Omaishoito voi olla palkitsevaa ja se voi jopa lisätä eliniänodotetta, mutta näyttö omaishoitoon liittyvän rasituksen yhteydestä terveyden ongelmiin on kiistatonta. Erityisesti psyykkiset ongelmat ovat yleisempiä omaishoitajilla kuin niillä henkilöillä, jotka eivät toimi omaishoitajina.
Suomalaisia omaishoitajia kuormittaa vaikeudet irrottaa omaa aikaa ja ylläpitää omia ystävyyssuhteita. Hoidettavan huomattavat vaikeudet ajatus- ja muistitoiminnoissa, avustamiseen käytetty pidempi aika, omaishoitajan huonoksi koettu terveys, masentuneisuus, mielenkiinnon puute ja käytettävien palvelujen riittämättömyys ovat yhteydessä siihen, että omaishoito koetaan kuormittavampana. Vaikka suomalaiset omaishoitajat arvostavat omaishoidon tuen palkkiota muun muassa siksi, että se osoittaa omaishoidon arvostusta, he harvemmin kokevat omaishoidon sinänsä tuottavan taloudellisia vaikeuksia. Kun omaishoitajan ja läheisen suhde pysyy hyvänä, annettu hoito tai apu koetaan hyödyllisinä ja omaishoitaja voi luottaa taitoihinsa selviytyä omaishoitotilanteista hyvin, on myös kuormittuneisuus vähäisempää.
Omaishoitajat tarvitsevat tukitoimia erityisesti rasituksen tai kuormittumisen ehkäisyyn, hallintaan tai vähentämiseen sekä psyykkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiseen tai parantamiseen.
Kela järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena kuntoutuskursseja omaishoitajille. Vuoden 2013 alusta kursseja lisättiin ja uudistettiin siten, että omaishoitajille tarkoitettujen yksilökurssien lisäksi järjestetään parikursseja omaishoitajalle ja hänen hoidettavalle läheiselleen. Seurantatutkimuksen perusteella vuoden kestävillä kuntoutuskursseilla pystytään kohentamaan omaishoitajien elämänlaatua, mutta ei vähentämään omaishoitajien masennusoireita. Omaishoitajien kuormittumista pystytään ehkäisemään paremmin, kun läheinen osallistuu kuntoutukseen.
Kurssimuotoinen kuntoutuksen lisäksi omaishoitaja tarvitsee muita tukitoimia, jotta hän pystyisi jatkamaan pidempään omaishoitajana sen aiheuttamasta rasituksesta huolimatta. Onko rahallinen palkkio sittenkään omaishoidon tuen ydinasia vai pitäisikö omaishoidon tukea arvioida ensisijaisesti erilaisten tukitoimien kuten vapaa-ajan ja terveyden ylläpitämisen mahdollistajana?
Anna-Liisa Salminen
johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Lähteet:
- Juntunen K; Salminen A-L. Kelan järjestämien omaishoitajien kuntoutuskurssien arviointitutkimus. Helsinki:Kela, Työpapereita 72, 2015.
- Tillman P; Kalliomaa-Puha L; Mikkola H; toim. Rakas mutta raskas työ. Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia. Helsinki: Kela, Työpapereita 69, 2014.
Oma 23 vuotinen kokemukseni omaishoitajana on sama: “Omaishoito voi olla palkitsevaa ja se voi jopa lisätä eliniänodotetta, mutta näyttö omaishoitoon liittyvän rasituksen yhteydestä terveyden ongelmiin on kiistatonta. Erityisesti psyykkiset ongelmat ovat yleisempiä omaishoitajilla kuin niillä henkilöillä, jotka eivät toimi omaishoitajina.”
Tässä suhteessa tapaukset ovar erilaisia. Yritin olla omaishoitaja ja vapaa toimittaja samaan aikaan. Täytyi luopua toimittajuudesta:
“Onko rahallinen palkkio sittenkään omaishoidon tuen ydinasia vai pitäisikö omaishoidon tukea arvioida ensisijaisesti erilaisten tukitoimien kuten vapaa-ajan ja terveyden ylläpitämisen mahdollistajana?”
24/7 tyhö syö ihmistä kuin ihmistä. Mutta jostain siitä syystä suuntaan mennään muuallakin kuin omaishoidossa. Omaishoidon rasittavuus on siinä, että yleensä omainen menee iän myötä huonompaan kuntoon, kuolema kolkuttaa oven takana. Se opettanee realismia muta masentaa myöls. Toinen puoli on se, että omaishoitaja tekee mielekästä työtä. Mutta uupumus iskee jokaiseen tietyn rajan ylityken jälkeen.
