Sijaishoitopankista apua omaishoitoon?

Created with Sketch. 15.6.2015
Created with Sketch.
Mattila Yrjö
Created with Sketch.
Tillman Päivi

Jaa artikkeli Sijaishoitopankista apua omaishoitoon? sosiaalisessa mediassa

Kela toteutti vuonna 2014 kyselytutkimuksen omaishoitajille ja haastatteli kuntien omaishoidosta vastaavia työntekijöitä. Bloggaamme tällä palstalla näiden aineistojen havaintojen perusteella ajankohtaisista omaishoitoon liittyvistä asioista.

Tuoreessa pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa ja sen liitteessä luvataan tukea omaishoitajan jaksamista ja kohdentaa omaishoitoon resursseja. Lisäksi:

”Kehitetään omaishoitajien ja vastaavien vapaaehtoishoitajien sekä perhehoitajien sijaisjärjestelyjä siten, että hoitajille voidaan turvata mahdollisuus huolettomiin vapaisiin tarvittaessa”.

Omais- ja perhehoitajien vapaajärjestelmän kehittämiseen ja laajennukseen varataan liitteen mukaan 75 miljoonaa euroa vuodessa. Ikäihmisten kotihoidon kehittäminen ja kaiken ikäisten omaishoidon vahvistaminen ovat yksi hallituksen kärkihankkeista.

Nykyjärjestelmässä omaishoitajan jaksamista pyritään tukemaan mm. sillä, että hän saa vapaapäiviä, ja kunnan velvollisuutena on järjestää täksi ajaksi sijaishoito, joka usein toteutuu kunnan laitoksessa. Kaikki eivät kuitenkaan eri syistä käytä saamiaan vapaapäiviä. Hoitopaikkaan ei välttämättä olla tyytyväisiä, menemiseen ja kotiinpaluuseen voi kolmen päivän vapaasta mennä iso osa – esimerkiksi kuntaliitosten seurauksena sijaishoitopaikkaan voi olla jo hyvinkin pitkä matka. Hoidettava ei ehkä halua lähteä pois kotoaan.

Kela toteutti valtakunnallisen kyselytutkimuksen satunnaisotokselle virallisista omaishoitajista vuonna 2014. Kun kysyimme, mikä auttaisi omaishoitajaa jaksamisessa eniten, heti suuremman hoitopalkkion jälkeen toiveena oli sijaisomaishoitajan saaminen kotiin ja mahdollisuus tilapäishoitoon. Huomattavasti näitä vähemmän toivottiin lisää vapaapäiviä – mikä on ymmärrettävää, jos nykyisiäkään vapaapäiviä ei pysty pitämään. Haastattelimme myös kuntien omaishoidosta vastaavia henkilöitä. Myös niissä tuli ilmi, että eniten kysyntää on kotiin annettavasta sijaishoidosta.

Haastatteluissa tuli esiin myös, että sijaishoitajajärjestelmä, joka tuli omaishoitajalakiin vuonna 2011 (omaishoitolaki 937/2005, 4 a §), on joissakin kunnissa jo hyvin pitkälle vietyä. Näin on tapahtunut erityisesti kehitysvammaisten lasten omaishoitajien kohdalla: omaishoitajan vapaapäiviä ”tuuraa” hoitajan tai hoidettavan läheinen kunnan maksaessa hänelle palkkion sijaisuudesta. Järjestelmä on edullinen myös kunnalle, koska se vapauttaa kunnan etsimästä muita tapoja järjestää hoidettavan omaishoitajan vapaapäivien ajaksi. Eräässä kunnassa tällaisesta sijaishoidosta ei peritty omaishoitoperheeltä tavanomaista maksua, ja lisäksi tässä kunnassa kunnan palveluksessa olevat sijaishoitajat antoivat kotiin  ylimääräisiä vapaita lakisääteisten vapaapäivien ohella, jotta omaishoitajille oli mahdollisuus lähteä harrastuksiin, elokuviin jne.

Palvelusetelissä omat haasteensa

Osassa kunnista on tarjottu palveluseteliä vaihtoehdoksi, jos syystä tai toisesta ei ole haluttu käyttää kunnan tarjoamaa hoitopaikkaa vapaapäivien ajaksi. Ongelma on kuitenkin se, että palvelusetelin arvolla ei saa yksityisiltä markkinoilta kuin muutaman tunnin pituisen hoitojakson, joten vapaa jää huomattavasti kolmea päivää lyhyemmäksi. Joissakin tapauksissa omaishoitaja saattaa jopa vaihtaa vapaapäivänsä palvelusetelillä ostettaviin kotipalveluihin, jos hän ei ole tyytyväinen kunnan sijaisjärjestelyihin.

Sijaishoitajajärjestelyille näyttäisi siis olevan tarvetta. Haastatteluissa nousi esiin myös uusia innovaatioita järjestelmän viemiseksi eteenpäin. Eräiden virkailijoiden mielestä tulisi perustaa sijaishoitopankkeja. Tästä ”pankista” kunta voisi saada tarvittaessa sijaishoitajia nykyistä joustavammin, kaikilla kun ei ole omasta takaa sijaishoitajia tarjolla. Tiettävästi missään ajatusta ei kuitenkaan ole vielä toteutettu, vaikka idea olisi varmasti kokeilemisen arvoinen.

Muitakin joustavia ja asiakkaiden kannalta myönteisiä tapoja vapaapäivien järjestämisessä tuli esiin haastatteluissa. Näistä mainittakoon erityisesti perhehoidon hyödyntäminen, jota jo sovellettiin joissakin kunnissa. Hoidettava voi mieluummin mennä vapaapäivien ajaksi perhehoitoon toiseen perheeseen kuin kunnan järjestämään laitos- tai sitä vastaavaan palveluasumishoitoon.

Omaishoitajan jaksaminen on omaishoidon jatkumisen kannalta tärkeä asia. ”Huolettomat vapaat” on hyvä tavoite, ja vapaan toteutumiseen kannattaa panostaa – ettei tuloksena olekin kahta laitoshoitoa vaativaa potilasta. Myönnettävän rahoituksen olisi kuitenkin hyvä olla korvamerkittyä: eduskunta on aiemmin myöntänyt 10 miljoonan ylimääräisen vuosittainen valtionosuuden lisäyksen kunnille omaishoidon edistämiseen, mutta lähes kaikki haastatellut kunnat totesivat, että ylimääräinen raha ei ollut juurikaan ollut näkynyt omaishoidon työntekijöiden arjessa. Vain yhdessä kunnassa ylimääräisellä valtionavulla oli toteutettu omaishoitajien sijaishoitojärjestelyjä ja yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa järjestetty kursseja omaishoitajille. Voi kysyä, olisiko eduskunnan syytä sitoa rahoitus tarkemmin käyttötarkoitukseensa, jotta se näkyisi paremmin käytännön tasolla?

Päivi Tillman
tutkija

Yrjö Mattila
johtava tutkija

s-postit: etunimi.sukunimi@kela.fi

Lisätietoja: