nykyhteiskunnalla on keinot kyllä asia hoitaa, mutta onko halua. Työväestö nähdään yhä enemmän ja enemmän karjana. Mutta huonosti hoidettu lehmäkään ei tuota maitoa ja onkin vain kulu…ylläpitäjänsä takia.
Nytkin tällaista perustuloa mietitään. Ottakaa hyvät ihmiset sinne ‘kuntouttavaan mietiskelyyn’ 1000 pitkäaikaistyötöntä erilaisista tilanteista ja laittakaa miettimään. Maksaahan se 9 euroa päivä, mutta halvempaa kuin konsulttifirma. Ehkäpä siitä kumminkin viisastutte eniten ihan käytännön kautta ja motivaatiota tähän löytyy liki jokaiselta. Työttömänä kyse on myös paljon muustakin kuin taloudessa pärjäämisessä tai byrokratista. Tuen saajan on oltava lähtökohtaisesti se tärkein.
Tein ihan oman mikrosimulaationi:
NYT Työmarkkinatukinetto 586,68 €/kk Kunta saa verotuloa 116 €/kk
Asumismenojen omavastuu asumistuen jälkeen 78 €/kk
Jos ei ole lääke-, sähkö- tai kotivakuutusmenoja, tulot jäävät 23,18 € toimeentulotukirajan yläpuolelle.
PERUSTULO 550 €/kk (kunta ei saa verotuloa)
Jos asumistuki säilyy samana, maksetaan toimeentulotukea 13,50 €/kk kun ei ole lääke-, sähkö- tai kotivakuutusmenoja.
Nettotuloni ilman toimeentulotukea siis pienenisi 36,68 €/kk ja aiheuttaisi pakon hakea toimeentulotukea joka kuukausi –> lisää byrokratiaa. Byrokratia vähenisi vain siltä osin, että ei tarvitsisi tehdä työttömyysajan ilmoitusta neljän viikon välein. Työllistymisvaikutusta tuskin olisi, kun ikää on päälle 50 vuotta eikä töitä ole tarjolla.