Onko pohjoismaisen hyvinvointivaltion universalismi murenemassa?

Created with Sketch. 21.10.2015
Created with Sketch.
Jussi Tervola

Jaa

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistelemassa ministeri Hanna Mäntylän johdolla kotoutuville maahanmuuttajille erillistä sosiaaliturvajärjestelmää, joka olisi nykyistä vastikkeellisempi ja tasoltaan matalampi. Uudistuksen yksityiskohdat ovat kuitenkin vielä auki. Keskustelussa on viitattu usein Tanskan malliin, jossa päätettiin alentaa maahanmuuttajien sosiaaliturvaa seitsemän ensimmäisen maassaolovuoden ajaksi. Suomessa oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat ja kantaväestö ovat olleet tähän saakka oikeutettuja samoihin etuuksiin samoin kriteerein. Ainoastaan Kelan eläke-etuuksien saaminen on edellyttänyt aikaisemmin tiettyä maassaoloaikaa.

Oikeusoppineet ovat arvostelleet kaavailtua uudistusta siitä, että se olisi perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastainen. Mahdolliset perustuslailliset ongelmat ovat myös ministeriön tiedossa. En puutu tässä kirjoituksessa uudistuksen lakiteknisiin ongelmiin, vaan keskityn analysoimaan uudistuksen tausta-ajatuksia olemassa olevan tutkimustiedon valossa. Uudistuksen taustalla on nähtävissä ainakin kolmenlaisia perusteluita:

1. ”Tehdään Suomen sosiaaliturvasta vähemmän houkutteleva maahanmuuttajille.”

Perinteisesti sosiaali- ja maahanmuuttopolitiikalla on ollut eri tehtävät. Sosiaalipolitiikalla on tuettu lähinnä maassa asuvien elintaso sosiaalisten riskien, kuten työttömyyden sattuessa kohdalle. Maahanmuuttopolitiikalla taas on säädelty, ketkä saavat oleskeluluvan maahan tai minkälaisia maahanmuuttajia Suomeen tulisi houkutella. Pyrkimys vaikuttaa maahanmuuton vetovoimatekijöihin olisi ihan uudenlainen, maahanmuuttopoliittinen tehtävä sosiaalipolitiikalle.

Ketkä muuttavat Suomeen vai muutetaanko tänne ylipäätään sosiaaliturvan houkuttelemina? Uutislähteiden perusteella uudistuksella halutaan vaikuttaa nimenomaan turvapaikanhakijoiden määrään. On totta, että Suomen sosiaaliturvan taso on korkea, kun sitä verrataan pakolaisten lähtömaihin. Toisaalta työttömän perusturva Suomessa ei ole kuitenkaan Euroopan mittakaavassa kovin korkealla tasolla, enemmänkin keskitasoa (ks. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011-2015, s. 95). Jos sosiaaliturvan taso olisi ainoa määräävä tekijä turvapaikanhakijoiden houkuttelevuudessa, maiden kuten Hollanti tai Norja, jossa vähimmäisturva on korkein, pitäisi kerätä eniten turvapaikanhakijoita.

Taloustieteissä hypoteettista ilmiötä, jossa kohdemaan sosiaaliturva vaikuttaa maahanmuuttopäätökseen, kutsutaan ”sosiaaliturvamagneetiksi” (welfare magnet hypothesis). Kysymystä ovat tutkineet mm. Assaf Razin ja Jackline Wahba. Tutkijat löysivät vahvistusta sosiaaliturvamagneettihypoteesille EU:n sisällä, jossa vallitsee vapaa liikkuvuus: korkeampi sosiaaliturva houkuttelee vähemmän koulutettuja maahanmuuttajia muista EU-maista. Tutkimus koski kuitenkin työperäistä maahanmuuttoa. Humanitaaristen perustein muuttavien kohdalla hypoteesia sosiaaliturvamagneetista ei ole testattu. Tosin aihetta sivuavan Eric Neumayerin tutkimuksen mukaan lähtömaan taloudellinen tilanne vaikuttaa turvapaikanhakijoiden määrään, siis sotien ja vainon lisäksi.

