Lasten yksityisen hoidon tuki osana päivähoitoa (Kela, 2013)
Julkaisimme äskettäin selvityksen Lasten yksityisen hoidon tuki osana päivähoitoa (Kela, 2013), jossa verrataan yksityistä ja kunnallista päivähoitoa sekä kuvaillaan lähemmin yksityisen hoidon tuen käyttöä ja päivähoitomaksujen muodostumista. Yksityisen hoidon tukea ei ole aikaisemmin tarkasteltu kokonaisvaltaisesti, vaikka sitä on voinut saada lähes 15 vuotta.
Lasten yksityisen hoidon tuki kompensoi yksityisen päivähoidon päivähoitomaksuja. Tuki koostuu, hoitorahasta ja mahdollisesta hoitolisästä, mutta tuet maksetaan yhtä suurena jokaisesta lapsesta, toisin kuin kotihoidon tuessa. Lakisääteisten etuuksien päälle monet kunnat maksavat kuntakohtaisia lisiä.
Yksityisen hoidon tuen menorakenne on kiinnostava: tuen kuntalisämenot ovat suhteellisesti ja jopa absoluuttisesti suuremmat kuin kotihoidon tuessa, vaikka kotihoidon tuen piiriin kuuluu huomattavasti enemmän lapsia. Yksityisen hoidon tuen kokonaismenoista yli puolet koostuukin kuntalisistä. Toisaalta kuntalisien ehdot ovat kirjavia, eivätkä kaikki samassa kunnassa asuvat pääse niiden piiriin.
Mielenkiintoinen on myös hoitomaksun ja perheelle tukien jälkeen jäävän maksun yhteys kuntalisään. Ne perheet, jotka saavat kuntalisää, maksavat päivähoidosta vähemmän kuin perheet, jotka eivät saa kuntalisiä, vaikka kuntalisiä saavien hoitomaksut ovat muita korkeammat. Jatkotutkimuksen selvitettäväksi kuitenkin jää, vaikuttavatko kuntalisät yksityisten päivähoitomaksujen muodostumiseen.
Yksityisen hoidon tukea käyttävät pääsääntöisesti perheet, joissa äidit käyvät töissä. Vuoden 2009 lopussa muiden kuin työssä käyvien äitien, eli työttömien, opiskelijoiden ja kotiäitien osuus oli noin 18 prosenttia, kun perheen nuorin oli alle 3-vuotias.
Kelan Lapsiperhehankkeen suuren tutkimusaineiston mukaan lähes kaikki perheet käyttävät kotihoidontukea jonkin aikaa heti vanhempainrahakauden jälkeen, ks. Katsaus osittaisen hoitorahan käyttöön 2000-luvulla. Yksityisen päivähoidon aloittavien lasten ikä on keskimäärin 2,8–2,9 vuotta, mutta noin neljännes tulee yksityisen päivähoidon piiriin alle 1,5-vuotiaana ja noin neljännes täytettyään neljä vuotta. Kunnallisesta päivähoidosta vastaavaa tietoa ei ole saatavana.
Verrattuna kunnalliseen päivähoitoon yksityisen hoidon tuen käyttö on vähäistä, mutta trendi on ollut nouseva. Yksityisen hoidon osuus päivähoidossa olevista lapsista on kasvanut 8:sta 10 prosenttiin vuosina 1998–2011. Vuoden 2011 lopussa yksityistä päivähoitoa käytti noin 15 000 perhettä ja runsaat 17 000 lasta. Kunnallisessa päivähoidossa lapsia oli 168 000. Vuoden aikana yksityistä päivähoitoa käytti 1,5–1,6 kertaa suurempi lapsimäärä kuin vuoden lopussa. Jos suhdeluku pitäisi paikkansa myös kunnallisessa päivähoidossa, olisi kunnallisessa päivähoidossa noin 100 000 lasta koko vuoden aikana enemmän kuin vuoden lopussa.
Kunnallista päivähoitoa käyttävistä perheistä ja lapsista ei ole yksilötason tilastoja toisin kuin pienten lasten hoidon tukia saavista lapsista ja perheistä. Tärkeä kansallisaarteemme, kunnallinen päivähoito, tilastoidaan vain kuntatason summina ja vuoden lopun tilanteen mukaan. Luulisi, että päättäjät olisivat kiinnostuneita päivähoidon tilastoinnin kehittämisestä, jotta uudistusten vaikutuksia voitaisiin arvioida tehokkaammin. Suunnitellaanhan parhaillaan esimerkiksi kunnallisten päivähoitomaksujen uudistamista ja osa-aikahoidon lisäämistä osa-aikatyön rinnalle.
Anita Haataja
Johtava tutkija
etunimi.sukunimi@kela.fi
Kommentit