Yli puolet suomalaisista pitää sosiaalitukia passivoivina. Ratkaisuna pulmaan on sosiaalitukien muuttaminen vastikkeellisiksi. Tämä oli yksi Ylen uutisten pääviestejä tiistaina 7.1. Ylen sivuilta käy ilmi, että mielipidekyselyn lause, johon vastaajien oli otettava kantaa, oli tarkasti ottaen seuraava. ”Suomen sosiaalituet johtavat siihen, että liian harva ottaa vastuun omasta pärjäämisestään.” En nyt pohdi tätä johdattelevalta vaikuttavaa kysymystä, vaan esitettyä ratkaisumallia.
Mitä esitetty ratkaisu tarkoittaa? Miten sosiaalituet muutetaan vastikkeellisiksi? Onko tarkoitus, että lapsilisien saamiseksi tarvitaan jotakin muutakin vastiketta kuin lapsia? Edellytetäänkö tästä lähtien vammaistukien saamiseksi muutakin kuin vammaisuutta? Miten asumistuesta tehdään vastikkeellista? Eivätkö pienet tulot ja korkeat asumiskustannukset enää riitä asumistuen saamiseen? Mitä vanhuuseläkkeen saajilta nyt vaaditaan?
Nämä ovat tietenkin tyhmiä kysymyksiä, koska mainittu vastikkeellisuus on jo monta kuukautta sitten suomennettu työttömien työvelvoitteeksi. ”Työttömille tulossa työvelvoite”, kertoi Helsingin Sanomien otsikko 19.9.2013. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa tätä kutsutaan osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Näiden eri termien ja hankkeiden yhteys on jokaiselle asioita seuraavalle selvä. En ole nähnyt kenenkään kiistävän HS:n syyskuisen jutun viestiä.
Kyse ei ole siis sosiaalituista yleensä vaan nimenomaan työttömyysturvasta, joka aiotaan näiden lausuntojen ja uutisten mukaan muuttaa ”vastikkeelliseksi”. Mainitussa Helsingin sanomien kirjoituksessa sitä täsmennettiin 1–2 tunnin päivittäiseksi palkattomaksi työksi, josta kieltäytyminen voisi johtaa työttömyysturvan 30 prosentin alentamiseen. Asiaa pohtii nyt työryhmä, jonka ratkottavana on monta ongelmaa. Keitä tämä ”vastikkeellisuus” koskee? Miten sitä käytännössä hallitaan? Mitä porkkanoita ja sanktioita otetaan käyttöön. Missä tätä palkatonta työtä tehdään – HS:n kirjoituksessa ideoitiin yritysten keittiöiden siistimistä, vanhustenhoitoa, kotipalvelua ja risusavottoja.
”Vastikkeita” on nytkin
”Vastikkeellisuus” samoin kuin ”sosiaalituki” ovat varsin laajoja käsitteitä – liian laajoja tähän keskusteluun. Nykyisinkin työttömyysturvan saamisen edellytyksenä on monta ”vastiketta”: työttömän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä ja osallistuttava työvoimaviranomaisten määräämiin kursseihin ja muihin toimiin eikä hän saa aiheetta kieltäytyä tarjotusta työstä tai muista palveluista. Kieltäytyminen johtaa helposti karenssiin, joista tehdään tuhansia päätöksiä vuosittain. Vuonna 2012 tehtiin työttömän ”moitittavan menettelyn” vuoksi noin 90 000 karenssipäätöstä, ja suuri osa näistä päätöksistä eväsi työttömyysturvan käytännössä kokonaan. Työttömyysturvatilastosta nähdään, että marraskuussa 2013 yhteensä 75 000 työttömyysturvan saajaa osallistui erilaisiin palkattomiin toimenpiteisiin (koulutukseen, työelämävalmennukseen, kuntouttavaan työtoimintaan ym.) mikä oli runsas viidennes kaikista työttömyysturvan saajista.
Palkaton työ työttömyysturvan ”vastikkeena” ei ole Suomen työttömyysturvassa ja työvoimapolitiikassa uusi asia, mutta jos hallitus aikoo todella yleistää sen koskemaan kaikkia työttömiä, sillä on edessään monta poliittista, juridista, taloudellista ja käytännöllistä pulmaa. Tuskin kukaan uskoo, että esim. Turun STX-telakalta irtisanottu ansiosidonnaista työttömyysturvaa saava levyseppä voidaan käden käänteessä laittaa avustamaan vanhusten kotipalvelua, vieläpä ilman palkkaa.
Workfare-diskurssi
Jos keskustelua viedään käytännön politiikasta yleisemmälle tasolle, voidaan puhua workfare-diskurssista, joka 1980-luvulla sai alkunsa USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. Puhtaimmillaan se tarkoittaa nimenomaan työttömyysturvan tai sosiaaliavun ”vastikkeeksi” tehtävää palkatonta työtä, joskin sillä voi muitakin lievempiä ilmenemismuotoja.
Workfare-käytännöt ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet joukkotyöttömyyttä kokeneissa maissa. Esimerkiksi Saksassa otettiin kymmenkunta vuotta sitten käyttöön ns. yhden euron työpaikat: työtön voidaan velvoittaa viranomaisten osoittamaan palkattomaan työhän, josta voidaan maksaa kulukorvauksena 1-2 euroa/tunti. Tässä järjestelmässä on kuukausittain satoja tuhansia työttömiä. Käytännössä workfare-velvoitteet kohdistuvat ankarimmin tai pelkästään perusturvan tai viimesijaisen sosiaaliturvan saajiin, eivätkä yleensä työttömyysvakuutuksen piirissä oleviin, ansiosidonnaisen turvan saajiin. Tällaiselta luokittelulta tai karsinoinnilta tuskin vältytään myöskään Kataisen hallituksen ”osallistavassa” sosiaaliturvassa.
Workfare-diskurssin kääntöpuolena on monissa maissa perinteisen työllisyyspolitiikan hiipuminen. Julkinen valta ei enää luo tai rahoita entiseen tapaan ”oikeata” palkallista työtä, jota eräät tutkijat ovat nimittäneet myös ”reiluksi” työksi. Työpaikkojen luominen on hävinnyt budjettipolitiikan agendalta, puhumattakaan siitä, että täystyöllisyys olisi enää hallitusten ohjelmassa. Suomessa vuoden 1987 työllisyyslaki edellytti, että vuosittain laaditaan työllisyyden hoidon lähiajan tavoiteohjelma, mutta tästä luovuttiin vuoden 2002 työvoimapalvelulaissa. Vuoden 2012 uudessa laissa luovuttiin myös työllisyyskertomuksen esittämisestä eduskunnalle, samoin kuin edelliseen lakiin vielä sisältyneestä täystyöllisyyden tavoitteesta. Palkkaperusteisilla työllisyysmäärärahoilla työllistettyjen lukumäärä on nykyisin pienempi kuin 1980-luvun lopun nousuvuosina, vaikka uutta finanssikriisiä on eletty jo monta vuotta.
Toivottavaa, että ”osallistavaa sosiaaliturvaa” pohdittaessa tutustaan myös workfare-ideologiaa ja -käytäntöjä koskevaan kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen.
Pertti Honkanen
Johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Jos pirulle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden.Työttömänä ajattelen että ajatus vastikkeellisuudesta on ihan tolkuttoman kaheli ajatus, onhan nytkin velvoitteita ja kiristyksiä, myös ajatus mihin vastikkeellisuus voi ja varmaan tulee johtamaan on masentavaa.Ei tämä työttömän elämä muutenkaan ole ruusuilla tanssimista, eikä sitä helpota jatkuva työttömien kepittäminen, sehän vain pahentaa tilanteessa jossa työtä on hankala saada.Myös toteutus tulee maksamaan, ei nykyistä työttömien armeijaa voida organisoida liikkeelle ilman kustannuksia, siis siksikin typerää.Paltamon kokeilukin makoi miljoonia vaikka osa makasi päivät talollansa ihan tyhjän panttina, tuollanen vie motivaatiota jonka ylläpitäminen kauan jatkuneen työttömyyden pitämisenä on oma hommansa.Samoin ensi vuoden alusta tulevat muutokset on ihan hulluja, vain byrokratiaa ollaan lisäämässä.Olen sillä kannalla että työttömyyttä ei saa enää lakaista maton alle tai että työttömistä tehtäisiin halpatyövoimaa kuin Parpo on ehdottanut, vaan käytettäisiin niitä miljoonia ihan oikeaan yritystoimintaan, kai sellaista kannattavaa viellä tästä maailmasta löytyy, risusavotta ei ole sitä ainakaan.
Jos sosiaalituki on vastikkeellista, sosiaalimenoja ei saa enää ottaa verotuksesta, vaan ne on maksettava sen, joka tätä ilmaista työvoimaa käyttääkin. Näin ollen palkansaajalta on poistettava sosiaalimaksuja ja kevennettävä verotusta. Samoin työttömältä. Mitään tukia tällaiseta ilmaisen työvoiman käytöstä ei saa maksaa, taai se pitää maksaa palkattujenkin yrityksille.
Sosiaalituki eli työttömyysraha on rinnastettava palkkaan ja vero sen mukaan. nyt alimmista työttömyysrahoistaa menee 20% veroa + ALV päälle. Melkoinen verotaakka heti kättelyssä. Kun tarkkaan lasketaan reilusti yli puolet sosiaalituista palaa valtiolle ja kunnille veroina ja pakkomaksuina ja lopulta mm vesimaksuina.
9e/pv katson, ettei se velvoita kuin saapumaan paikalle, ei tekemään mitään. Palkka saadaan tekemisestä. Toisaalta ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa.. EI TÖISSÄ KÄYVÄ SAA TUOTA 9 EUROA, MIKSI TYÖTÖN SAA SAA SEN VALTIOLTA??? Tasa-arvo puuttuu.
Kaikki jos vitutuksen luulee jotain kuntouttavat niin kumma juttu.
Olin kuntouttavassa pari vuotta sitten.
Tupakkataolla keskustelin erään kanssa, joka oli paikalla myös. Suorittamassa yhdyskuntapalvelua eli vankeusrangaistusta.
Miten voi olla mahdollista että sama työ on rikolliselle rangaistus ja työttömälle mahdollisuus ja kuntouttavaa?
Onko työtön lähtökohtaisesti rikollistakin alempana yhteiskunnassa.
Miksi vanki on 20 tuntia paikalla ja sitten suorittanut 14 vuorokautta vankeusrangaistusta, mutta kuntouttavassa työtoiminnassa oleva lusii 20 päivää ja jopa 160 tuntia samassa ajassa.
Jos puolen vuoden kuntouttavan työtoiminnan jälkeen olet suorittanut 960 tuntia eli vankeusrangaistukseksi muutettuna 672 vuorokauttaa = vankeusrangaistuksena sama kuin saisit 1,8 vuoden tuomion ja suorittaisit sen yhdyskuntapalveluna.
Ei voi olla ihmisoikeuksien mukaista.
Toisekseen mietin, mitä voisin hävitä rikollisena? Rikollisesta toiminnasta voi saada taloudellista etua, kuntouttavasta työtoiminnasta et. Jos rikoksesta jää kiinni, mitä tapahtuu ensikertalaiselle?… todennäköisesti päädyn samaan paikkaan kuin työttömänäkin, mutta lusittava tuntimäärä on paljon pienempi. Et voi kuin voittaa. Persauki olet molemmissa tapauksissa.
Kuntouttavasta voi kieltäytyä, muttei saa edes työttömyyskorvausta, eli ”rangaistusta” kovennetaan ja menetät todennäköisesti asuntosikin. Vanki sen sijaan. jos on pois yhdyskuntapalvelusta, saa palkkioksi asunnonkin = vankila. Työtön joutuu taivasalle, rikollinen pääsee lämpimään.
Tuo Ylen tutkimus ei täytä tieteellisen tutkimuksen perusvaatimuksia. Määrällisessä tutkimuksessa 13 kysymystä on todella vähän ja osa kysymyksistä on epävalideja. Sosiologian gradun tehneenä teologisessa tiedekunnassa kirkkososiologian gradua aloittelevana tuollainen tutkimus tuskin menisi läpi edes perusopinnäytetyönä, ehkä juuri ja juuri kandin tutkielmana. Otos toki on suuri, mutta mikään muu tutkimuksessa ei ole kohdallaan.
Toiset tuottaa ilmaiseksi palveluita joihin vain varakkailla on rahaa. Siitä ei ole enää pitkä matka arbeit macht frei-leireihin. Mihin jäi ihmisoikeudet? En voi suostua työhön josta ei makseta palkkaa, saa nähdä kuolenko nälkään ja viluun.
En ole nähnyt vielä yhtäkään mielipidekirjoitusta jossa olisi pohdittu vastikkeellisen sosiaalituen negatiivisia seurauksia. On tyydytty hymistelemään kuinka se “aktivoi ihmisiä”.
Koska pakko on erittäin huono motivaattori, huomattava osa ihmisistä aktivoituu tekemään tehtävänsä mahdollisimman huonosti eikä heitä kukaan halua edes ilmaiseksi töihin, sillä heistä on siellä enemmän haittaa kuin hyötyä, parhaimmassakin tapauksessa heistä ei ole siellä mitään hyötyä. Vielä suurempi osa tekee kaikkensa välttyäkseen ilmaistyöltä.
Ihmisiä jotka vapaaehtoisesti haluavat mennä pesemään vessoja ilman palkkaa ei ole. Jos olisi, niin ihmiset jonottaisivat nykyisiin palkattomiin työharjoittelupaikkoihin. Sen sijaan työnantajat tällä hetkellä jonottavat saadakseen palkattomia työharjoittelijoita. Taitaa olla ainoa työmarkkina jossa on vallalla työntekijän markkinat, ja kas kummaa ainoa ero työhön on että palkkaa ei saa! Toisin sanoen tuottavaakin työtä kyllä olisi mutta ei haluja maksaa edes vähäistä palkkaa.
Toiseksi, kuka saisi tulevaisuudessa ottaa “töihin” ilmaistyöntekijöitä? Jos vaikkapa sukulaisellani on toiminimi, voisiko hän yksinkertaisesti tehdä kanssani nimellisen sopimuksen ilmaistyöstä jonka kiikutan työvoimaviranomaisille, ilman että todellisuudessa tulisin tekemään minuuttiakaan ilmaistyötä?
Vielä räikeämmin, entä jos et tunne ketään joka voisi auttaa tuolla tavalla, verrattuna henkilöön joka voi? Taitaapa käydä niin, että maatalojen pojista yksikään ei ilmaistyöhön joudu, eikä tehtaanomistajienkaan. Saavat jatkaa makailua samalla kuin huono-onnisemmat pääsevät pesemään vessoja ilman palkkaa samaiselle tehtaanomistajalle tai maanviljelijälle.
Ilmais”työ”suhteet olisivat varmasti lyhyitä, en ainakaan näe mahdolliseksi että kukaan olisi vuosikausia ilman palkkaa työssä samalla “työn”antajalla. Tarkoitus olisi tietysti löytää ihan oikea työpaikka, ja mahdollisimman nopeasti. Millainen työnantaja on kiinnostunut työnhakijasta jonka työhistoria koostuu muutaman tunnin, päivän, viikon tai edes kuukauden pätkistä tekemässä mitättömiä ilman ammattitaitoa tehtäviä töitä? Millaiselta näyttää työhakemus jossa “ammattitaitona” on vessanpesemistä päivän verran kymmenessä eri paikassa, toiset kymmenen päivää lehtien haravointia kaupungilla? Ihanko oikeasti tarjolla tulee olemaan palkallisia vessanpesijän ja lehtienharavoijan paikkoja joihin pätevöidytään tällä tavalla?
Lyhyesti kommentoin viimeiseen kohtaasi: Eikai se lehtien haravointi tai vessanpeseminen ainakaan huonommalta näytä kuin täydellinen toimettomuus?
Olisi mielenkiintoista kysyä pelisuunnittelijoilta tai palkitsemisen (psykologisilta) asiantuntijoilta, miten “työ vastikkeena” pitäisi järjestää, jotta hyvä puolia olisi mahdollisimman paljon ja huonoja mahdollisimman vähän.
Karsinointiongelmaa voisi nähdäkseni vähentää satunnaisuudella. Kun arpa ratkaisee, kehen tiettyjä toimenpiteitä kohdistetaan, leimautuminen vähenee. Satunnaisuus on valitettavan aliarvostettua.
Entä miten on vapaaehtoisuuden laita? Eikö tiettyjä “porkkana-malleja” voitaisi luoda, mitta niihin osallistuminen olisi vapaaehtoista, ja oletettavasti (ihanne tapauksessa riittävä määrä) osallistujia olisi sellaisia, joille malli tuntuu sopivalta.
Ehdotan, että työttömille asetettavan työpakon sijasta säädetään kunnille/valtiolle velvoite tarjota työttömille työtä muutamaksi tunniksi viikossa pienellä palkalla. Tyyliin 5-10 tuntia viikossa 5 euron tuntipalkalla kaikille työttömille, jotka ilmoittavat haluavansa seuraavalla viikolla osallistua. Mikään pakko ei olisi osallistua, mutta jos haluaa niin siitä saisi työtön vähän tekemistä, työkokemusta ja lisätuloa, joka ei missään tilanteessa vähentäisi työttömyysturvan määrää.
Minut irtisanottiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä elokuun alussa. Sen jälkeen olin palkatta, mutta korotetulla ansiosidonnaisella koulutustani vastaavassa työssä. Nyt olen hakenut jokaista auki olevaa paikkaa. Hakijoita on ollut jokaiseen 100-300. Kaksi korkeakoulututkintoakaan ei näköjään pelasta työttömyydeltä, kun työpaikkoja vain ei ole. Pakkotyöllistäminen ilmaiseksi vie vain työpaikkoja palkanansaitsijoilta. Antaisin mitä tahansa, että pääsisin töihin. Miksi pitäisi vielä lyödä lyötyä.
Miksi perustuloa ei ole punnittu vaihtoehtona?
Suuri ongelma noissa karensseissa on se, että työvoimavirkailija voi käyttää täydellistä mielivaltaa niiden määräämisessä ilman mitään inhimillisyyttä! Moniko noista 90 000 karenssipäätöksestä on ollut aiheettomia? Kuinka moni työvoimavirkailija on neuvonut karenssiin joutunutta, että siitä voi, ja kannattaakin, tehdä kirjallinen valitus jos kokee joutuneensa väärin kohdelluksi?
Sellainen peruste on jos on luvattu ilmaiselta työharjoittelulta jotain mikä ei sitten olekaan toteutunut. Esim. jos ei ole saanut luvattua koulutusta tai voi osoittaa, ettei kyseisellä yrityksellä ole tarkoitustakaan palkata ketään harjoittelijoista.
Työllistämistoimenpiteiden tarkoitus on työllistää työtön – ei tarjota yrityksille ilmaista ammattitaitoista työvoimaa!
Olen lehdestä lukenut ikävistä ihmiskohtaloista: henkilö on joutunut työttämäksi ja aktiivisena henkilönä opiskelee, puuhailee kaikenlaista (auttaa vaikka ilman palkkaa ystävänsä yrityksessä), auttaa tuttaviaan yms., ja sen seurauksena häneltä evätään työttömyyskorvaus, kun ei ole ollut passiivinen työtön.
Eli passivoiminen tarkoittanee sitä, että työtön ottaa riskin, että menettää tukensa, jos ei ole passiivinen. Maalaisjärjellä ajatellen kaikenlainen (työttömyyslain tulkinnan puolelta vääränlainenkin) aktiivisuus edesauttaisi henkilön jaksamista, pärjäämistä ja uudelleen työllistämistä.