2. ”Maahanmuuttajia täytyy kannustaa kotoutumaan entistä enemmän.”

Tämä perustelu pohjautuu ajatukseen, että nykyinen järjestelmä ei kannusta maahanmuuttajia kotoutumaan tarpeeksi, koska he saavat tarvittavan elintason myös sosiaalitukien kautta. Työttömyysturvan tason laskeminen sinänsä lisää taloudellisia kannusteita työn vastaanottamiseen. Ministeriö pohtii myös muiden osallistavien yksityiskohtien lisäämistä malliin. Esimerkiksi Tanskan uudistuksessa maahanmuuttajan työttömyysturva kasvaa noin neljänneksellä, kun hän on suorittanut keskitason kielikurssin. Suomessakin työttömyysturva on sikäli osallistava, että työtön maahanmuuttajat on ollut velvoitettu osallistumaan aktivointitoimenpiteisiin, kuten kielikursseille, saadakseen työttömyystukea. Porrastettu työttömyystuki toisi lisää taloudellisia kannusteita kielen oppimiseen.

Toisaalta voidaan kysyä, miksi työttömät maahanmuuttajat tarvitsevat lisää kannusteita, mutta kantaväestö ei. Onko taustalla ajatus tai mielikuva, että maahanmuuttajat jäävät kantaväestöä helpommin passiivisiksi työnhakijoiksi? On tiedossa, että maahanmuuttajien työttömyysasteet ovat usein korkeampia kuin kantaväestössä. Tutkimuksemme mukaan vielä kymmenen maassaolovuoden jälkeen joillain ryhmillä on yli kaksinkertaisesti työttömyyttä kantaväestöön nähden. Siitä ei ole kuitenkaan kattavaa tutkimustietoa, kuinka paljon eri maahanmuuttajaryhmien työttömyyteen Suomessa vaikuttavat esimerkiksi kielitaito, koulutus, työnhaun passiivisuus tai syrjintä?

3. ”Säästöjä täytyy tehdä. Maahanmuuttajien sosiaaliturva on sopiva säästökohde, koska he ansaitsevat suomalaista sosiaaliturvaa vähemmän kuin kantaväestö.”

Sosiaaliturvan säästötoimenpiteet kohdistuvat usein poliittisesti helpoimpiin kohteisiin. Helsingin Sanomien teettämässä tuoreessa mielipidemittauksessa lähes 70 prosenttia vastanneista kannatti turvapaikan saaneille alempaa sosiaaliturvaa. Tulos on linjassa Wim van Oorschotin kansainväliseen asennekyselyyn pohjautuvan tutkimuksen kanssa: kaikista vähäosaisista ryhmistä maahanmuuttajia kohtaan ollaan vähiten solidaarisia. Maahanmuuttajia enemmän priorisoidaan vanhuksia, sairaita ja työttömiä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että uudistuksen perusteluille ei löydy suoraa tutkimustietoa tuekseen, mutta ei selkeästi vastaankaan. Ottaen huomioon kuitenkin muiden maiden vähimmäisturvan tason, on epätodennäköistä, että turvapaikanhakijoiden suuri määrä Suomessa johtuisi sosiaaliturvan tasosta. Muilla tekijöillä, kuten turvapaikkapolitiikalla ja pakolaisten omilla verkostoilla, lienee suurempi merkitys.

Mainitussa Wim van Oorschotin tutkimuksessa yritettiin selvittää laajemmin, heikentääkö maan etninen monimuotoisuus hyvinvointivaltion kannatusta väestön keskuudessa. Tälle tutkimus ei löydy vahvistusta, mutta maahanmuuttajien rajaaminen osittain sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion ulkopuolelle on tutkijan mukaan todennäköisempi seuraus. Näin näyttää tapahtuvan nyt Suomessa. Uudistus on selkeä periaatteellinen muutos pohjoismaiseen hyvinvointivaltion malliin, jonka peruspiirre on ollut sosiaalisten oikeuksien yhtäläinen ulottaminen kaikkiin maassa asuviin.

Jussi Tervola
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @jutervol

Lähteet: