Eläkkeet herättävät tunteita. Etenkin suuret eläkkeet herättävät suuria tunteita. Tunteet purkautuvat vaatimuksiksi leikata huippueläkkeitä ja tasoittaa eläkeläisten välisiä tuloeroja. Onhan Suomi niitä harvoja maita, joissa eläkekattoa ei ole. Kansainvälisten vertailujen mukaan eläkeläisten väliset tuloerot eivät Suomessa kuitenkaan ole EU-maitten suurimpia, jos kohta eivät kaikkein pienimpiäkään. Eläkeläisten väliset tuloerot ovat samaa tasoa aktiivi-ikäisten välisten tuloerojen kanssa. Eläke-erot heijastavat siis melko hyvin työaikaisia tuloeroja. Naisten euron sanotaan olevan 80 senttiä. Koska eläkkeen suuruus riippuu palkan lisäksi myös työhistoriasta, naisen eläke-euro ei välttämättä ole 80 senttiä.
EU tekee aika-ajoin maa-arvioita, joissa profiloidaan kaikkien jäsenmaitten sosiaalipolitiikan tilaa, aikaansaannoksia ja kurkistetaanpa tulevaisuuteenkin. Näihin maakatsauksiin – joiden tekemiseen minulla oli viime vuonna mahdollisuus osallistua – luodataan myös eläkkeitten riittävyyttä (joista kirjoitin edellisessä blogissani) ja jakaantumista. Tällä hetkellä erityisen arvioinnin kohteena on eläkkeitten sukupuolittainen jakaantuminen EU-maissa.
Naisen eläke-euro on Tanskassa 93 ja Ruotsissa 69 senttiä
EU-tilastojen mukaan 65–79-vuotiaan suomalaisen keskimääräinen eläke on 1 885 euroa ja naisen 1 392 euroa kuukaudessa¹. Naisen eläke on siis 74 senttiä. Onko tämä sitten paljon vaiko vähän? Vertailu muihin maihin antaa perspektiiviä.
Euroopassa (Norja ja Sveitsi ovat mukana laskelmissa) keskimääräinen kuukausieläke on 1 530 euroa miehillä ja 915 euroa naisilla. Eurooppalaisen naisen eläke on siis vain 60 senttiä. Korkeimmat euromääräiset miesten eläkkeet löytyvät Luxembourgista (3 970 € miehillä ja 2 164 € naisilla) ja Sveitsistä (3 278 € ja 2 141 €). Sveitsissä ja Luxemburgissa naisten eläke jää tuntuvasti miesten eläkkeistä jälkeen.
Virossa naisten eläke-euro on peräti 95 senttiä, mikä on koko Euroopan korkein. Vastaavasti eteläisen naapurimme eläketaso on 330 euron tietämissä. Naisten eläke-euro on 80–90 senttiä lähestulkoon kaikissa entisissä sosialistimaissa. Tilanne johtuu siitä, että eläkkeet kaiken kaikkiaan ovat hyvin pieniä (alle 500 euroa) maksettiinpa niitä sitten miehille tai naisille. Jos entiset itä-blokin maat jätetään pois vertailusta vain Tanskassa miesten (2 120 €) ja naisten (1 982 €) välinen ero on pienempi kuin Suomessa. Tanskassa naisen eläke-euro on 93 ja Ruotsissa 69 senttiä.
EU:n laskelmien mukaan sukupuolten väliset tuloerot ovat eläkeläisten keskuudessa vähän (4 %-yksikköä) suuremmat kuin työikäisessä väestössä. Suuria eroja sen sijaan löytyy Luxembourgista (35), Hollannista (26) ja Ruotsista (17 %-yksikköä). Eläkeläisten sukupuolittaiset tuloerot ovat aktiivi-ikäisten eroja selvästi pienemmät entisissä sosialistimaissa huonoista eläkkeistä johtuen ja Tanskassa (15 %-yksikköä) korkeahkosta kansaneläkkeestä johtuen.
Keskimäärin 74 senttiä – paljon vai vähän?