Kerrassaan kökköä työvoimapolitiikkaa tällainen. Nyt siis kokoontuu työryhmä pohtimaan tämän tasoista asiaa. Eikö ylätasolta löydy näkemystä, missä pystyttäisiin paremmin analysoimaan työttömyyden syitä ja sosiaaliturvan passivoivaa vaikutusta.Kokonaisvaltainen näkemys työttömyydestä näyttää puuttuvan yhteiskunnalliselta päätöksenteko järjestelmästämme. Elinkeinoelämällä on varmaan näkemyksiä, mutta sieltä puuttuu kokonaistaloudellinen (yhteiskunnallinen) näkemys, joten toivon todella, että päättäjät kuuntelisivat mm. kelan tutkijoita ja ottaisivat mukaan työvoimapoliitiikan raknetamiseen. Totta kai työttömyysturva ja sosiaaliturva passivoivat, kun ei ole rahallisesti kannattavaa ottaa työtä vastaan. Rahallisen hyödyn ja todellisten työelämävaihtoehtojen vähyys ja tukien hakemisruljanssi todella passivoi ihmisiä. Kannatan lämpimästi kaikenlaista työnvastaanottamisen rahalliseen kannustamiseen pyrkiviä uudistuksia. Kansalaispalkkapohjalta vaikka, kunhan se pitää sisällää mm. nuorten aktivoinnin työelämään. Tällainen “vastiikkellista sosiaalitukea” vaativien työtehtävien etsiminen työttömien armeijalle on todella työlästä. En usko, että firmat haluavat työttömiä pyörimään jalkohinsa ja sitä paitsi vessan siivoaminen vaatii ammattitaitoa. Jo nyt erilaisten hyvien kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilupaikkojen etsiminen ja järjestäminen on työläs prosessi. Kehitetään mieluummin kunnollisia työhön kuntouttavia pajoja tms. välityömarkkinapaikkoja, käytetään työkokeilua sen oikeassa merkityksessä ja pidetään yllä ja kehitetään hyvä tasoista ohjausta sekä mahdollistetaan työn vastaanottaminen Pidetään kiinni siitä, että työllä elää. Suomen kaltainen maa voi pyrkiä kansalaistensa osallistamiseen yhteiskunnassamme ja jos ihminen on työkykyinen, niin hänen on saatava tehdä työtä yhteiskunnan eteen. Sehän kuuluu ihan perusihmisyyteen. Kuulut yhteisöön ja kannat oman kortesi kekoon. Kaikki haluat tätä, lusumuja ei oikeasti ole (kuin kourallinen). On pelkoja, itsekunnitoituksen rippeistä kiinni pitämistä, erilaisia taitoja ja kykyjä ja työelämä, missä ei ole paikkaa kaikille.
Luin parhaillaan Sari Mäen (2011) artikkelia perusturvan varassa elävistä ihmisistä.
(Diskurssianalyyttinen tutkimus.)
Ote siitä “Työttömänä mä en koe olevani, koska mä teen koko ajan jotain. Nytkin mä teen yhdistystyötä. Että koko ajan tavallaan jotakin.”
Nytkö tämä osallistava sosiaalityö pakottaa tämän työttömäksi määrittelemänsä ihmisen työtehtäviin, mitkä todennäkäisesti ovat häntä syrjäyttäviä tästä työstä, jota hän nyt kokee tekevänsä? Minä ainakin koen, että pakkotyötä järjestävät viranomaiset eivät saa aikaan mitään positiivista syrjäytymisen kannalta. Tietysti (harvoja) poikkeuksiakin on.
Mäki,Sari;
Peruselämää perusturvalla—Taloudellisen niukkuuden kuluttajapositiot.
Kulutustutkimus.Nyt. Kulutustutkimuksen seuran julkaisu
1/2011
sivut: 33–51 (pdf-versiossa: 40-58)
http://www.kulutustutkimus.net/nyt/wp-content/uploads/2011/05/Kulutustutkimus.Nyt_1_2011.pdf
Kävin katsomassa sivua: Mitä mieltä oletosallistuvasta sosiaaliturvasta http://www.otakantaa.fi
Siellä oli alustuksessa vastenmielisen asenteellinen kysymys: “Mitä työttömät voisivat tehdä?” Ikään kuin työttömät eivät nyt tekisi mitään, eivätkä ymmärtäisi mistään mitään. Koostuuko työttömien joukko 300 000 siis täydellisestä idioottilaumasta? Miten ihmeessä he ovat sitten suoriutuneen ammattikoulutksista tai aikaisemmin vaikkapa yli 30 vuotta työelämässä. Sitten toinen kysymys: “pitäisikö osallistuminen olla pakollista vai vapaaehtoista.” Ei tarvitse todellakaan olla kovin viisas, kun sen verran ymmärtää, että 300 000 henkilön elämäntilanteet eivät ole samat. Ei Suomi mikään isokokoinen keskitysleiri pidä olla.
