Kelan sairaanhoitokorvausten eli Kela-korvausten tulevaisuus on ollut pöydällä tulevaa sote-rahoitusjärjestelmää pohdittaessa. Kela-korvausta voi saada apteekista ostetuista reseptilääkkeistä, sairaanhoidon piiriin tehdyistä matkoista sekä yksityiseltä sektorilta hankitusta sairaanhoidosta. Kela maksoi näitä korvauksia viime vuonna yhteensä 1,9 miljardia euroa. Valtaosa eli 1,3 miljardia oli lääkekorvauksia.
Tutkimustietoa Kela-korvausten kohdentumisesta eri väestöryhmiin on kuitenkin ollut vain vähän ja se on ollut hajanaista. Lähdimme tutkimuksessamme selvittämään, miten Kela-korvausten saaminen ja vuosittain maksetut korvaussummat jakautuvat väestön tuloluokkiin. Tutkimuksen aineisto sisälsi vuonna 2011 maassa asuneet 25 vuotta täyttäneet henkilöt. Tämä väestö jaettiin vuositulojensa mukaan viidenneksiin, joista jokainen kattaa siten 20 % väestöstä.
Tähän kirjoitukseen olemme poimineet vain joitakin tutkimuksemme tuloksia. Raportissamme esitetään jokaisen etuuslajien osalta lukuja myös erikseen työikäisten ja eläkeikäisten miesten ja naisten ryhmissä sekä vakioidaan taustatekijöitä, jotka voivat olla yhteydessä tuloryhmien välisiin eroihin.
Aineiston väestöstä 85 % sai Kela-korvauksia vuoden 2011 aikana. Suuri osuus johtuu pääasiassa lääkekorvauksista, joita sai lähes neljä viidestä. Keskimääräinen vuoden aikana maksettu korvaussumma jokaista väestön 25 vuotta täyttänyttä kohden oli noin 420 euroa. Keskiarvo saattaa tuntua suurelta, mutta sen takana on paljon vaihtelua: osa väestöstä ei saa korvauksia lainkaan tai vain melko vähän ja osa puolestaan hyvin paljon. Useimmiten Kela-korvaus vähennetään suorakorvauksena laskun loppusummasta, jolloin asiakas ei välttämättä edes hahmota asioineensa Kelan kanssa.
Pienituloisten ryhmät saavat eniten korvauseuroja
Kela-korvauksia vuoden aikana saaneiden osuus oli melko tasainen kaikissa tuloluokissa, joskin pienituloisimmassa viidenneksessä olleet saivat korvauksia hieman harvemmin kuin muissa tuloryhmissä olleet. Kuitenkin euromääräisesti korvauksia maksettiin selvästi enemmän pienituloisiin kuin suurituloisiin ryhmiin kuuluville (ks. kuvio). Vuoden 2011 aikana maksetuista Kela-korvauksista yli puolet maksettiin pienituloisimmalle 40 prosentille väestöstä. Pienituloisten ryhmissä erityisesti suuret lääkekorvaukset sekä matkakorvaukset nostivat korvaussummat korkeiksi. Näissä ryhmissä on keskimääräistä ikääntyneempiä henkilöitä, jotka käyttävät useita lääkkeitä sekä tarvitsevat useammin Kelan korvaamia matkoja sairaanhoidon piiriin. Pienituloisten tiedetään muutenkin sairastavan suurituloisia enemmän. Ikääntyneitä oli paljon etenkin tuloviidenneksessä II, jossa vuoden aikana maksettu korvaussumma nousi lähes 600 euroon henkeä kohden.
Sen sijaan yksityisen sairaanhoidon korvauksia maksettiin selvästi sitä enemmän, mitä suurituloisempien ryhmästä on kyse. Pienituloisimmat hyötyivät näistä korvauksista vuodessa keskimäärin 33 euroa, kun suurituloisimpien hyöty oli lähes 100 euroa (ks. kuvio).
Suurituloisin viidennes maksaa eniten omavastuita
Suurituloisimmat maksoivat kaikista Kela-korvausten perusteena olevista kustannuksista tarkasteluvuoden aikana muita tuloryhmiä enemmän omavastuita eli omasta taskusta maksettavaksi jääviä kuluja. Pienituloisimmassa viidenneksessä olevat maksoivat omavastuita vuoden 2011 aikana noin 230 euroa henkeä kohden, suurituloisimmassa olevat noin 320 euroa. Tämä johtuu siitä, että suurituloiset käyttivät huomattavasti pienituloisia useammin yksityisen sairaanhoidon palveluita, joiden kustannusten korvausaste on varsin matala. Käyttäjät maksavat siten näiden palveluiden kustannukset suurimmaksi osaksi itse. Nämä omavastuut nousivat vuoden aikana niin korkeiksi, että suurituloisimmat maksoivat omavastuita vuodessa yhteensä enemmän kuin pienituloiset, vaikka lääkkeissä ja matkoissa omavastuut olivatkin pienituloisilla korkeammat kuin suurituloisilla.
Korvausjärjestelmä muutoksessa
Kokonaisuutena Kelan sairaanhoitokorvauksista hyötyvät enemmän pienituloiset kuin suurituloiset, sillä pienituloiset sairastavat enemmän ja käyttävät paljon korvattavia lääkkeitä ja matkoja. Korvausjärjestelmä tasaa siten sairastamisen kustannuksia tuloryhmien välillä. Kaikkiin sairaanhoitokorvauksiin on kohdistunut viime aikoina säästöpaineita. Lääkekorvaus- ja matkakorvausjärjestelmää ei ole vahvasti kritisoitu, vaikka niihin epäilläänkin liittyvän kustannusvastuun siirtoon liittyvää hankausta sairausvakuutuksen ja julkisen terveydenhuollon välillä. Yksityisen sairaanhoidon korvaukset ovat saaneet enemmän arvostelua osakseen. Kritiikki nojautuu vahvasti siihen, että hyöty näistä korvauksista menee selvästi keskimääräistä enemmän suurituloisille, jotka voisivat maksaa yksityispalveluiden käytön kokonaan itsekin. Puolustajien mukaan taas korvaukset ovat tärkeitä pienituloisille, joille pienikin korvaussumma voi olla merkittävä yksityispalveluiden käytön mahdollistaja. Niin tai näin, sairaanhoitokorvausten kehittämissuunta lähivuosina riippuu vahvasti tulevasta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoittamisrakenteesta.
Jenni Blomgren
erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @JenniBlomgren
Katri Aaltonen
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @vattihatti
Jussi Tervola
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Twitter: @jutervol
Lauri Virta
johtava tutkijalääkäri
etunimi.sukunimi@kela.fi
Lähde:
- Blomgren Jenni, Aaltonen Katri, Tervola Jussi, Virta Lauri. Kelan sairaanhoitokorvaukset tuloryhmittäin. Kenelle korvauksia maksetaan ja kuinka paljon? Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 93, 2015. ISBN 978-951-669-974-8 (nid.), 978-951-669-975-5 (pdf).
Kommentit