Suomen tilanne muuttuu jonkin verran, jos tarkastelua eriytetään koulutusryhmiin. Pelkän perusasteen suorittaneitten naisten eläke-euro on 82 senttiä, toisen asteen suorittaneitten 79 senttiä ja kolmannen asteen suorittaneitten 67 senttiä. Toisin sanoen naisten eläke-euro heikkenee, kun siirrytään korkeammin koulutettujen naisten ryhmään.
Suomalaisen naisen eläke-euro on 74 senttiä. Suomalaiset erot ovat siis eurooppalaisessa valossa varsin maltillisia. Kokonaan toinen asia taas on se, missä määrin tilannetta voidaan ja on syytä pitää maltillisena muista syistä.
Olli Kangas
tutkimusjohtaja, Kela
etunimi.sukunimi@kela.fi
¹Tilasto Suomen eläkkeensaajista kertoo, että vuonna 2013 vanhuuseläkettä saavien miesten eläke oli 460 euroa suurempi kuin naisten eläke. Vanhuuseläkeläismiesten keskimääräinen oli 1 895 ja naisten 1 435 euroa kuukaudessa. Naisten eläke olisi siis 76 senttiä. Ero EU-tilastoon johtuu siitä, että suomalaiset tilastotiedot ovat vuoden 2013 lopusta, EU:n tiedot ovat vuotta vanhempia ja niissä rajoitutaan 65–79-vuotiaitten ikäryhmään.
Meidän työeläkejärjestelmämme perustuu ansioeläkeisiin. Näin ainakin minä olen luullut – eikä sukupuoleen. Näin ollen koko keskustelu pitäisi siirtää keskusteluksi miesten ja naisten erilaisista ansiotasoista, mihin sinänsä kirjoittaja hiukan viittasikin.
Että naisen euro olisi vain 80 senttiä on katteeton hokema, jota jostain kumman syystä vain toistetaan loputtomiin mantran tavoin. Nyt täälläkin.
Suosittelen lämpimästi perehtymään ILO:n suhteellisen tuoreeseen raporttiin “Global Wage Report”. Sieltä selviää, että pelkin raaoin numeroin naisen euro Suomessa on 82 senttiä. Mutta kun tilastoansioihin korjataan vertailukelpoisuuden vuoksi selitettävissä olevat ansiotason erot (esim miehillä pidemmät vuosittaiset työajat yms) kääntyykin asia toisin päin – naisen euro onkin 1,09 euroa.
Kiitos tarkentavasta kommentista. Sekä 80/82 että 74 senttiä ovat ‘pelkkiä raakoja numeroita’, jota ovat lähtökohta perusteellisemmalle analyysille. Jutun moraali ei ollut noissa numeroissa vaan asettaa ‘hokemat’ kansainväliseen perspektiiviin ja katsoa, miltä suomalainen eläkejärjestelmä siinä valossa näyttää.
Työeläkejärjestelmä perustuu työhistoriaan ja ansioihin. Kummallakin asialla on omat sukupuolivaikutuksensa, jotka saavat aikaan erilaisia lopputulemia riippuen siitä, miten kansalliset eläkejärjestelmät on rakennettu ja millaiset sukupuolittaiset työmarkkinat kussakin maassa on. Yksinkertaisten numeroitten (olipa ne sitten 74, 80,82 ta peräti 109 senttia) taakse on syytä mennä ja katsoa miten ne liittyvät miesten ja naisten erilaiseen työhistoriaan, palkkatasoon, työaikaan, työskentelysektoriin, erilaisiin poissaoloihin jne. Niinikään on syytä pohtia miten ja miksi em. seikat eroavat maittain. Näin saadaan ymmärrystä siihen, miksi numerot näyttävät sellaisilta kuin näyttävät. Meillä ja muualla.
Sukupuoli on hyvä indikaattori: sukupuolierot viittaavat helposti joihinkin sosiaalipoliittisiin epäkohtiin. Aina erot eivät kuitenkaan kuvaa epäkohtia vaan ainoastaan ilmaisevat järjestelmän rakennetta ja historiaa.
Esimerkiksi lukion sukupuolijakauma (60/40) tyttöjen hyväksi kertoo vain, että eri tutkimusten osoittamat erot sukupuolten lahjakkuusrakenteessa on kunnissa otettu huomioon, jotta korkeakoulujen kilttien tyttöjen kysyntä tulee katetuksi.
Olen joskus nähnyt työeläke-etuuksien puolustajien käyttävän keskimääräisten eläkkeiden alhaisuutta perusteena työeläke-etujen ylläpitämiseksi. Keskimääräiset eläkkeet on kuitenkin laskettu aineistosta, missä mukana oleva 90-vuotias eläkeläinen on ehtinyt olla järjestelmässä mukana vasta puolet ajasta, ja nuorempikin kotirouvana koko 1960-luvun.
Naisten kokonaiseläke noussee miesten vastaavaa korkeammaksi pitemmän elinajan johdosta, jolloin miehet rahoittavat eläkkeistä osuuttaan suuremman osan, semminkin kun naisten alhaisemmat kuukausieläkkeet oikeuttavat yleisistä verovaroista maksettaviin etuuksiin. – Tästä on osittain kysymys ilmeisesti jutussa esiin tuodussa eläkkeen koulutusriippuvuudessa vaikka ehkä enemmän työeläkkeen ansaintavuosien määrästä.
Koska kuitenkaan sen enempää eläkkeiden rahoitus eikä myöskään eläkkeen taso eivät yksilötasolla riipu asianosaisen sukupuolesta, on tilastollisten sukupuolierojen taustalla olevat tekijät tuotava pöydälle sellaisinaan, jos näitä eroja pidetään epäkohtina.
Esimerkiksi leskeneläkettä pidetään yleisesti järjestelmän epäkohtana. Leskeneläkettä nauttivat ovat useimmiten naisia, ja on jopa esitetty kantoja, että leskeneläke on tarpeen parantamaan naisten tilastoja. Tämä on räikeää väärinajattelua, mutta vastaavaa logiikkaa tavataan piilotetummin muualla.
Yksittäisen tilille maksetun eläkkeen suuruus on vain osa totuutta.
Naisten eläke-euro on yli 100 senttiä, koska naiset elävät niin paljon pidempään. He nostavat eläkettä arviolta 1,5 – 2 kertaa pidempään kuin miehet ja saavat siten enemmän eläke-euroja, vaikka eivät ole sitä mitenkään erityisesti ansainneet. Miesten maksamia eläkemaksuja jaetaan ulos eläkkeinä naisille ja paljon.
Jostakin syystä tätä ei tuoda koskaan esille.
Juhani Virtaselle: Yllä yritin tuoda esille, että eläkejärjestelmä on perusteiltaan sukupuolineutraali, koska säädöstasolla ei sukupuolta mainita.
Koska järjestelmä on ansiosidonnainen, riippuu eläke elinkaariansioista. Ja kun eläkettä maksetaan loppuikä, riippuu kokonaiseläke elinvuosista.
Jos on sitä mieltä, että järjestelmä sorsii jompaa kumpaa sukupuolta niin silloin on arvosteltava sitä perustetta, mikä korreloi sukupuolen kanssa. – En suostu ottamaan vastuuta rattijuoppojen miesenemmistöstä, vaikka joskus otankin, mutta en silloin aja.
Eläkkeen ansiosidonnaisuus on oikeudenmukainen peruste, ainakin jos eläke määräytyy todellisten ansioiden mukaan ja jos näistä ansioista on maksettu niistä koituvaa eläkevastuuta vastaava maksu. Lisäksi on hyväksyttävä eläkevakuutuksen riskivakuutusluonne, toisin sanoen eläkettä nauttii vain ikänsä, eikä lainkaan, jos kaatuu kesken.