missä muussa työhön luonehditavassa tekemisessä sun omaisuus vaikutaa ansion määrään kun on säästöjä
jos joudut pakotetuna näihin toimenpiteissin
niin hups sossu katsoo sun säästötilillä olevat rahat tuloksi ja sen jälkeen ansiona vain asumistuki ja työkkäri+9 euroo
siis joudut rahoitamaan elämäsi niistä säästörahoista
sama kun normi työsuhteessa olevalle kerrotaisin että olet kuulemma saanut perinön sen takia palkaasi pudotetaan puoleen niin kauvaksi aikaa kun olet ne syönyt sossu slangia
tässähän pistetään omaisuuskin uusjakoon kun ei varaa asua esim omakotitalossa niin joutuu myymään sen
ja edeleen tärkein sä teet *työtä* pelkällä työtömyyturvalla joka ei riitä mihinkään
koska työttömyysturvasta tehtiin palkanmaksun väline esim työharjoitelioilla
sillä aidosti korvataa jo nyt palkkatyötä varsinkin kuntasektorilla
Kävin työvoimatoimiston lääkärintarkastuksessa ja lääkäri kaikkien kokekeitten, testien, röntgenkuvien ja skannauksien jälkeen totesi lausunnossaan, että en ole työ enkä työllistämis kykyinen vaan tarvitsen lääkärin kuntoutusta.
Työkkärissä näytin paperit ja lausunnot, siellä sitten ne päätti laittaa mut kuntouttavaan työtoimintaan. Koitin selittää, että työkkärin oma lekuri määräs sairaudellista kuntoutusta. 2 viikon päässä olin sitten pakotettuna “pajalla” kuntoutumassa.
Oli hieno kokemus kyllä, 6h/pv, 5pv/vk kannoin esim. pesukoneita rappusia pitkin, isoja sänkyjä ja sohvia 7 kerrokseen rappuja pitkin, tiensivusta piti siivota roskia, tietysti ilman mitään turvavarusteita oltiin siellä rakennus ja muun jätteenseassa roudaamaassa roinaa ja koko päivän pelko millon on joku rautapiikki tai vastaava jalassa pystyssä. Ja tietenkään tämä meidän “ohjaaja” vaan kuljetti meidät keskelle pa**aa ja jätti sinne päiväks.
No, kuten arvata saattaa, ei oikein kuntouttanut polvia eikä selkää.
Jouduin käymään ekana ranneleikkauksessa ja kohta on edessä polven ja selän leikkaus.
Eli en voi kehua että olisin kuntoutunut. En ymmärrä miksi laitetaan pakolla tollasiin töihin ihminen jonka terveys ei sitä salli, mutta ei voi kieltäytyäkään.
Kuun lopulla taas työkkäriin ja eiköhän ne taas pakota johonkin kuntoutukseen.
Kävin työvoimatoimiston lääkärintarkastuksessa ja lääkäri kaikkien kokekeitten, testien, röntgenkuvien ja skannauksien jälkeen totesi lausunnossaan, että en ole työ enkä työllistämis kykyinen vaan tarvitsen lääkärin kuntoutusta.
Työkkärissä näytin paperit ja lausunnot, siellä sitten ne päätti laittaa mut kuntouttavaan työtoimintaan. Koitin selittää, että työkkärin oma lekuri määräs sairaudellista kuntoutusta. 2 viikon päässä olin sitten pakotettuna “pajalla” kuntoutumassa. (Kaverin firmaan olisin päässyt myös tekemään samalla rahalla, mutta ei saa kun työkkäri määrää paikat mihin mennään “kuntoutumaan” ja saamaan “työkokemusta”.)
