Eläkeläisten toimeentulo on parantunut työeläkejärjestelmän kypsyessä. Kaikki eläkeläiset eivät kuitenkaan ole työeläkkeen piirissä ja erityisesti täyden kansaneläkkeen saajat erottuvat korkealla tuloköyhyysriskillään. Vuonna 2011 voimaan tullut takuueläke on viimeisin kansaneläkejärjestelmää koskeva mittava uudistus. Kiinnostavaksi tutkimuskysymykseksi muotoutuu, onko 65–85-vuotiaiden täyttä kansaneläkettä saavien vanhuuseläkeläisten koettu toimeentulo muuttunut takuueläkeuudistuksen jälkeen.
Toimeentulokokemusten ja köyhyyden kehitys
Yhteiskuntapolitiikan pro gradu -työssäni tarkastelin Kelan kyselyiden avulla täyden kansaneläkkeen saajien koettua (omaan subjektiiviseen arvioon perustuvaa) toimeentuloa ennen ja jälkeen takuueläkeuudistuksen. Kun noin 23 prosenttia vastaajista koki toimeentulonsa huonoksi vuonna 2010, takuueläkeuudistuksen jälkeen vastaava luku oli enää 18 prosenttia. 25 prosenttia vastaajista puolestaan koki toimeentulonsa hyväksi ennen takuueläkeuudistusta, kun taas uudistuksen jälkeen noin 29 prosenttia raportoi toimeentulonsa olevan hyvä.
Tiivistetysti voidaan todeta, että useampi pienituloinen vanhuuseläkeläinen on tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa ja tulee mielestään helpommin toimeen takuueläkeuudistuksen jälkeen kuin sitä ennen. Eläkeläisten kokemusten perusteella takuueläke on uudistuksena ollut siis vähintään jokseenkin onnistunut.
Tutkimuksessa havaittiin, että kotitalouden tulotaso määritti voimakkaasti pienituloisten eläkeläisten toimeentulon kokemuksia: vastaajan koettu toimeentulo oli parempi, jos puolisolla oli tuloja tai vastaajalla oli eläkkeen ohella lisätuloja. Tulotaso ei silti ollut ainoa toimeentulokokemuksia määrittävä tekijä. Nuori ikä ja heikoksi koettu terveys olivat selvästi yhteydessä kielteisiin arvioihin omasta taloudellisesta tilanteesta. Tulos tukee niin sanottua tyytyväisyysparadoksia, jonka mukaan vanhemmat sukupolvet ovat tyytyväisempiä taloudelliseen tilanteeseensa mm. vähentyneiden kulutustarpeiden, kertyneen varallisuuden sekä toisaalta sukupolvikokemusten (sota- ja pula-aikoihin verrattuna nyt menee hyvin) vuoksi. Myös yksin- ja vuokralla asuminen olivat jokseenkin yhteydessä toimeentulon huonoksi kokemiseen.
Vuosien 2010–2013 aikana myös tuloköyhyys vähentyi 65–85-vuotiaiden täyden kansaneläkkeen saajien parissa. Vaikka yli puolet kohderyhmästä oli takuueläkeuudistuksen jälkeenkin pienituloisia (kotitalouden käytettävissä olevat tulot alle 60 % mediaanituloista), on pienituloisten eläkeläisten suhteellinen tuloköyhyys vähentynyt ja niin sanottu köyhyysvaje pienentynyt. Köyhyysraja on helpompi ylittää takuueläkkeen kanssa kuin sitä ilman.
Ylioptimistisia tuloksia?
Takuueläke on ollut merkittävä sosiaalipoliittinen uudistus köyhimpien suomalaisten eläkeläisten kannalta. Takuueläke vähensi tuloköyhyyttä ja eläkeläisten positiiviset toimeentulokokemukset yleistyivät uudistuksen jälkeen. Vaikka tutkimusasetelma ei salli kausaalisten yhteyksien havainnoimista, on takuueläkkeellä suurella todennäköisyydellä ollut vaikutusta pienituloisten vanhuuseläkeläisten koettuun toimeentuloon.
