Paljon puhetta, vähän tekoja? Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi 2010

Created with Sketch. 1.2.2010
Created with Sketch.
Niemelä Mikko

Jaa

Vuosi 2010 on Euroopan unionissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Sen tavoitteissa korostuvat oikeus ihmisarvoiseen elämään ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Ihmiselämän arvokkuuden periaatteita nostettiin esiin jo aiemmin lokakuussa 2009, jolloin Norjan kruununprinssi Haakonin, filosofi Pekka Himasen ja sosiaalisen investointipankin Operation Hopen perustaneen John Bryantin vetämä hanke Global Dignity järjesti maailmanlaajuisen Global Dignity –päivän. Samankaltaista huolta köyhien ihmisarvosta ja oikeuksista kantaa myös esimerkiksi Amnesty International kansainvälisellä Kuuluu kaikille –kampanjallaan.

Suomessa teemavuoden tapahtumat tuovat mukanaan ainakin paljon puhetta köyhyydestä. Köyhyydestä puhuminen ei sinänsä ole uusi asia. Julkiseen keskusteluun suomalainen köyhyys nousi 1990-luvun laman oloissa. Tuolloin kirkon ja kansalaisjärjestöjen aktiivinen toiminta ja ohjelmatyö välittyivät myös poliittiselle agendalle. Vuonna 1998 niin sanotun Nälkäryhmän esitys siitä, että vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tulisi laatia ohjelma köyhyyden torjumiseksi, toteutui pääministeri Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa. Tämän jälkeen köyhyys on mainittu kaikissa myöhemmissä hallitusohjelmissa. Lisäksi Euroopan unionin avoimen koordinaation menetelmään sisältyvät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaiset kansalliset toimintasuunnitelmat ovat tarjonneet ohjelmallista jatkuvuutta köyhyyden torjumiseksi.

Niin sanotuista köyhyyspaketeista muodostui 2000-luvun alusta lähtien uudenlaisen köyhyyspolitiikan lippulaivoja. Ne olivat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisia toimenpideohjelmia, joilla pyrittiin kohdistamaan apu ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi”. Köyhyyspaketteja toteutettiin vuosina 2001, 2005 ja 2006. Köyhyyttä näillä paketeilla ei kuitenkaan onnistuttu torjumaan.

Tämän jälkeen suurimmat odotukset ladattiin valtioneuvoston kesäkuussa 2007 asettamaan sosiaaliturvan uudistamiskomiteaan (Sata-komitea), jonka tehtävänä oli laatia hallitusohjelman mukaisesti ehdotus sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Hallitusohjelman mukaan uudistuksen ”tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa”. Komitean loppumietinnössä köyhyyden torjuminen ei kuitenkaan nouse edes retorisella tasolla keskeiseksi päämääräksi. Esimerkiksi mietinnön tiivistelmästä köyhyyden vähentämisen tavoite on syystä tai toisesta jäänyt mainitsematta.

Voidaan tietysti vain arvailla, johtuuko köyhyydestä puhumattomuus siitä, että komiteassa oli tiedossa, että jo päätetyillä tai ehdotetuilla toimeentuloturvan riittävyyttä koskevilla toimenpiteillä ei ole mainittavia välittömiä köyhyyden vähentämisvaikutuksia.

Köyhyysaste on jämähtänyt Suomessa 1970-luvun tasolle. Tarvetta köyhyydestä puhumiselle siis on. Samalla kuitenkin tarvitaan myös kuuntelijoita, jotka ovat valmiita ja halukkaita myös tekoihin – toivottavasti myös sellaisiin, joita Sata-komitea ei saanut aikaan.

Mikko Niemelä
Erikoistutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi

Linkkejä:
www.stopkoyhyys.fi
www.2010againstpoverty.eu