Näitä kaikkia perusteita voidaan arvioida sukupuolesta riippumatta ja olisi pitänyt arvioida avoimemmin ja laajemmin jo aikoja sitten. Vasta vuonna 2006 saavutettiin kohtuullinen eläkeansion ja todellisten ansioiden vastaavuus. Ja vasta näinä päivinä eläkemaksu alkaa vastata eläkevastuun kertymää. Samalla huomataan, että kun työn arvosta noin neljännes bruttotulosta kuluu eläkemaksuun, voisi rahan muutoinkin käyttää kuin pakolliseen riskivakuutukseen, vaikkapa asuntolainamaksuihin.
Siksi itse kannatan hieman korotettua kansaneläkettä lisättynä vapaaehtoisella ansioeläkkeellä tai alhaisemmalla pakkoeläkkeellä.
Unohdit sitten mainita, että naiset nostavat eläkkeitä noin tupla-ajan verrattuna miehiin. Miehet nostavat eläkkeitä noin 10 vuotta kunnes aika jättää ja naiset taas noin 20 vuotta. Tämä siksi, että naiset elävät pitempään kuin miehet. Miesten kk-kohtainen suurempi eläke selittyy sillä, että miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset ja tämän takia eläkekin on sitä varten hitusen isompi. Siitä huolimatta eläkejärjestelmä on tulonsiirto miehiltä naisille. Naisten tuplaten kauemmin saadut eläkkeet maksatetaan miesten tekemillä töillä, vaikka naisten kollektiivinen varallisuus on jo tällä hetkellä suurempi, kuin miesten ja lisää etuuksia koitetaan vaan hankkia uhriksi tekeytymällä. Valitettavasti toiset miehetkin liittyvät samaan uhrikuoroon ja alkavat ajaa naisten etua, vaikka syytä tähän on vaikea ymmärtää.
Oikea tasa-arvoa olisi vaatia mies-kiintiö yliopistoihin ja sosiiaalipuolen työpaikkoihin esim. kaupungilla, kelassa ja muissa julkisissa instansseissa. Älkää käsittäkö väärin, arvosta naisia valtavasti mutta mielestäni miesten ei pitäisi olla ainoastaa työjuhtia ja nettomaksajia. Mikäli naiset haluavat isommat eläkkeet, he voivat tehdä enemmän töitä. Mikäli muut asiat ovat tärkeämpiä elämässä, voi keskittyä niihin mutta samalla on hyvä hyväksyä se ettei ole mikään yhtä ainoaa jumalallista sukupuolta maailmassa. Samalla lailla miestenkin pitää tehdä valtavasti töitä, mikäli haluavat joskus saada suuren eläkkeen, ei se ilmaiseksi tule.
miehen eläkkeen määrä, miesvainajani meni eläessään eläkekansaan ilmoittamaan tehneensä vaimonsa yrityksessä töitä 7 vuoden ajan josta vaimolle
lähetettiin jälkilasku tämän miehen työnteosta
summan ollessa 42.000 mk v.1984 vaikka mies ei
koskaan penniäkään eikä minuuttiakaan uhrannut
vaimon yrityksen hyväksi, vaan löhöili kotona
sen 7 vuotta, tuomatta penniäkään yhteiseen
talouteen jolloin vaimo joutui maksamaan yksin
valtavan asuntolainen, autolainan, sekä kaikki
muutkin laskut,
saatuaan työpaikan 1984 mies teki hanttihommia
rakennusliikkeessä pikkupalkalla, mutta kas kun
tälle on kirjattu eläketyötuloa 3-kertainen summa
viimeisiltä työvuosilta 1985-1992 ennen kuolemaansa,
ja oli mies vielä ottanut kuolemanvaravakuutuksen
koska tiesi saaneensa sydänvian, ja laittoi vaimon
maksamaan sen vakuutuksen jossa edunsaajana oli
perheen poika,
miehellä täytyi siis olla rakastajatar eläkekansassa
joka miehen pyynnöstä väärensi tälle roimat työtulot
koska mies oli päättänyt päästä eläkkeelle jo 45-
vuotiaana,
vaimo menetti hyvän työpaikkansa tultuaan raskaaksi ja jäi kotiin hoitamaan lasta, tehden sen ohessa
osapv-yötyötä kärsien siitä syystä uran ja tulojen
jarrutuksen niiltä 3 vuodelta,
yrittäjä vaimo ei kyennyt maksamaan itselleen täyttä
työeläkettä kun rahat kuluivat perheen elatukseen,
ja miehen kuoltua omaisuudestakin meni puolet pojalle, eikä leski siten ole varakkaampi kuin olisi
puolisonsa ollut eläessään,
niin että kyllä se hyvä eläke voi ilmaiseksikin tulla kun osaa vetää oikeasta narusta, eläke yhtiöillä on oikeus muuttaa vakuutetun työeläke
tietoja itsenäisesti eläkeläistä kuulematta, jonka
vaimo sai kokea kun yrittäjätulosta oli lohkaistu
pois kolmannes juuri vuosina 1992-1994, koska se
rakastajatar oli olettanut saavansa sen miehen
omakseen ja ilmeisesti kostoksi rustasi vaimon
eläketiedot uusiksi ja pienemmiksi kuin oli ollut
maksuja,
Kiitoksia kaikille kommenteista.