Oli KYLLÄ HIENO kokemus, 6h/pv, 5pv/vk kannoin esim. pesukoneita rappusia pitkin, isoja sänkyjä ja sohvia 7 kerrokseen rappuja pitkin, tiensivusta piti siivota roskia, tietysti ilman mitään turvavarusteita oltiin siellä rakennus ja muun jätteenseassa roudaamaassa roinaa ja koko päivän pelko millon on joku rautapiikki tai vastaava jalassa pystyssä. Ja tietenkään tämä meidän “ohjaaja” vaan kuljetti meidät keskelle pa**aa ja jätti sinne päiväks.
3 ohjaajaa oli työpaikalla ja niitten puheet oli kaikille aikas samanlaiset, vähän halventavasti katottiin ja puhuttiin, sanottiin ulkonäöstä, eräskin joutu leikkaamaan hiukset kun ei ohjaaja Suvia miellyttänyt ja toista alettiin epäilemään narkomaaniksi kun oli pitkä parta ja hiukset.
Keittiössä toinen ohjaaja puhu kuntoutuksessa olevien salassa pidettäviä asioita muille kuntoutuksessa oleville ja eräs taas syytteli milloin tahansa tekemättä olevista töistä. Aikas vaikeetahan se on tehdä jotain keittiö töitä, jos olet ite tekemässä muuttokeikkaa tai viemässä pakettiautollista romua kaatopaikalle. Meidän vikahan se silti oli. Ja millon syytteli taskuvarkaaks jotain jne.
(Kyllä ite haluan oikeen innolla takasin sinne ORJAKSI)
No, kuten arvata saattaa, ei oikein kuntouttanut polvia eikä selkää (Onko yllätys, että nyt on paikat ihan sökönä?).
Jouduin käymään ekana ranneleikkauksessa ja kohta on edessä polven ja selän leikkaus.
Eli en voi kehua että olisin kuntoutunut. En ymmärrä miksi laitetaan pakolla tollasiin töihin ihminen jonka terveys ei sitä salli, mutta ei voi kieltäytyäkään.
Kuun lopulla taas työkkäriin ja eiköhän ne taas pakota johonkin kuntoutukseen kantamaan tavaraa ja kuuntelemaan ohjaajien mollaamista, syyttelyä ja vittuilua. Niin ainakin meillä täällä riksussa toimitaan.
Blogista puuttuu olennainen tieto työttömyysturvasta. Kun työtön on saanut 300 päivää työmarkkinatukea, niin kunta joutuu maksamaan jokaisesta työttömästä sakkomaksuja takaisin valtiolle, ilmeisesti 320 euroa jokaista työtöntä kohden. Kunta vapautuu tästä sakkomaksusta sen jälkeen kun se on sijoittanut työttömän johonkin orjatyöhön, kuten työkokeiluun tai kuntouttavaaan työhön. Kunta laatii aktivointisuunnitelman ja samaan aikaan TE-keskus voi laatia työllistymissuunnitelman, joten työttömän ajojahtia voivat harjoittaa nykyisin sekä kunta että valtio yhdessä. Lakiin on ilmeisesti tulossa muutos jonka mukaan työllisyyspäällikkö ja TE_virkailija voivat vaihtaa tietoja keskenään, työttömältä lupaa kysymättä. Kunnan työllisyyspäällikkö ja Te_keskuksen työvoimavirkailija voivat siis kummatkin halutessaan tai yhteistuumin järjestää työttömälle karenssin, joka käytännössä tarkoittaa työttömän perustoimeentulon eväämistä, ensin 20 % 60 päiväksi ja sitten 40 %. Työmarkkina tuki on 32 euroa päivässä – 20% vero eli 25,6 euroa päivässä, josta on edelleen tarkoitus vähentää 20 % ja 40 %. Laskuyhtälön jälkeen herää kysymys millä työtön elää näiden viranomaisten toimenpiteiden jälkeen. Tämä vähennys voidaan tehdä sekä työmarkkinatuesta että myöskin kunnan toimeentulotuesta. Vaikuttaa vahvasti siltä että valtion ja poliittisten päättäjien tarkoituksena on organisoida maahan suuri joukko kerjäläisiä.