Sananlaskun mukaan lypsävää lehmää on tyhmä tappaa.
kyllä on nopeaa tuo hallitus homma, kun Kela sai ensiksi tuon Sipilän “haravan” En tiedä mitä sillä tutkitaa???
Ajatuksena ihan siis että työikäinen joka hoitaa omaistaan alle 400€ brutto palkalla. 24/7 ei ansaitse saada lisää palkkiota, vaan tukea. Tämä 400€ on monen ainoa tulo. Eikö se luo juurikin niitä ongelmia kun ei pysty maksamaan apua itselleen? Kun tuosta summasta ei voi maksaa edes vuokraa? Eikö omaishoitaja joka ottaa vastuun toisen ihmisen elämästä ansaitse kunnon palkkiota. Joka vähintään vastaa lähihoitajan palkkaa? Ottaen huomiota että tekee työn yksin ja 24/7? Tällöin palkkion nostaminen palkka tasolle on kohtuullista ja mahdollistaa myös vapaa ajan vietto mahdollisuuden. Jokainen voisi tätä työtä kokeilla, jotka hetkenkin meinaavat että tuloksi riittää tuo 400€ palkkio työstä, josta et pääse kotiin päivän päätteeksi nostamaan jalkoja pöydälle ja sanomaan olipa raskas päivä. Tai jos tämä summa on kohtuullinen, niin vähintään kohtuullista olisi palkata jokaiselle omaishoitajalle vähintään 8h ajaksi avustaja joka keventäisi työ taakkaa. Näin ollen omaishoitaja kykenisi ottamaan vastaan työtä ja viettämään laatu aikaa itsensä ja omien tarpeidensa kanssa. Mutta hyvä blogin kirjoittaja. Monella hoidollisesta syystä, on ollut pakko luopua palkka työstä ja ottaa vastaan tämä 400€ palkkio. Ainut tulo jonka tästä ns”arvostetusta” työstä maksetaan. Tällä olette osoittaneet kunnioitusta omaishoitajia kohtaan. Ei edes lain säätämää sosiaalista turvaa vaan 400€ brutto palkkio työstä joka on 24/7. Omaishoitajat ovat lopen uupuneita tekemään työtä josta ei saa palkkiota eikä arvostusta. Vaan elävät rakkauden tuomalla vastuulla. Ja te käytätte sitä raa’asti hyväksenne. Näin tuhoatte omaishoitajien fyysisen ja henkisen terveyden.
Totta!! On myös törkeää että te-keskus voi mätkäistä työssäoloehdon ja omaishoitajuus ei työnäkään kumoa työssäoloehtoa.työ on hoitotyötä.kummaa on taas se että henkilökohtainen avustaja voi olla kuka tahansa jolla ei alan koulutusta.omaista joka omaa ammattitaidon.tiedon ja tuntemuksen.ks.aivoinfarktin jälkitila ja kuntouttavan otteen säilyminen.omaista ei haluta palkata. Palkkauksella myös työssäoloehto kumoutuisi. Kyllä asiat on sekaisin. Itse vammautunutta ei kuulla vaikka hän toimii työnantajana. Malli on erittäin eettisesti ja moraalisesti väärillä teloillaan. Olen tytär en puoliso. Ja tällä hetkellä hoidettavalla ei ole minkäänlaista sopimusta.kunnan vammaispalvelu syyllistyy heitteillejättöön . Olemme erittäin pettyneitä. kyllä minö autan.kyllä minä jaksan.vyötä kiristän.tämäkö on sitä oikeudenmukaisuusperiaatetta?
Hyi hävetkää. Kyllä se rahakin on tarpeen muun tuen lisäksi. Omaishoitaja joutuu joskus käyttämään omiakin rahojaan hoidettavan hyväksi byrokratian takia.
Tulokset on tulkittu todella oudosti. Tällä logiikalla äitiysraha on oikeastaan turhaa, koska neuvolan palveluja perheille voisi lisätä? Lastahan hoidetaan rakkaudesta eikä rahasta?
Toimeentulo ja tukipalvelut eivät sulje toisiaan pois. Päin vastoin, molempia tulee kehittää kiireellisesti. Omaishoitajien järjestöissä toimeentulo on iso puheenaihe ja ongelma. Miten Kela huomioi tutkimusten suunnittelussa omaishoitajat, vai onko yhteys tutkimuskohteisiin kiireessä unohtunut?
