Kelan tietotarjotinSiirry sisältöön

Kerjäläisen osa

Julkaistu 15.2.2010

Kaupungilla katseeni osuu maassa kerjääviin romaneihin väistämättä. En ole vieläkään tottunut siihen, että kotikaupungissani on ihmisiä, jotka elävät kerjäämällä avoimesti kadulla. Köyhät ovat Suomessa pysyneet poissa kaduilta sanattoman sopimuksen seurauksena. On luotettu siihen, että palkansaajat hoitavat vastuunsa sosiaalisesta uudelleenjaosta maksamalla veroja ja köyhät pysyvät kerjuulla Kelassa ja sosiaalitoimistossa. Siksi vielä muutama vuosi sitten kaupungin kaduilla liikkui vain satunnaisia eurojenpyytäjiä – eikä meidän tarvinnut kohdata köyhyyttä.

Instituutioiden hoitaman köyhyyden tasapaino horjahtaa heti, kun joku istuu maahan ryppyinen pahvimuki kourassaan. Romaniasta ja Bulgariasta saapuneet romanit ovatkin olleet kova pala suomalaisille veronmaksajille. Hyvinvointivaltion kansalaisten ensimmäinen reaktio on huutaa apuun kaupunkia, valtiota, kirkkoa tai mitä tahansa ”köyhien auttamiseen tähtäävää toimenpideohjelmaa”. Suomalainen haluaa ajatella, että joku ottaa vastuun tästä ihmisryhmästä eikä omia käsiä tarvitse liata kerjäläisten kohdalla.

Romanit ovat osoittaneet syrjityn vähemmistöryhmän mentävän aukon EU-lainsäädännössä. Mikään taho ei ota suomalaisten peräänkuuluttamaa vastuuta. Samalla internetin keskustelupalstoilla leviää romanien vastainen vihapuhe. Koveneva asenne näkyy myös nopeutetuissa turvapaikkapäätöksissä ja Helsingin kaupungin päätöksissä. Ammatikseen kerjääviä ihmisiä ei haluta Suomeen.

Kun katselen kylmässä kyhjöttävää ihmistä, en voi kuvitella, että joku valitsee vapaaehtoisesti kerjäämisen. Uskon, että kotimaassa odottaa vielä surkeammat elinolot – ilman toivoa ohikulkijan tiputtamista kolikoista. Minä nostan hattua kerjäävälle romanille. Istumalla hän tekee näkyväksi ihmisten ja kansojen väliset tuloerot. Ero tulee näkyväksi joka kerta, kun pahvimukin ohittaa muotiliikkeiden muovipusseja kantava suomalainen. Äärimmäinen köyhyys ei enää ole poissa silmistä, vaan meidän jokaisen vastuulla.

Samankaltaisia ajatuksia esittää myös Kimmo Oksanen viime vuonna ilmestyneessä pamfletissaan ”Kerjäläisten valtakunta”. Siitä löytyy tietoa erityisesti suomessa kerjäävien romanien tilanteesta Suomessa ja muualla Euroopassa. Toinen viime syksyn uutuus ”Kerjääminen eilen ja tänään” (toimittanut Mäkinen ja Pessi) avasi silmiäni laajemmin kerjäämisen historiaan ja niihin oikeudellisiin mahdollisuuksiin, joita tämänhetkinen yhteiskunta tarjoaa. Susan Kuivalainen kirjoittaa erityisen mielenkiintoisesti romanikerjäläisistä ja sosiaalipolitiikasta: kenen pitäisi auttaa ja miten? Suosittelenkin tarttumaan näihin kirjoihin, jos kaupungilla liikkuvat romanikerjäläiset askarruttavat.

Tuuli Hirvilammi
tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Jaa tämä artikkeli

Jaa sivu Twitteriin Jaa sivu Facebookiin Jaa sivu LinkedIniin