Täyden kansaneläkkeen saajan profiili kuitenkin muuttuu samalla kun ryhmän koko pienenee: yhä harvempi on entinen maatalon emäntä ja yhä useampi työkyvyttömyys-/ työttömyysjaksoilta kansaneläkkeelle siirtyvä mies. Jos tyytyväisyysparadoksia selittävät staattisesti vanhempien eläkeläisten sukupolvikokemukset, voidaan tulevaisuuden pienituloisten eläkeläisten odottaa olevan tyytymättömämpiä. Heille kulutuskulttuuri asettaa uudenlaisia vaatimuksia ja kasvava hyvätuloinen eläkeläisväestö on vertailuryhmänä vaativa.
Paitsi kohtuullisen eläketurvan takaaminen, myös muiden koettuun toimeentuloon vaikuttavien tekijöiden huomioiminen poliittisessa päätöksenteossa olisi tärkeää. Esimerkiksi panostamalla laadukkaisiin julkisiin terveys- ja hoivapalveluihin voitaisiin edistää erityisesti pienituloisten, sairaiden ja yksinasuvien hyvinvointia, ja siten mahdollisesti myös pienentää koetun hyvinvoinnin eroja eri eläkeläisryhmien välillä.
Koska kansan- /takuueläkkeen saajilla ei välttämättä ole itsellään voimavaroja ajaa asiaansa tai tukenaan lobbausryhmiä, kuten työeläkejärjestelmällä, jää kansaneläkeläisten asia helposti päättäjien myötätunnon varaan. Työeläkejärjestelmällä on puolestaan takanaan vankka tuki ja työeläkkeen saajista keskustellaan mediassa hyvinkin ahkerasti. Olisiko nyt aika nostaa keskusteluun jälleen myös kansaneläkejärjestelmä ja köyhimmät suomalaiset eläkeläiset?
Minna Nurminen
VTM, maisteriopiskelija
Oxfordin yliopisto
etunimi.m.sukunimi@gmail.com
Tutkimus kokonaisuudessaan: Nurminen, Minna (2014) Poor but content? A study on the Finnish old-age pensioners before and after the 2011 guarantee pension reform.
Poimintoja kirjallisuudesta:
Airio, Ilpo & Blomberg, Helena & Kangas, Olli & Kroll, Christian & Niemelä, Mikko (2013) Täyden kansaneläkkeen saajien tulot ja kokemukset toimeentulosta. Teoksessa Ilpo Airio (toim.) Toimeentuloturvan verkkoa kokemassa. Kansalaisten käsitykset ja odotukset. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 141–167.
Ginn, Jay (2008) Poverty and financial inequality in later life. Teoksessa Tess Ridge & Sharon Wright (toim.) Understanding inequality, poverty and wealth. Bristol: The Policy Press.
Hansen, Thomas & Slagsvold, Britt & Moum, Torbjørn (2008) Financial Satisfaction in Old Age: A Satisfaction Paradox or a Result of Accumulated Wealth? Social Indicators Research 89, 323–347.
Palomäki, Liisa-Maria (2009) Mitkä tekijät selittävät pienituloisten eläkeläisten toimeentulokokemusten eroja? Yhteiskuntapolitiikka 74 (5), 542–553.
Riihinen, Olavi (2008) Kansaneläkkeen hyväksyttävyys tulevaisuudessa. Teoksessa Robert Hagfors & Katri Hellsten & Maija Sakslin (toim.) Suomen kansan eläke. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 226–261.
Vaarama, Marja (2008) Syvenevä jako hyvä- ja huono-osaisiin on ikääntyvän yksilön ja yhteiskunnan yhteinen riski. Futura 4, 48–56.
Veenhoven, Ruut (2002) Why Social Policy Needs Subjective Indicators. Social Indicators Research 58, 33–45.
Kommentit