Kuten keskustelusta käy ilmi, tasa-arvokysymykset ovat monimuotoisia ja monitulkintaisia.
Kuten sekä Igor Pronin että Olli Saarinen totesivat, blogissa esittämäni luvut ovat vain numeroita, joitten taakse on syytä katsoa. Luvut ovat sekä työmarkkinoitten että eläkejärjestelmän tulosta. Luvut kuvaavat keskimääräisiä eläkkeitä eikä niissä ole otettu huomioon (sukupuolittaista) elinikää, mikä yhdessä eläkkeen suuruuden kanssa vaikuttaa siihen eläkepääomaan, jonka ihmiset elinaikanaan saavat itselleen.
Juhani Virtasen kommentti ‘ansaitsemisesta’ on kiintoisa. Useimmissa maissa naiset hoitavat perheen ja sitä kautta yhteiskunnan väestöllisen uusintamisen. He kasvattavat tulevia sukupolvia, jotka vuorostaan maksavat miesten ‘ansaitsemat’ eläkkeet. Monissa maissa tämä naisten tekemä palkaton työ katsotaan niin arvokkaaksi, että siitä ‘ansaitaan’ eläkettä. Suomessa tosin vähemmän kuin läntisissä naapureissa. Joissain maissa aviopuolisot jakavat eläkeoikeudet. En tiedä, miten tämä olisi muuttanut Janebondin kuvaamaa tilannetta.
Tuo edellä esitetty argumentti työn tekemisellä ansaituista eläkkeistä liittyy myös Patrik Sjömanin kommenttiin siitä, että naiset voisivat parantaa eläkkeitään tekemällä enemmän töitä. Tietysti näin on, mutta siinä on tuo perheen huoltamisen ja väestön uusintamisen tehtävä, joka jostain syystä lankeaa etupäässä naisille lyhentäen heidän työuraansa.
Esitettiin myös ajatuksia siitä, että koska naiset elävät pitempään, heidän elinikäinen eläkepottinsa on suurempi kuin miehillä. Miehen vuosihan on vain 11 kuukautta. Tämähän olisi helposti ratkaistavissa sillä, että miehet vain eläisivät pitempään!
Olli Saarinen sanoi kannattavansa parempia kansaneläkkeitä ja vapaaehtoisia lisäeläkkeitä. Tanskassa ja Hollannissa sovelletaan tällaista mallia. Hyvä kuvaus Tanskan järjestelmästä on Tanskan ATP-ekonomisti Ole Beierin ”Balancing the security and affordability of funded pension schemes”.
Juttu löytyy: http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=4&ved=0CDEQFjAD&url=http%3A%2F%2Fec.europa.eu%2Fsocial%2FBlobServlet%3FdocId%3D8238%26langId%3Den&ei=V_31VLa6JKGGywPtr4GICw&usg=AFQjCNGXl9I30r5BIXt1Yjla-EHDFUOnTQ&bvm=bv.87519884,d.bGQ