Tarvitaan laadullista tutkimusta omaishoitajien kokemuksista. Suosittelen aineisto- ja asiakaslähtöistä tutkimushanketta. Jos Kela generoi lomaketutkimuksen kysymykset kuulematta alan järjestöjä ja tekee sitten johtopäätökset hallinnollisista lähtökohdista, voi syntyä tällaisia outoja päätelmiä. Omaishoitajia kuunneltuaan niitä on vaikea uskoa todeksi.
On järjetöntä ja vastuutonta asettaa raha ja muut tukitoimet vaihtoehdoiksi keskenään. Juuri raha on se joka mahdollistaa esim vapaiden pitämisen. Ei rahaa – ei vapaita, sillä kodin ulkopuolelle virkistymään meno vaatii rahaa eivätkä kaikki halua virkistyä vain Kelan valmiiksi räätälöimällä tavalla. Omaishoitajilla on jokaisella yksilölliset tarpeensa, toiveensa ja yllätys yllätys, myös hoidettavansa. Kaikki omaishoidokit eivät ole vaipoissaan makaavia vanhuksia vaan joukkoon mahtuu myös tavattoman toimeliaita ja aktiivisia, mutta esim itselleen vaaraksi olevia mielenterveyspotilaita ja kaikkea näiden kahden tyypin väliltä.
Tuohon viimeiseen kysymykseen vastaan toisella kysymyksellä: pitäisikö rahallisen palkkion sitten olla ydinasia?? Mielestäni rahallinen palkkio on perusasia! Rahallinen palkkio on korvausta menetetystä työpaikasta (josta omaishoitaja usein joutuu luopumaan) ja hoitopalkkiota omaisen hoitamisesta. Jotenkinhan toimeen pitää tulla, jotta omaishoito onnistuu, vai mitä? Sitten tämän perusasian päälle tulevat tarvittavat tukitoimet.
Mielestäni rahallinen korvaus eli palkkio omaishoitajalle omaishoitajuudesta on ydinasia. Sen lisäksi tarvitaan yhtenäiset ja saatavilla olevat omaishoitajien jaksamista tukevat palvelut : lakisääteiset vapaat, niihin tarpeita vastaava sijaishoito oh-lomien ajaksi ja omaishoitajan terveyspalvelut. Nämä kaikki ilman että jokaisen tarvitsee niistä oma taistelu käydä ja osata lakipykälät mihin vedota. Palkkioille yhtenäiset maksuluokat koko maahan ja summa sellaiseksi että sillä kohtuullisesti elää. Tämä asia on tärkeä ja aika ottaa oikeasti tosissaan!
Sen enempää tutkimuksissa kuin blogissakaan ei väitetä, ettei rahallista tukea pitäisi olla. Itse asiassa omaishoitajista valtaosa käyttää tuen välttämättömiin, jokapäiväisiin menoihin (Tillman ym. 2014). Raha ei valitettavasti riitä, vaan tarvitaan muita tukitoimia, joista monipuolisemmat, erilaiset omaishoitotilanteet huomioiva vuorohoito on ehkä yksi tärkeimmistä. Hoitotyötä tekevä ammattilainen koulutuksensa perusteella osaa työnsä perusteet, on osa hoitotiimiä, jossa hän tietää keneen ottaa yhteyttä tarpeen vaatiessa ja voi jakaa tukalia tilanteita työkavereidensa kanssa. Tai ainakin hänellä on rajattu työaika. Omaishoitaja joutuu tilanteeseen usein kylmiltään, pahimmassa tapauksessa hän kokee olevansa kysymmyksineen kuormittuneille ammattilaisille vaivaksi.
Suomessa saa omaishoidon tukea noin 45 000 henkilöä, saman verran lienee vaativaa omaishoitoa tekevää ihmistä ilman tukea ja yhteensä arvioilta 350 000 henkilöä antaa vastikkeetonta apua läheiselleen sairauden, vamman tai vanhuuden tuomien rajoitteiden vuoksi. Omaishoitajan tulee saada tietoa, ohjausta, välineitä ja arvostusta omaishoitajana toimimiseen olipa hän oikeutettu omaishoidon tukeen tai ei. Siinä tapauksessa, että omaishoitaja alkaa kokea kuormittumista, mielialan laskua tai muuten terveytensä vaarantuvan, tarvitaan yksilöllisen tarpeen mukaisia kuntouttavia tukimuotoja siitä huolimatta saako hän omaishoidon tukea tai ei.
Hei, Tässä on toinen blogikirjoitus, jonka tämän blogikirjoituksen kirjoittajakin olisi hyvä lukea, jotta muistaa työssään ottaa huomioon kaikki omaishoitajaryhmät. https://leijonaemojenblogi.wordpress.com
Hieno kirjoitus, Leijonaemo. Omaishoidettavia on monenlaisia. Osa toipuu ja omaishoitaja ja -hoidettava palaavat pyörittämään yhteiskunnan rattaita. Osan kunto heikkenee ja heidän on tärkeää saada jaksavaa hoivaa loppuun saakka. Osalle omaishoito on pesti esim oman lapsen syntymästä saakka. Emme me omaishoitajat ole kaikki eläkeläisiä, vaikka omaishoito nykymuodossaan tuokin harmaita hiuksia ennenaikaisesti, kun joutuu kamppailemaan paitsi hoidettavansa toipumisen, myös oman jaksamisensa ja taloudellisen toimeentulon puolesta.
Perustoimeentulon takaaminen omaishoitajille on ensisijaisen tärkeää.
Kaikki tukimuodot ovat epäonnistuneita, jos omaishoitajalla ei ole rahaa ruokaan tai vuokraan, eikä hänelle kerry työstään lomaa ja eläkettä.
Hienoa, että blogikirjoitukseni on aikaansaanut keskustelua. Kirjoituksessa viittasin tutkimustulokseen, jonka perusteella lähes puolet (44,5%) Kelan omaishoitotutkimukseen osallistuneesta 1300 omaishoitajasta kokee, ettei omaishoito aiheuta koskaan taloudellisia vaikeuksia ja 3,7% heistä arvioi että se aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia aina. Suurin osa vastanneista (57,2%) hoitaa puolisoaan ja 25% oli hoidettavan äiti tai isä. Omaishoitosuhteen yhteyttä tähän taloudellisia vaikeuksia koskeneeseen kysymykseen ei tutkimuksessa erikseen analysoitu.
Tutkimuksissa, joihin kirjoituksessani viittaan on tehty yhteistyötä omaishoitajien järjestön kanssa ja kuultu omaishoitajia. Kelan omaishoitotukimus suunniteltiin yhteistyössä Omaishoitajat- ja Läheiset – liiton kanssa. Kuntoutuskurssien arviointitutkimuksessa yhteistyötahoina olivat useat omaishoitajien paikallisjärjestöt ja tutkimuksessa haastateltiin kursseille osallistuneita omaishoitajia.
Kirjoitukseni herättämä keskustelu osoittaa osaltaan hyvin sen, että omaishoitotilanteet ovat yksilöllisiä ja tuen tarpeet vaihtelevat. Sama tukipaketti, oli se sitten rahaa tai palveluja ei välttämättä vastaa kaikkien omaishoitajien tarpeisiin. Selvää on, että erityislasten omaishoitajan tilanne on erilainen kuin ikääntynyttä puolisosaan hoitavan. Erilaiset omaishoitotilanteet tulisi varmaankin huomioida paremmin kun keskustellaan omaishoidosta ja siihen liittyvistä tukitarpeista. Muun muassa Kelan järjestämien omaishoitajien kuntoutuskurssien arviointitutkimuksessa asiaan on jo kiinnitetty huomiota.
Em. tutkimuksissa kävi ilmi myös se, että suomalaiset omaishoitajat ovat kuormittuneita ja että he tarvitsevat tutkitoimia erityisesti rasituksen tai kuormittumisen ehkäisyyn tai vähentämiseen sekä psyykkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiseen tai parantamiseen selviytyäkseen vaativasta tehtävästään. Yksi vaikuttava keino on osallistuminen Kelan kuntoutuskursseille.
Tässä erinomainen mielipidekirjoitus siitä, kuinka nykyinen omaishoidon tuki lähes syrjäyttää ihmisiä ja vaikeuttaa ansiotyön ja omaishoidon yhdistämistä:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/omaishoitoa-ilmaiseksi/2037403?pwbi=6860d4f32eae7fe330f7f28b3093913c
Taisi tämänkaltainen lobbaus tepsiä, ajoitettuna hallitusneuvotteluiden aikaan.
Tulos: omaishoitajien asema ei kohene, omaishoitolakia ei paranneta, palkkiot eivät nouse. Pirullista myyräntyötä.
Lobbaus tepsi, ajoitettuna hallitusneuvotteluiden aikaan.
Tulos: omaishoitajien asema ei kohene, omaishoitolakia ei paranneta, palkkiot eivät nouse. Pirullista myyräntyötä.